torstai 10. lokakuuta 2013

Raparperin alla

Vilpas lehtikatto,
alla multamatto,
hirsiseinä vihreä ja punainen.


Sammakon seurana asuvat myös sosiaalipummit, työnvieroksujat ja muut toimeentulotukeen oikeutetut. Näin voisi päätellä eräiden kokoomuslaisten ja muiden moraalisten närkästyjien julkisista kommenteista uusimman sosiaaliturvakohun aikana.

Helsinkiläinen Tatu käynnisti julkisten idiootiksi ilmoittautumisten aallon. Toimeentulotuen nostamisesta kaksi vuotta sitten päättämässä olleet pitävät järkyttävänä, että työtön voi saada elämiseen yli 400 euroa kuussa tekemättä mitään, ja lisäksi vieläpä kuntakohtaisesti kohtuulliseksi arvioidun vuokran. Hämmentävän moni on kehdannut julkisesti esittää, ettei ole tiennyt. Jos ei ole tiennyt, niin mitä on kuvitellut? Että toimeentulotuelle putoavat muuttavat äidin kasvimaalle? Että on olemassa fattan tai kolmannen sektorin ylläpitämiä leirejä, joissa asuinkustannukset olisivat 100 euroa kuukaudessa, ja jonne pitkäaikaistyöttömät sijoitetaan? Että asunnon vaihtoehtona ei ole asunnottomuus?

Valtioneuvoston sivuilla julkaistiin alle kuukausi sitten tiedote Ympäristöministeriön Tampereen yliopistolla teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaan liittyviä kustannusvaikutuksia. "”Asuntoloista on ohjelman aikana luovuttu ja asunnottomat ovat saaneet asunnon asumisyksiköistä tai hajasijoitetuista asunnoista sekä tarvitsemansa palvelut. Tutkimuksen tulokset tukevat ohjelman ajatusta siitä, että avain omaan asuntoon on edellytys asunnottoman elämänhallinnan ja elämänlaadun paranemiselle”, sanoo ohjelmajohtaja Jari Karppinen."

Suuri osa toimeentulotuen tarpeesta pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa syntyy korkeista asuinkustannuksista. Sosiaalitoimen vuokrakattojen huomattava laskeminen ei ole realistista ilman, että varaudutaan yksinäisten, perheiden ja jopa monien matalapalkkatöissä käyvien hätämajoituksen tarpeeseen. Vuokrakatot on eri alueilla ja kunnissa määritelty niin, että alueelta on yleensä mahdollista - joskaan ei aina helppoa ja luottotiedottomalle ehkä mahdotontakin - löytää vuokra-asunto. Toimeentulotuen tarvetta vähennettäisiin parhaiten kehittämällä asumistukea niin, että asumistuen lisäksi ei tarvitsisi hakea toimeentulotukea asuinkustannuksiin ja ettei väli- tai osa-aikainen työssäkäynti vaarantaisi vuokranmaksukykyä.

Sosiaaliturvan suuruuden kauhistelu perustuu irtopistepopulismin ohella tietämättömyyteen sosiaaliturvalainsäädännöstä ja muista tosiasioista. Lisäksi on ilmeisen vaikeaa hahmottaa vaihtoehtoja nykytilanteelle. Ruokarahan ja vuokran takaaminen yhteiskunnan toimesta on tehokkainta - ei pelkästään tuensaajalle, vaan myös lähiympäristölle ja julkiselle taloudelle aiheutuvien - haittojen minimointia. Aina kun on järjestelmä, jossa liikkuu rahaa tai etuuksia, on myös yksilöitä jotka käyttävät sitä niin sanotusti väärin, eli eri tavoin kuin se tarunomainen "kansan oikeustaju" toivoisi. Oli kyse pauligeista tai tatuista.

Hämärä, vihreä, sammakon mielest on viihtyisä. 
En mä siedä kuumaa, sammakko se tuumaa, 
raparperin lehden alla hymyillen.

Tämä Tatu ei kertonut mitään, mikä ei olisi ollut yleisessä tiedossa ja aktiivisen julkisen keskustelun aiheena ennenkin. Todellisuudessa kohun nostattikin närkästys siitä, että hän esiintyi huonosti kirjoitetussa artikkelissa omilla kasvoillaan ja kertoi vapaaehtoisista valinnoistaan ilman esilletulevaa häpeää. Nöyrästä ja katuvaisesta, blurratusta ja salanimetystä sosiaalipummista ei olisi ollut kaatamaan verkkolehden sivuja ylikuormituksella.

PS. Ensi viikolla, 17. lokakuuta, on Asunnottomien yö ja YK:n köyhyyden vastainen päivä. Nasevasti samaan aikaan on Euroopan neuvoston euroopanlaajuinen paikallisdemokratiaa juhlistava demokratiaviikko, jonka kansallisena huipennuksena juuri 17.10. vietetään Helsingissä Demokratiapäivää. Syttyyköhän Kuntatalon ikkunaan asunnottomien yön kynttilää? 

PS II: Listaa ruokajakopaikoista on päivitetty K:hon asti. Päivitysprojekti jatkuu.