perjantai 21. toukokuuta 2010

Sosiaalipalvelua ja mielivaltamasturbaatiota

Helsingin Sanomien torstain pääkirjoitussivulla oli teksti (Sosiaaliasiamiehet kohtaavat arjen epäkohdat (HS 20.05.10)), jonka lukemisen jälkeen monen sosiaalityöntekijän ja soster-lautakunnan jäsenen sopisi vilkuilla häpeissään peiliin. Sikäli mikäli varsinkaan lautakunnissa häpeää tunnetaan.

"Suurin pulma on se, ettei ainakaan pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa kukaan ota kokonaisvastuuta edes niistä ihmisistä, jotka monine ongelmineen tulevat sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Ruokaa varten asiakas saa rahaa toimeentulotukena, ja silmälaseihin voi saada maksusitoumuksen. Asuntoa, kuntoutusta, lasten kouluvaikeuksia ja mielenterveyden tukea sen sijaan pitää osata hakea eri luukuilta – jos jaksaa.

Pääkaupunkiseudun sosiaaliasiamiesten kertomuksista käy selvästi ilmi, että heikoimmassa asemassa eivät suinkaan ole ne ihmiset, jotka valittavat epäasiallisesta kohtelusta tai saamatta jääneistä palveluista sosiaaliasiamiehille. Huonoimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät tunne oikeuksiaan eivätkä edes tiedä, että sellainenkin auttava taho kuin sosiaaliasiamies on olemassa."


Ensimmäinen sosiaalitoimistoni hädintuskin täysi-ikäisenä oli silloinen Esto, asunnottomien ja muiden erityissosiaalityön tarpeessa olevien erityissosiaalitoimisto Hakaniemessä. Asunnottomuus oli väliaikaista, mutta jo muutaman kuukauden asiakkuus Estossa teki selväksi, mikä on sosiaalitoimen asiakkaan paikka.

Odotushuoneessa oli oltava klo 08 jonottamassa. Myöhemmin tulleilta evättiin usein palvelu siltä päivältä "myöhästymisen" perusteella, vaikka jonoa olisi ollut jäljellä vielä tunteja. Ellei jaksanut odottaa koko päivää, ellei saanut istumapaikkaa ja jalkoja särki tai ellei tuntien jonottamisen jälkeen tiskillä todettukaan asiaa käsittelemisen arvoiseksi tai jos kyseisen vastuualueen työntekijä oli poissa, oli edessä taas uusi aamu Hakaniemen harmaudessa. Nykyaikana samaan asiointikäytäntöön ei toivottavasti törmää muualla kuin tietääkseni Rovaniemellä.

Ensimmäisellä sosiaalityöntekijän tapaamisella päätin sen olevan viimeinen siinä toimistossa. Toisen asteen iltaopinnot olivat loppusuoralla, ja sosiaalityöntekijä tenttasi jatkosuunnitelmia. Jos löytäisin asunnon voisi sosiaalitoimisto avustaa kohtuullisissa takuuvuokrissa, mutta muuten jatkossa edellytettäisiin aktiivista työnhakua. Ymmärränhän, että toimeentulotuki ei ole opintojen rahoittamista varten, ja että tässä maassa on itse asiassa "aivan liikaa" lukion käyneitä. (Silloisille) suunnitelmille valtiotieteiden opinnoista hymähdettiin huvittuneesti ja tokaistiin, että lopeta se lukio ja mene töihin.

"Tässä maassa on ihan liikaa ylikoulutettuja työttömiä, jotka eivät ole ihan ajatelleet hakiessaan opiskelupaikkaa", täti ilmoitti ja neuvoi toisen asteen vaihtoehdoksi aamuyösiivoamista, sitä kun voisi tehdä ilman "turhia koulutuksia". Kysyin uteliaana tädin omaa koulutusta, ja vastaus oli tietenkin ylpeä "minä olen valtiotieteen maisteri".

Odotushuoneeseen vaelsi aamuisin krapulaisten, sairaiden ja asunnottomien kurja kavalkadi, jotka eivät olleet saaneet päätöksiään paperilla, joiden soittopyyntöihin ei oltu vastattu, joiden toimeentulotukea ei oltu maksettu päätöksestä huolimatta, jotka olivat kuukausia yrittäneet saada aikaa sosiaalityöntekijälle, jotka itkivät, puhuivat itsekseen, menettivät hermojaan ja kannettiin ulos tai jotka käännytettiin tuntien odotuksen jälkeen pois "johonkin muualle". Kerran kysyin sosiaaliasiamiehen yhteystietoja etsittyäni niitä turhaan ilmoitustauluilta ja esitteistä, mutta sosiaaliasiamiestä ei virkailijan mukaan "ollut olemassa".

