lauantai 23. tammikuuta 2010

Kapitalismi, tuo neuvostososialismin vetoruuna

Vuodenvaihteen tienoilla ja sen jälkeen on tapahtunut ja muuttunut aika lailla. Työvoimapoliittisen aktivointitoimenpiteen (työkokeilu, kuntouttava työtoiminta, kurssitukset...) aktivointipäivittäinen ylläpitokorvaus nousi kahdeksasta yhdeksään euroon (verottomana, fatta ei huomioi), ja kohti neuvostohenkisen tasapäistä ilmaistyövoimayhteiskuntaa rynnistävä Sata-komitea kiskoi varmaankin valkohehkuisilla hohtimilla kirstusta ilmaisduunareille 4,40e päiväpalkan. Sitä sanotaan aktivointilisäksi, koska ylläpitokorvaus on tarkoitettu kattamaan vain aktivoitumisesta syntyvät kulut.

Kun kuntouttavasta työtoiminnasta tuli vuodenvaihteessa velvoittavaa, jokainen vuodenvaihteessa pakkotyöllistysuhan alle joutunut yli 25-vuotias 500 päivää työttömänä ollut varmasti hihkuu riemusta; pakkotyön päivätulojen noustua kahdeksasta eurosta reiluun kymppiin oppii nirsompikin hippi, mitä työnteon kannattavuudella tarkoitetaan. Kuntoutukaa, perkele, talkoilla tämä maa on rakennettu. Sitäpaitsi kuntoutus on parasta terapiaa. Uusien säädösten mukaan kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat tahot tästä lähtien kilpailutetaan ja kilpailutuksessa pärjänneille aletaan maksaa korvausta päälukumäärän mukaan.

Se 4,40e on ilmeisesti verotettavaa tuloa. Urbaani gettolegenda yllyttääkin nyt hankkimaan muutosverokortin mahdollisimman pienelle veroprosentille, koska tarinan mukaan sillä saisi laskettua Kelassa myös työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotusastetta siitä reilun parinkymmenen oletusprosentista. On siinä ja siinä välitänkö tuosta neuvosta, koska jos kaikki nykyisen lisäksi käteenjäävä hyödyttää vain sosiaalitoimistoa vuokraosuuksien siirtyessä asiakkaalle, niin hakekoot kunta ja valtio minun rahojani toisiltaan ilman minua. Muutosverokortille tosin on tilaus joka tapauksessa, mutta en ole vielä kuullut kenenkään saaneen työmarkkinatukeaan maksatukseen minimiprosenteilla.

Kela ja työkkärit ovat olleet sormi suussa aktivointilisästä kyselijöiden kanssa. Ei ole poikkeuksellista, ettei Kelan virkailija löydä maksatukseen sopivaa lomaketta, kun asiakas haluaa tietää, pitääkö aktivointilisää erikseen hakea. Tietääkseni sen kuitenkin pitäisi tulla automaattisesti aktivointitoimenpiteeseen osallistuvan tilille joko työmarkkinatuen tai ylläpitokorvausten mukana. Ensi viikolla sen näkee.

Ensi viikolla on myös historian suurin lottopotti. Vuodenvaihteen lukuja ovat ainakin 4, 8, 9, 25, tämänhetkinen kunnallinen veroäyri, lakkautettavien koulujen määrä ja keskioluen alkoholiprosentti, joka on noista ainoa joka ei ainakaan nouse.

Tekohengitystä artikkelipäivityksillä

Yritän pitää blogia pystyssä edes jossain määrin, vaikka tekniikan maailma pistääkin vastaan. Ilmastoinnin uusimisen lisäksi kone vaatii käyttöjärjestelmän päivityksen ja avausräpellysruuvikiroilun jälkeen myös vaurioituneen johdonpätkän kolvauksen. Puhelin hajosi, uusi tilalle hankittu sekosi ensimmäisenä käyttöpäivänä ja myyjälle tuttu vika vaatii ohjelmistopäivityksen, joka hoituisi kuulemma viikossa. Kaiken lisäksi kotoa väliaikaisesti evakuoituminen vei nettiyhteydenkin. Lehtijuttujen perusteella Rkp taitaa viedä sen ensi vuonna lopullisesti.

Kiitos Ofelialle joulukuisista artikkelilinkeistä - sain ne ja suunnilleen tammikuun puolestavälistä alkaen lisää artikkeleita päivitettyä linkkilistaan. Takaraivossa oli viikkojen mediapimennon jälkeen pieni toivo; jos maailmassa olisi tapahtunut jotain mullistavaa. Ja olihan siellä; Haiti.

Otsikkokaupalla huonoja uutisia, sivukaupalla vitutusta ja turhaakin turhempien tahojen turhaakin turhempia mediareaktioita naruihin, joiden kiskomisen tahdissa toiset täällä nytkii ja venkoilee mukana parhaansa mukaan. Onneksi päivän uutisissa oli hyväntuulinen juttu Hurstin jonossa kuukausittain vapaaehtoistyötä tekevistä kampaajista. Oli pakko hymyillä.

Elämäntilanne on vaihdellut melko radikaalisti kuuden viikon hiljaiselon aikana. Parisuhdetta, paniikkia, poliiseja, pakkaamista ja pyörimistä muiden nurkissa. Muutokset syövät voimia, jatkuva epävarmuus ja varuillaanolo lannistavat ja vievät kyvyn pitää silmät auki ympärillä tapahtuvien, blogauksen arvoisten pienten tapahtumien ja ilmiöiden varalta. Viimeksi ruokajonossa olin täysin lukossa ja uupunut, epätoivoisen väsynyt elämään ja pettynyt itseeni, kun tuntematon, juuri ja juuri ulkonäkötuttu asiakas kävi työntämässä käteeni pieneksi taitellun lapun. En tiedä, olenko koskaan ennen edes saanut tuollaista "haluaisin tutustua, tässä numero" -lappua ja tuijotin sitä varmaan leuka rinnuksilla. Loppupäivänä en osannut juuri muuta kuin virnuilla. Vaikkei lapusta olekaan seurannut tapaamista, niin ehkä elämästä ei sittenkään ole niin raskasta kaivaa esiin jotain uutta ja yllättävää.