Tekohengitystä artikkelipäivityksillä

Yritän pitää blogia pystyssä edes jossain määrin, vaikka tekniikan maailma pistääkin vastaan. Ilmastoinnin uusimisen lisäksi kone vaatii käyttöjärjestelmän päivityksen ja avausräpellysruuvikiroilun jälkeen myös vaurioituneen johdonpätkän kolvauksen. Puhelin hajosi, uusi tilalle hankittu sekosi ensimmäisenä käyttöpäivänä ja myyjälle tuttu vika vaatii ohjelmistopäivityksen, joka hoituisi kuulemma viikossa. Kaiken lisäksi kotoa väliaikaisesti evakuoituminen vei nettiyhteydenkin. Lehtijuttujen perusteella Rkp taitaa viedä sen ensi vuonna lopullisesti.

Kiitos Ofelialle joulukuisista artikkelilinkeistä - sain ne ja suunnilleen tammikuun puolestavälistä alkaen lisää artikkeleita päivitettyä linkkilistaan. Takaraivossa oli viikkojen mediapimennon jälkeen pieni toivo; jos maailmassa olisi tapahtunut jotain mullistavaa. Ja olihan siellä; Haiti.

Otsikkokaupalla huonoja uutisia, sivukaupalla vitutusta ja turhaakin turhempien tahojen turhaakin turhempia mediareaktioita naruihin, joiden kiskomisen tahdissa toiset täällä nytkii ja venkoilee mukana parhaansa mukaan. Onneksi päivän uutisissa oli hyväntuulinen juttu Hurstin jonossa kuukausittain vapaaehtoistyötä tekevistä kampaajista. Oli pakko hymyillä.

Elämäntilanne on vaihdellut melko radikaalisti kuuden viikon hiljaiselon aikana. Parisuhdetta, paniikkia, poliiseja, pakkaamista ja pyörimistä muiden nurkissa. Muutokset syövät voimia, jatkuva epävarmuus ja varuillaanolo lannistavat ja vievät kyvyn pitää silmät auki ympärillä tapahtuvien, blogauksen arvoisten pienten tapahtumien ja ilmiöiden varalta. Viimeksi ruokajonossa olin täysin lukossa ja uupunut, epätoivoisen väsynyt elämään ja pettynyt itseeni, kun tuntematon, juuri ja juuri ulkonäkötuttu asiakas kävi työntämässä käteeni pieneksi taitellun lapun. En tiedä, olenko koskaan ennen edes saanut tuollaista "haluaisin tutustua, tässä numero" -lappua ja tuijotin sitä varmaan leuka rinnuksilla. Loppupäivänä en osannut juuri muuta kuin virnuilla. Vaikkei lapusta olekaan seurannut tapaamista, niin ehkä elämästä ei sittenkään ole niin raskasta kaivaa esiin jotain uutta ja yllättävää.