Sittemmin olen muutamissa sosiaalitoimistoissa pyytänyt paikallisen sosiaaliasiamiehen yhteystietoja tai tietoa toimeentulotukipäätöksen valitusketjusta asiakkaiden näkyville ilmoitustaululle, mutta sosiaaliasiamiehen palveluista tiedottaminen ei mm. eräässä maakuntakaupungissa kuulu sosiaalitoimen tehtäviin. Toisaalta jossakin muualla toivomusta pidettiin tervetulleena asiakaspalautteena.

Hankalinta sosiaalitoimen kanssa asioinnissa ovat paikalliset käytännöt. Niiden sitovuus ja painoarvo suhteessa valtakunnallisiin yleisohjeisiin vaihtelevat, ja käytännöt saattavat olla täysin erilaisia jo saman paikkakunnan eri toimistoissa. Kelan tavoin myöskään sosiaalitoimi ei tiedota käytäntöjen muuttumisesta asiakkaille, lukuunottamatta ehkä ryppyistä aanelosta tai post-it-lappua vahtimestarin pleksikopin ikkunassa, ja muutokset selviävät vasta hakemuksen/maksusitoumuspyynnön palautuessa hidastettuna bumerangina parin viikon päästä, ilman päätöstä ja pahimmillaan ilman mitään selitystä. Tunnin puhelinjonotuksen jälkeen selviää, että jonkin uuden käytännön mukaan hakemus oli puutteellinen, liite vanhentunut tai mitä milloinkin.

Valitinkin tästä jo taannoin, mutta kiroilen edelleen käytäntömuutosta, jonka mukaan lääkkeisiin apteekista haettava hinta-arvio on toimitettava sosiaalitoimistoon saman päivän aikana ja noudettava ja käytettävä maksusitoumus vuorokauden sisällä hinta-arvion hakemisesta. Syynä on kuulemma lääkevalmisteiden hintojen jatkuva muuttuminen. Lääkekulujen korvaamisen ja maksusitoumusten ohella ehkä härskeimmin toimistojen ja kuntien välillä vaihteleva käytäntö koskee veronpalautuksia ja sitä osuutta, minkä asiakas joissakin paikoissa saa pitää ylimääräisenä tulona. Toisaalla veronpalautuksista katsotaan tuloksi jokaikinen penni, toisaalla ei mitään ja toisaalla niistä jätetään huomioimatta esim. 100e taloutta kohti riippumatta taloudessa asuvien määrästä tai henkilöiden välisistä suhteista.

Paikallisista tai toimistokohtaisista käytännöistä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiedoteta kirjallisesti. Jos kunnallisiksi tarkoitettuja ohjeistuksia ylipäätään on, vain harva kunta luovuttaa nivaskaa asiakkaalle edes pyydettäessä. Edellinen toimistoni piti paikallisia ohjeistuksia "salaisina asiakirjoina", Turun sosiaalitoimi taas rinnastaa toimeentulotukiohjeistuksensa suullisiin ohjeistuksiin ja katsoo niiden silloin jäävän julkisuuslain tarkoittamien asiakirjojen ulkopuolelle. Eri toimistojen asiakkaiden on yleensä mahdotonta tietää, mitkä keskenään ristiriitaisista linjauksista ovat sosiaali- ja terveyslautakunnan tms. linjausten mukaisia, tai onko kyseessä ylipäätään oikea hyväksytty käytäntö vai etuuskäsittelijän omaa mielivaltamasturbaatiota. Käytäntöjen suhteen ei anneta valitusoikeutta, ja tarvittaessa räikeimmätkin niistä voidaan kuitata sosiaaliasiamiehelle tai toimittajalle yksittäistapauksina.

"Monien palveluiden järjestämiselle on säädetty myös enimmäisaika, jonka palvelun saaminen saa kestää. Jos palvelun hakija ei saa kirjallista päätöstä, hänen on mahdotonta vaatia enimmäisaikojen noudattamista tai valittaa päätöksestä."

