sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Mitä on tehtävä? - Päivittyvä tynkälista lahjoituskohteista

Koneella ja nettipiuhan päässä aika on rajallista, ja sisällöntuottaminen on jäänyt tiedonkeruun varjoon. Artikkeleita, tutkimuksia, kirjallisuutta ja sitten sitä salaperäistä, yllättävää, keväistä sosiaalista elämää märillä kaduilla ja mutaisilla ostareilla. Pakastin on ollut kiitettävän täynnä, mutta alkavalla viikolla jääkaappi ja viipyvät tuet kannustavat kohti ruokajonoa, pitkästä aikaa.

Statistiikan ja kävijäpalautteen perusteella voi yleistää, että huomattava mutta hiljainen osa kävijöistä etsii tietoa saatavilla olevasta avusta ja minimituilla pärjäämisestä, kommentteja ja viestejä taas tulee enemmän niiltä, joilla olisi resursseja ja tahtoa jakaa niitä.

Tähän asti blogiin päätynyt tieto lahjoituskohteista ja vapaaehtoistyöllistymisestä on ollut hyvin hajanaista ja satunnaista, ja päädyin lopulta aloittamaan myös jatkossa päivittyvän postauksen johon listata tiedossa olevia ja tietoon tulevia solidaarisuuskohteita. Otan pysyvästi jatkossa mielelläni vastaan infoa erilaisista vapaaehtoistoimintaan perustuvista ja vähävaraisten/syrjäytettyjen auttamiseen keskittyvistä avustuskohteista ja päivitän niitä tähän postaukseen. Sivupalkkiin ei tosiaan hyvällä tahdollakaan mahdu enää auttamiseen ohjaavaa linkkilistaa, joten tyydyn liittämään palkkiin linkin tähän blogimerkintään.

Toistaiseksi lista ei ole kovin kattava, mutta päivitän sitä pikkuhiljaa aina sitä mukaa, kun törmään uusiin ja vahvistettaviin tietoihin.


Valtakunnallisia

Koti kaikille. Kansa pois kaduilta -keräyshaaste kerää lahjoituksia Sininauhasäätiölle, joka järjestää asunnottomille asuntoja mm. pyörittämällä asuntoloita ja tuetun asumisen yksiköitä.
(Päivitetty 05.06.10)

Suurella sydämellä -verkoston kautta haetaan vapaaehtoisia erilaisiin duuneihin laidasta laitaan. Vapaaehtoisduunariksi voi ilmoittautua esimerkiksi seurakunnan järjestämiin maksuttomiin ruokailuihin, vähävaraisten vaatevarastolle, maahanmuuttajan tukihenkilöksi, varamummoksi tai -vaariksi, avustamaan kouluikäisten retkille jne. Sivuston kautta voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi jo kymmenellä paikkakunnalla, ja kevään aikana toiminta käynnistyy lisäksi Nokialla ja Turussa.

Yksi parhaimmista ideoista ikinä on kirjastojen ja eräiden muiden julkisten paikkojen yhteydessä toimivat kirjojen vaihtohyllyt, joihin voi jättää kirjoja muiden lukijoiden napattaviksi ja joista voi löytää tilalle maksutonta luettavaa. Lista eri paikkakuntien vaihtohyllyistä löytyy BookCrossingFinlandin sivuilta.

Pääkaupunkiseutu

Vantaalla seurakuntien ylläpitämä vaatevarasto Tikkurilassa myy nimellistä korvausta (joitakin kymmeniä senttejä) vastaan vaatteita vähävaraisille. Hyväkuntoisten vaatteiden ja kenkien lahjoittamisesta voi sopia puhelimitse (09-830 6342). Lisäksi Vantaankosken seurakunta ylläpitää omaa vaatevarastoa Kivistön kirkolla (puh. 050-341 8381). Myyrmäessä Ruoka-apu Yhdistys ry jakaa lasten ja aikuisten vaatteita, kenkiä, leluja, lastenkirjoja ja muuta vastaavaa käyttökelpoista tiistaisin ruokajaon yhteydessä aina kesätaukoon asti. Ruoka-apu ry:lle voi toimittaa vaate- ja kenkälahjoituksia paikan päälle esim. ruokajaon aikana (tiistaisin klo 11-13) tai sopia toimituksesta ottamalla yhteyttä puhelimitse (Anneli, 0400-124 663).

Valmiiden vaatteiden lisäksi Vantaalla otetaan lahjoituksina vastaan myös villalankoja villasukkia, lapasia ja kaulaliinoja varten. Vantaan vihreiden nuorten vuoden mittaisen haasteen tavoitteena on koota ja lahjoittaa Asunnottomien yönä 2010 mahdollisimman paljon villasukkia asunnottomille ja vähävaraisille, ja järjestölle voi toimittaa valmiiden villasukkien ym. lisäksi lankoja neulottaviksi. Järjestön yhteystiedot löytyvät Vihreiden nuorten paikallisjärjestösivulta.