Toimeentulotuen ja siihen liittyvien sosiaalipalveluiden suurin ongelma ovat juuri alueelliset erot ja räikeät vaihtelut tuen myöntämisperusteissa, käsittelyajoissa ja käytännöissä. Valtakunnalliset toimeentulotukiohjeet löytyvät netistä, mutta kunnallisella tasolla niitä pidetään ohjeellisina, ja kunnalliset ohjeistukset ovat usein ristiriidassa valtakunnallisten kanssa. Yhdellä paikkakunnalla sosiaalitoimisto korvaa enintään yhden, toisella kolmen kuukauden takuuvuokran; toisaalla työttömälle korvataan automaattisesti paikallisliikenteen kausikortti, toisaalla yritetään vähentää aktivointitoimenpiteen (9e/työpäivä) ylläpitokorvauksetkin toimeentulotuesta; tuolla päätös tehdään viikossa mutta rahojen siirto kestää kaksi lisää, ja siellä pelkkään päätökseenkin menee koko kesä eikä kirjallista saa lainkaan. Toisaalla lääkkeisiin ei myönnetä maksusitoumuksia lainkaan, toisaalla sen saa pikkuostoksiinkin odottaessa.

Käytäntöjen merkitystä vähätellään niin sosiaalitoimessa kuin lautakunnissakin. Loppujen lopuksi ne ja niiden yllättävät muutokset pahimmassa tapauksessa estävät tuensaannin kokonaan.

Myös Kela on muuttanut käytäntöään kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien poissaolojen sanktioinnissa. Ennen kuntouttavassa työtoiminnassa tai vastaavassa olevilta vähennettiin poissaolopäiviltä pelkkä ylläpitokorvaus, mutta nykyään poissaolopäivinä ei ole oikeutettu työttömyysturvaan lainkaan ja työmarkkinatuesta vähennetään niiden osalta koko 25,63e, ellei asiakkaalla ole lääkärin kirjoittamaa sairaslomatodistusta.

Käytännössä poissaolopäiviltä vähennetyn työttömyyskorvauksen kuittaa sosiaalitoimisto toimeentulotukena - vähän kuin valtion tueksi kunnille kulkeutuva aktivointilisä käänteisenä. Työttömän roolina on vain toimia rahansiirtojen välikappaleena kuntien ja valtion välillä, vaikkei itse näe penniäkään ylimääräistä.

Työmarkkinatuen tarveharkinta tapetilla eduskunnassa (Yle 20.05.10)
EK haluaa lukukausimaksut korkeakouluihin (KU 20.05.10)

16 kommenttia:

  1. Ano Nyymi: Jotta saisit (luultavasti) olla kanssani kolmannenkin kerran eri mieltä, en voi olla kommentoimatta (mikä se ensimmäinen erimielisyyden kohde muuten oli?).

    Kyllä, ihmeteltävää on, ettei toimeentulotukiasioissa ole yhtenäisiä menettelytapoja. Sen ei pidä kuitenkaan tarkoittaa sitä, että kaikkialla käytännöt vedetään tiukimmalla linjalla, pikemminkin päin vastoin. Esim. tuo veronpalautusjuttu. Kyllä työtönkin ansaitsee joulurahansa. jne

    Samaten tuo etuisuuksista tiedottaminen tai pikemminkin tiedottamatta jättäminen huvittaa. Ikään kuin suorastaan lapsellisesti menetellen pimitetään ihmisiltä tiedot heidän lakisääteisisstä oikeuksistaan. Tuntuu ihan piilosillaololta.

    Onnekseni olen vain kerran joutunut "puhutteluun", kun olen sossusta uskaltanut hakea maksamiani veroja takaisin. Siitähän tässä on kysymys. Toistaiseksi yritänkin pärjätä omillani, vaikka se tosi tiukkaa tekeekin ylimääräisten terveyskulujen johdosta (jotka heidän kuuluisi maksaa), koska en halua mitään ylimääräisiä riesoja harmikseni. Sellaisia olen päätellyt tulevaksi kuntouttavan työtoiminnan tms muodossa, koska viimeisimpään hakemuslomakkeeseen oli ilmestynyt pari ikävä kysymystä: seuraava työkkärin ilmoittautumispäivä ja työttömäkksijäämispäivä. Nämähän heillä pitäisi olla jo ennestään tiedossa.
    Laskin yhteen yksi ynnä yksi ja totesin, etä nyt raakataan helposti vuohet lampaista. Kituuttamista siis riittää pelkällä työmarkkinatuella.

    Yleensä en ole B.Z:n kanssa samaa mieltä mistään, mutta tällä kertaa, kas kummaa, olen ainakin osittain. Nimittäin tuo työmarkkinatuen tarveharkinta-asia.

    Mielestäni pitää harkita edelleen ja katsoa, paljonko puoliso tuo sitä rahaa. On kyllä yhteiskunnana kannalta kestämätöntä, jos hyvätuloistenkin puolisoille ruvetaan yhteiskunnan kustannuksella maksamaan taskurahaa. Sillä sitähän joku 400 euroa kuussa ilman muuta heikäläisille on.
    Mielestäni B.Z. sanoi tämän asian aivan oikeilla sanoilla tuossa YLEn jutussa. Kautta aikojen on puolisoilla ollut velvollisuus huolehtia toisistaan. Pitäisikö tämäkin velvollisuus siirtää pelkästään yhteiskunnan hartioille samaan aikaan, kun toiset todella tarpeessa olevat sinnittelevät yksin sillä vaivaisella 400 eurolla ilman mitään muita tulonlähteitä?

    Tässä kohtaa pitää ottaa kylmä järki käteen ja katsoa, kuka on riittävän pienituloinen työtätekevä, jotta puoliso on oikeutettu tm-tukeen.

    Kanssani saa olla eri mieltä.

    VastaaPoista
  2. AnoNyymi jatkaa: Piti vielä mainitsemani, että istuessani vuoroani odottamassa tuolloin, tutustuin aulan ilmoitustauluun, johon oli kyllä huomaavaisesti leivänjakopaikat ja -ajat lappusilla laitettu. Että ainakin jotain apua tiedotetaan, sehän kun ei kunnalle maksa mitään.:)

    VastaaPoista
  3. Tällä kertaa olen kyllä ihan samaa mieltä, mm. siitä, että toki puolison elättämisen suhteen voisi ajatella jonkinlaista tulorajaa. Nykyinen systeemi, jossa pienituloisen (esim. <1500e/kk) puolison on ensin maksettava sekä koko yhteinen vuokra että työttömän puolison perusturva ennen kuin työnteosta jää mitään käteen, on kuitenkin kestämätön. Selkeästi hyvätuloisilta (tai anteeksi, Urpilaisen mukaan ehkä vielä pienituloisiltakin) voisi vähentää ainakin osan.

    Täällä sosiaalitoimisto kieltäytyy tiedottamasta ruokajaoista tai muista kolmannen sektorin avustusmahdollisuuksista. Sitä voitaisiin ilmeisesti pitää asiakkaan "ohjaamisena" niiden piiriin kunnallisen perusturvan "sijasta". Toki tuokin ongelma on olemassa, mutta tiedotus ilmoitustaululla on aivan eri asia kuin kielteisten tt-tukipäätösten tekeminen.

    VastaaPoista
  4. Jälleen tuli mieleen se tapaus kun eräs kesä jouduin toiselle sosiaalityöntekijälle. Oma etuuskäsittelijäni oli katsonut läpi sormien jopa 300 euron avustusta vanhemmiltani opintolainan korkoihin (niitähä sossu ei huomioi), koska raha meni järkevään paikkaan. Kesäetuuskäsittelijäni sitä vastoin katsoi 7 euron huuto.net myynnin (josta puolet postikulua) tuloiksi. Samassa sosiaalitoimessa siis olivat, että aina ei tarvitse mennä edes sieltä toimistosta toiseen, saati kunnasta toiseen.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi. Kiva kun kanssasi saa olla eri mieltä. Minä nimittäin olen. Suomessa ei ole perheverotusta vaan erillisverotus, siispä jokaisen tulisi saada myös henkilökohtainen perusturva. Kenenkään ei pidä joutua toisen hyväntahtoisuuden varaan;ei edes puolison. Sitä elatusvelvollisuutta kun ei käytännössä voi mikään instanssi toimeenpanna, ellei siitä pariskunnalla ole samanlaisia näkemyksiä. Tuloton puoliso ei saa edes mahdolliseen epäreiluun tilanteeseen oikeusapua koska sen estävät sen toisen osapuolen tulot. Perheiden sisälle voi hyvin syntyä kahden kerroksen väkeä.

    Ehdotan sinulle käyntiä Kelan sivuilla josta löytyy Minna Latvalan tutkimus otsikolla Puolison armoilla. Vähän toisenlaista näkökulmaa kuin mainitsemasi rikkaan rouvan taskurahat!

    VastaaPoista
  6. Reine: Kiitos vinkistä tuosta tutkimuksesta! En tiennytkään siitä aiemmin. Linkitän.

    VastaaPoista
  7. Ano Nyymi perustelee tutustumatta sen enempää tähän asiaan millään sivuilla, koska on jo pilvin pimein kokenut ja nähnyt perheellisten aseman parantamista yksinasuvien kustannuksella.