Työ & Toiminta ry ottaa pääkaupunkiseudulla vastaan "kaikkia kierrätyskelpoisia ATK-laitteita sekä muuta sähkö- ja elektroniikkaromua (SER), toimistokalusteita, kodin huonekaluja, kodinkoneita, vaatteita, leluja, urheiluvälineitä, astioita, kirjoja, työkaluja, romumetallia, lyijyakkuja ja kaikkea muuta kierrätyskelpoista." Yhdistys ylläpitää kierrätystavarataloa Myllypurossa. Vaatelahjoituksia voi Helsingissä tarjota ainakin Hurstille, Herttoniemen seurakunnalle ja Vailla vakinaista asuntoa ry:lle (lähinnä miesten vaatteita, takkeja, kenkiä ym.).

Satakunta

Satakunnan kansa uutisoi alkuviikosta mahdollisuudesta lahjoittaa leluja ja pelejä lastensuojelun ja ennaltaehkäisevän perhetyön piirissä oleville lapsiperheille Porissa. Huomasin jutun kuitenkin vasta nyt; lahjoituksia otettiin vastaan eilen. Näyttäisi kuitenkin, että tempauksen järjestänyt Parasta perheille -yhdistys ottaisi lahjoituksia vastaan varsinaisen tapahtuman ulkopuolellakin, joten tässä satakuntalaisille mahdollisuus lelujen järkevään kierrätykseen.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

"Ihan riittävästi ruokaan"

Soininvaara: Paljonko ruoka maksaa (10.01.2010)

En mielelläni käytä tiettyjä homma-porukoiden ja arvotaantumuksellisten suosimia sanoja, mutta ajoittain Soininvaaralla häivähtää rivien välissä viitteitä moralistiseen viherfasismiin. Samaa retoriikkaa tosin käyttävät vielä hanakammin ne, jotka eivät sanan vihreään osaan päin tekisi tarpeitaankaan.

"Tällä laskelmalla haluan osoittaa, että 417 euron perusturva riittää hyvin itse valmistettuun ruokaan. Köyhyysongelman kanssa tällä havainnolla sinänsä ei ole mitään tekemistä. Olen joskus vakoillut, mitä pienituloisilta vaikuttavat ihmiset kaupasta ostavat. Heidän ruokakorinsa ei juuri muistuta tätä. Tämä laskelma osoittaa, että sille, jolla elämän perusasiat ovat kunnossa (ja joka asuu ehkä kommuunissa) matalinkin perusturva riittää mukavaan elämään, jos elämän sisältö löytyy muualta kuin kuluttamisesta."

Luin tekstin jo kauan sitten, pari viikkoa ilmestymisen jälkeen, ja olen yrittänyt ymmärtää sen motiivia. Miksi veteraanipoliitikolla, valtakunnallisesti arvostetulla yhteiskunta-analyytikolla ja entisellä peruspalveluministerillä on tarvetta todistella, että yhden hengen talouden 417 euron toimeentulotuella (työmarkkinatuki on 7 euroa vähemmän, yhteisasuvan perusturva taas 350e) tulee varsin hyvin toimeen, "jos vain on valmis näkemään vaivaa ja leipomaan itse leipänsä"? Useimpien kohdalla lähtisin suoraan siitä oletuksesta, että kohderyhmänä eivät ole tsemppausta ja isällisiä neuvoja kaipaavat vähävaraiset, vaan ne, joiden mielestä jokaisen tulisi ns. kantaa vastuu itsestään eikä yhteiskunnan vapaamatkustajana ole oikeutta valittaa, ja jotka kaipaavat tuon postauksen kaltaisia argumentteja tukemaan näkemyksiään. Soininvaaran kohdalla en tiedä, kummasta on kysymys: aavistelen, ettei Ode ole miettinyt motiiveja kovin pitkälle.

Soininvaaraa voi lukea kuin piru raamattua. Vanhana vihreänä Koijärvi-aktiiivina tunnettu pieni pyöreäpäinen mies kirjoittaa blogissaan usein asiaa, mutta tilastojen ulkopuolella pienen ihmisen todellisúus ja näkökulmat tuntuvat olevan ajattelijalle heikkoutta tai takertumista yksittäistapauksiin. Nyt myönnän yllättyneeni siitä, ettei köyhän tarvitsekaan olla viaton kuin vastasyntynyt - ruokalaskelmassa oli huomioitu kuukausittainen bissehampaan kolotus keskimäärin yhden annoksen päiväkulutuksen mukaan, eli kevyt päihtyminen kerran viikossa on siis vielä hyväksyttävää ylellisyyttä.