    B.Z. sanoi tämän asian oikein hyvin, jos viitsit katsoa sitä linkkiä YLEn sivuille. Mielestäni siinä kiteytyy oikein hyvin juuri tuo rakastaminen myötä ja vastoinkäymisissä. Ja sitä kautta huolenpito. En tiedä miten asiat ovat niissä piireissä (miten voisinkaan, koska tilanteita varmaan on yhtä monta kuin pariskuntiakin???), mutta kyllä se vain kestämättömäksi yhteiskunnan kannalta menee, jos nämä M.M.:nkin erittelemät hyvätuloiset päästetään samalle pienelle rahapotille sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat sen 400 ihan ainoana tulonaan ja yksin aivan kaikkeen elämiseen. Ei edes teoriassa ole sitä puolisoa, jolta pyytää rahaa. Aika kylmäsydäminen tyyppi on, jos ei paljostaan puolison elättämiseen rahaa anna. Kannattaako sellaista suhdetta edes jatkaa? Ja mistä ne rahat otetaan? Rahaahan ei nimittäin juuri näihin Sata-komitean esittämiin uudistuksien ole budjetoitu. Siispä se on joltain pois ja pahaa pelkään, että tiedän, mikä ryhmä taas on leikkausten kohteena. Esim siten, että heikennetään seuraavaksi yksinasuvien asumistukea.

    Sinulle Reine suosittelen tutustumista Suomen yksinelävien yhdistyksen sivuihin ja mm. niihin Sata-komitean toimenpiteisiin, millä parannetaan perheellisten ja samalla heikennetään yksinasuvien tilannetta. Puhumattakaan, että ottaisit selville, mitä on jo tehty vuosien saatossa. Sekä lisäksi vielä niihin tutkimuksiin, joissa todetaan, että yksin elävät ovat kaikkein tiukimmalla tässä yhteiskunnassa paitsi taloudellisesti myös väheksyvien asenteiden johdosta.

    Tähän on nyt turha sitten ruveta esittämään niitä normaaleja verukkeita, että mitäs asut yksin jne., joilla normaalisti lyödään pähän. Aivan samalla lailla voi kehottaa ottamaan eron. Sitä tehdään nykyään rahallisista syistä sensaatiolehtijuorujen mukaan mm. julkkispiireissä.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, anonyymi,linkkivinkeistä. Toisin kuin sinä, minä luen eri mieltä olevan näkemyksien tueksi ihan mielelläni järkeviä ja asiallisia selontekoja. Sen sijaan en viitsi ryhtyä kilpalaulantaan siitä kenen asiat ovat kurjimmin. Minä vain satun olemaan sitä mieltä että ihmiset joita verotetaan henkilökohtaisesti ovat oikeutettuja myös henkilökohtaiseen perustoimeentuloon joka ei riipu kenenkään hyvästä tahdosta. Ja olisin sitä mieltä vaikka eläisin yksin - en nytkään näe yhtään ihmisryhmää joka hyötyisi juuri minun kustannuksellani. Vastakkainasettelu on turhaa energian hukkaamista kun miettii epäkohtia ja niiden korjaamista.

    VastaaPoista
  9. Ano Nyymi mielestään kyllä luetteli ihan järkeviä ja varteenotettavia seikkoja perusteluinaan, jos et halua nähdä asioita muilta, kuin omalta kannaltasi (olet ilmeisesti hyvätuloisen puoliso?), ei voi mitään. Minä kyllä esitin tietyt rajat, jolloin mielestäni puolisonkin pitisi saada tm-tukea. Siitä nyt ei sen enempää. Mitä tulee tuohon verotukseen, niin totta kai jokaista pitääkin verottaa omien tulojensa mukaan. Vai pitäisikö tässä kohtaakin antaa perheellisille etumatkaa? Minusta ei tästäkään asiasta tarvitse kinata, koska on vanha totuus, sekin lukemattomin tutkimuksin todettu, että yksinasuvan elämisen kulut ovat huomattavasti suuremmat. Ja koska seuraavaksi varmaan vetoat lasten aiheuttamiin kuluihin, onhan siihen olemassa omat tukensa siihenkin. Eikös ihmisillä sitä paitsi pitäisi olla hiukan vastuutakin tekostensa seurauksista, eikä vain itsekkäästi aina olla vaatimassa kaikki-tänne-meille-ja-heti?

    Ja vielä vastakkainasettelun aika ei tästä maailmasta koskaan lopu, eikä se todellakaan ole minusta kiinni. Tuota erään puolueen ilmeisesti mainostoimistolla teettämää vaalilausetta on turhaa tähän vetää. Tuntuu siellä sentään jotain tajua yhteiskunnan voimavaroista vielä olevan, vrt. B.Z:n kommenttia aiemmin puheena olleessa YLEn uutisessa.

    Ja vielä lopuksi: Henkilökohtaisesti en todellakaan ymmärrä sellaista liittoa (etenkään avioliittoa), jossa hyvätuloinen puoliso ei katso suhteeseen kuuluvan luonnollisena asiana toisesta huolehtiminen myös taloudellisissa asioissa tilanteen niin vaatiessa. Vai onko nykypolvi todella niin hiton itsekästä ja armotonta, että toinen jätetään oman onnensa nojaan, vaikka samassa huushollissa asutaan. Miten sitten on ollenkaan mahdollista, että on kuitenkin olemassa vielä jopa kotiäitejä ja -isiäkin?

    Joka tapauksessa minä katson asioita niin, että ensin on turvattava jokaiselle todella tarvitsevalle vähimmäistulotaso ja vasta sitten laajennetaan asioita niihin, jotka kyllä pärjäävät muutenkin, jos vain haluavat.

    VastaaPoista
  10. Reine ja Ano Nyymi:

    Jotenkin minusta tuntuu, että yksittäistapauksissa olisitte molemmat samaa mieltä.

    Jos hyvätuloinen pariskunta jakaa käyttövarat ei yhteiskunnan tuelle ole tarvetta, mutta sellaisessa tilanteessa väittäisin, että harva työtön puoliso jaksaa käydäkään jatkuvaa paperi- ja haastattelusotaa virastojen kanssa ja täyttää kuukausittain papereita saadakseen hiukan lisää "taskurahaa", kuten Ano sitä kuvasi.

    Reinen kanssa olen enemmän samaa mieltä siinä suhteessa, että tällä hetkellä perusturvaa koskeva lainsäädäntö rinnastaa avo- ja aviopuolisot - ja suuren osan kämppiksistä myös... - toisiinsa mitään eroa tekemättä. Vaikka mikään laki ei tietääkseni edelleenkään vahvista virallisesti avopuolisoiksi katsottujen keskinäistä elatusvelvollisuutta, niin tuensaajilla talouskohtaisiin tuloihin perustuva elatusvelvollisuus on valitettava tosiasia.

    Avioparien ja muiden pariskunniksi tukilaskelmissa nykyään arvioitujen keskinäiset suhteet ovat ihmisten välisiä asioita, eikä (usein viraston päättämä) parisuhdestatus oikeuta tekemään perusteltuja oletuksia ihmisten välisestä rahanjaosta.

    Tulotasosta riippumatta jokaisella on oltava mahdollisuus omaan rahaan, jonka käytöstä voi päättää itse ja jota ei tarvitse pyytää toiselta osapuolelta. Kun aiemmin sanoin, että työttömän puolison perusturvaa voisi teoriassa rajoittaa puolison tulojen perusteella, ajattelin lähinnä asumiskustannuksia ja siihen liittyviä kuluja, kuten sähkölaskuja.

    Olen aiemmin kirjoittanut pariskuntien välisestä rahanjaosta ja taloudellisen riippuvuuden helvetillisyydestä. Ano Nyymi, mikään yleispäteväksi tarkoitettu lainsäädäntö tai tukipoliittinen käytäntö ei saa etenkään toimeentuloon ja perusturvaan liittyvissä asioissa perustua idealismiin siitä, mikä olisi teoriassa "oikein", kuten tasaveroinen tulonjako parisuhteessa.

    On naiivia perustaa ajatusta tulonjakoa ajatukseen siitä, että puolison "pitäisi" elättää toinen. Perustoimeentuloa ei _koskaan_ saa jättää yksilöiden hyvän tahdon varaan, ja väittäisin, että on äärimmäisen vähän pariskuntia, joilla talousasioita ei käytettäisi jossain määrin vallankäytön välineenä.

    Aiempi kirjoitukseni aiheesta osoitteessa Toinen käsi antaa, toinen... (05.10.10) Se kuitannee mielipiteeni aika pitkälti, eikä se ole muuttunut.

    Kiva, että kommenttipalstalla on keskustelua ja väittelyä, mutta relatkaas nyt vähän, vaikka vakava asia onkin. :)

    VastaaPoista
  11. No, me katsomme tätä asiaa eri kantilta, ei sille mitään mahda. Ja kyllä, elän avioliitossa ja kyllä, miehelläni on tulot jotka estäisivät minua saamasta työmarkkinatukea jos sillä olisin, toistaiseksi on töitä kuitenkin. Tulemme toimeen joten kuten. En kuitenkaan näe yhtään ihmisryhmää jolta haluaisin rajata yhtään mitään pois. En koe että kenenkään toisen saama tuki on juuri minulta pois.
    Todella paljon näkee vähäosaisten keskustelupalstoilla ym. juuri tätä "näiltä pitää ottaa pois/jättää antamatta koska näillä toisilla on paljon enemmän. Perheelliset osoittelevat yksineläviä ja toisin päin, eläkeläiset lapsiperheitä ja toisin päin, syntysuomalaiset maahanmuuttajia, jne. jne.

    Tämän blogin pitäjälle lämmin kiitos että ei ole lähtenyt tuohon vaan lähestynyt oman elämänsä kautta asiaa tutkimalla, ottamalla selvää, jakamalla tietoa muillekin tavoista selviytyä. Kiitos, M.M siitä; haluan seurata esimerkkiäsi julistamalla oman osuuteni tästä anonyymin kanssa jankkaamisesta päättyneeksi tähän.

    VastaaPoista
  12. Ano Nyymi: Koen valitettavana sen, että pidät erilaisen mielipiteen esittämistä jankkaamisena, etkä halua nähdä sitä, mitä tässä yritän selittää. Siis vielä kerran: Jos on rahaa, mitä jakaa, niin siitä vaan, mutta kun ei ole. Kummallista, jos teiltä molemmilta, sekä M.M.:ltä että Reineltä, on mennyt ohi sellainen tieto, ettei näihin Sata-komitean parannusesityksiin ole budjetoitu lisää rahaa ja näin ollen se tietää sitä, että joltain muulta ryhmältä se jollain tavalla on pois. Viime vuodethan on hallituksen budjettitaktiikka ollut juuri se, ettei lisää rahaa anneta, vaan sitä siirrellään juuri kertomallani tavalla eli esim. työttömissä ryhmältä toiselle. Mikä on toiselle lisää on toiselta pois. Tämä tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa ja sen huomaa vasta sitten, kun se osuu omlle kohdalle. Eikä tule sen hyötyjäryhmän tietoon koskaan. Tästä siis on kysymys, ei mistään härkäpäisestä väittämisestä, että niille nyt vaan ei kuulu. Toki sosiaaliturva kuuluu kaikille, jotka verojakin sen tuottamiseen maksavat. Jostain syystä vaan (emmeköhän sen kaikki tiedä, jos vain haluamme) sitä rahaa ei löydy enää sosiaaliturvan parantamiseen hädin tuskin vanhojen etuisuuksien ylläpitämiseen. Tässä siis taas tulemme siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että on vaan olemassa ihmisiä, joilla ei ole muuta tulon tuojaa, kuin yhteiskunta. Resurssien ollessa rajalliset, pitää katsoa, kuka on eniten tarpeessa. Näin yksinkertaista se on. Näin lienee tämän maan sosiaaliturva alunperin rakennettu. Ja vielä: ei näytä olevan sitä veronmaksuhalukkuutta olemassa kovin paljoa tässä maassa, koska suurimman kannatuksen näyttää vaaleissa saavan se puolue, joka suurimmat veronalennukset toteuttaa. Alkaa olla helposti nähtävissä, mitä tästä seuraa.

    Tästä asiasta voisi todellakin keskustella, eikä ottaa henkilökohtaisena loukkauksena, jos pilkka ns. sattuu omaan nilkkaan. Minä taas en pidä siitä, että näkemyksiäni pidetään naiveina. Vaikka olenkin vanhempi, en ole silti tyhmä. Päinvastoin, minulla on sekä kokemusta että näkemystä enkä aio kynttilääni vakan alle pistää ja olla hiljaa, jos koen jonkin asian olevan menossa kestämättömään suuntaan. :D

    VastaaPoista
  13. "Tämän blogin pitäjälle lämmin kiitos että ei ole lähtenyt tuohon vaan lähestynyt oman elämänsä kautta asiaa tutkimalla, ottamalla selvää, jakamalla tietoa muillekin tavoista selviytyä."

    Reine,kiitos. Isosti. Arvostan palautettasi enemmän kuin ehkä uskotkaan. Tuntuu pöljältä ilmaisulta, mutten keksi kuvaavampaakaan: valaisit pimeän yön.

    Olen usein ollut todella epävarma sen suhteen, riittääkö taito ja järki juuri noihin asioihin mistä mainitsit. Lämmin kiitos kannustavista sanoistasi.

    VastaaPoista
  14. Ole hyvä vaan - toivoisin samanlaista henkeä esimerkiksi suomi24 Köyhyys-keskusteluun, ainaisen syyttelyn ja v-ttuilun sijaan. Kun oikeasti tietoa jakamalla ja kokemuksista oppimalla auttaisi itseään yhtä lailla kuin muitakin.

    Valoa kesääsi!

    VastaaPoista
  15. Terveisiä Keskinäisen Kehumisen kerholle vaan ja samalla tiedoksi muille, etten ole kommentoinut tätä muutettua blogia vaan sitä edellistä, joka kulki nimellä: Mitä milloinkin, mitä mistäkin (vai-miten-se-nyt-meni).

    Olisi fiksua mainita, jos muuttaa tekstiään, jota toiset ovat jo kommentoineet, ettei tule sitten ainakaan väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä. Kaikkein parasta olisi kirjoittaa vaikka kokonaan uusi teksti edellisten jatkoksi.
    Aihetta enempää nyt eikä jatkossa ei ole Ano Nyymillä.

    VastaaPoista
  16. KKK - joka sallisi itseään kutsuttavan todellisuutta vastaavammin vaikkapa Keskinäisen Keskustelun Kerhoksi - naulaa uuskielenpuhdistajansa M.M:n toimesta Wittenbergin kirkon oveen 95 teesin sijasta vaatimattomasti vain yhden tiedoksiannon, jolla kansan sivistystä edistääkseen pyrkii tarkentamaan mitä ilmeisimmällä tarkkuudella kirjoituksia seuraavan Anon terminologiaa: "blogilla" tarkoitetaan koko julkaisusivustoa tai kirjoituksista koostuvaa kokonaisuutta (esim. "Lenkkiä leipäjonosta"), ei yksittäistä blogissa julkaistavaa kirjoitusta (esim. "Sosiaalipalvelua ja mielivaltamasturbaatiota").

    Jälkimmäisistä on väärinkäsitysten välttämiseksi soveliasta käyttää - muutamia esimerkkejä mainitakseni - ilmaisuja "blogiteksti", "blogaus", "blogikirjoitus" tai kansanomaisemmin vaikkapa "postaus".

    Päältäpäin katsoen petetyksi itsensä tuntevalle Anolle myös mainittakoon, että Anon palautteen kohteena ollutta blogitekstistä ei muutettu kuin otsikko, johon kirjoittaja ei alun alkaenkaan ollut tyytyväinen. Otsikon muuttumisesta erikseen tiedottamista ei katsottu tarpeelliseksi sen ilmeisyyden vuoksi. Lisäksi myönnettäköön, että joidenkin postauksessa käytettyjen ilmaisujen fonttiväri on muuttunut rusehtavaksi, mikä viittaa niiden muuttumiseen klikatessa lisätietoihin johtaviksi linkeiksi. Myöskään tästä erikseen tiedottamista ei katsottu tarpeelliseksi.

    Koska Keskinäisen Kehumisen Kerholle taannoin myönnettiin Ano Nyymin taholta kirjallinen valtuutus esittää Häneen nähden eriäviä näkökantoja, oletti KKK jo yleiseen blogietikettiinkin vedoten saavansa halutessaan olla myös samaa mieltä muiden kommentaattoreiden kanssa.

    Blogin kirjoittajana M.M. tosin katsoo nauttivansa tietyntasoista suvereniteettia, joka takaa oikeuden olla mielivaltaisesti ilman nimettömien kommentoijien erillislupaa samaa tai eri mieltä sen mukaan, mikä milloinkin huvittaa.

    It's my way or the highway.

    Anot, Nyymit sun muut Nemot* ovat edelleen varsin tervetulleita kommenttiosastoille. On vain hyvä muistaa, että Blogistanissa lukuisat Reichsführerit noudattavat sananvapauspolitiikkaa, jonka mukaan tyytymättömillä on täysi vapaus poistua kaikessa hiljaisuudessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien keskusteluosioissa tuntuisi olevan rajattomasti tilaa blogistanialaisille sananvapauspakolaisille.

    Aurinkoista kesää Ano Nyymille. Toivottavasti muut blogit eivät ilman erillisvaroitusta ja kansanäänestystä vaihda vaikkapa fonttia tai taustaväriä.

    Lämpimin terveisin, M.M.

    *Nemo, tarkoittaa latinaksi "ei mikään, ei kukaan". Esim. Nemo saltat sorbius, nisi infanus est (Kukaan ei tanssi selvinpäin, ellei ole hullu).

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.