Vakava puutehan laskelmassa oli, että hinnat oli laskettu liikkeiden pullohintojen mukaan, vaikka tölkeistä saa 50% suuremman pantin... ;)

En tiedä mihin viitataan sillä, että "pienituloisilta vaikuttavat" eivät kanna ostoskorissaan terveellistä lanttua ja jauhoja leivän leivontaan. Ilman keittiötä ja/tai asuntoa ruoanlaitto on muutenkin haastavaa ja kallista, ja monet - etenkin vanhemmat yksinäiset miehet - eivät yksinkertaisesti osaa muuta kuin siivuta juustoa lenkkimakkaran viiltoihin ja vakavasti masentuneelle taas pelkästään syöminen voi olla työn ja tuskan takana kauppareissusta puhumattakaan. Tuoretiskin stroganoffeja ja muita paremman väen valmisruokia "pienituloisilta vaikuttavat" tuskin lappavat liukuhihnalle, mutta jos vihjaus koskee mäyräkoiria tai alennuslavoja, niin jokainen köyhä tietää varmasti kaljan olevan pois kaikesta muusta ja tekee itse valintansa. Toisaalta, pitäähän keppana nälän poissa.

Tunsin jonkinlaista epämiellyttävää kihinää lainaamani kappaleen sävystä. On liian luontevasti tulkittavissa, että köyhyysongelma johtuisi vähävaraisen valinnoista kuluttajana. Tiedostan varsin hyvin röökiaskien ja Karjala-tölkkien teoriassa laskevan elintasoani joissakin muissa asioissa, mutta jos toimeentulotuen tulisi ruoan lisäksi riittää kattamaan joukkoliikenteen lippukulut, harrastuskulut, tv-lupamaksu, itsehoitolääkkeet ja sanomalehtitilaus, niin noiden em. ylellisyyksien karsimisen jälkeen luulisi jo tuista jäävän rahat pariin keppanaankin.

Paljonko eläminen maksaa?

Lapsellisen kiukutteluvastarinnan saatua hetkeksi vallan arvioin, paljonko minimituloilla jää henkeä kohti käyttörahaa joko pakosta tai omasta valinnastaan yhteisasuvaksi katsotulla lapsettomalla/elatusvelvoitteettomalla toimeentulotukiasiakkaalla sillä oletuksella, että yhteistalouden kaikki asukkaat elävät minimituloilla. Toinen käyttämäni oletus laskelmissa on, että hypoteettinen tt-tukiasiakas hankkii halvimman mukaan niitä asioita, joihin tuen virallisesti pitäisi kohtuullisen elintason turvaamiseksi riittää. Internetyhteyttä listaan ei ole päivitetty, mutta sen kk-menoja voitaneen pitää vaihtoehtona sanomalehtitilaukselle.

15,00e - Elintarvikkeet (minimiarvio sillä oletuksella, että on harvinainen mahdollisuus asioida 2-3 kertaa viikossa seurakuntien ym. ruokajonoissa (matkakulut julkisilla) ja ostaa kaupasta vain sen, mitä jonoista tai EU-kasseista (joita tosin saa 1-2 kertaa vuodessa ja nekin aika tuurilla) ei saa: 2pkt kahvia, 1kg sokeria, 3-5 pussia mausteita, ketsuppia, 2-3kg perunoita/makaronia jne. Vihanneksiin ei ole varaa.)

19,95e - Tv-lupamaksun kuukausittain maksettava osamaksuosuus

25,33e - Sanomalehtitilaus/kk (mallihintana Helsingin Sanomat)

30,00e - Pakolliset matkat julkisilla työvoimatoimistoon, Kelaan, terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon, jokaiseen 1-2 kertaa kuussa, hinnat pk-seudun sisäisten lippujen mukaan)

27,40e - Harrastuskulut (matkat viikoittain päivätuvalle, missä on ilmainen biljardi, keran kuussa minigolfia ja kaksi kahvillakäyntiä McDonaldsissa ystävän kanssa matkoineen)

18,76e - Itsehoitolääkkeet (esim. kaksi pakettia Ibumaxia - Buranan halvempi versio - halvin huuliherpesvoide ja joku perusvoide iholle)

14e - Työnhakukulut (5 postimerkkiä kuorineen, työhakemusten ja cv:iden tulostus kirjastossa ja matkat 2-3 haastatteluun joista osa seutumatkoja)

11e - Hygienia (wc-paperi, shampoo 1/2kk, hammastahna 1/kk, saippua 1kpl/kk ja halpa hoitoaine 1kpl/2kk. Esteettisiä tuotteita kuten hiuslakkaa, deodorantteja tai meikkejä ei laskelmassa)

30e - Hiustenleikkuu 1krt/3kk ilman oheispalveluita kuten hiustenpesua, laskettu naissukupuolihinnoittelun mukaan joka on edelleen tosiasia kuluttajavalvonnan kannasta huolimatta)

Näiden kulujen yhteissumma olisi kuukautta kohden pyöristettynä (pyöristys siksi, että arvioin kahvin, hygieniatuotteet ym. ulkomuistista perusmarkettien halvempien tuotteiden mukaan) noin 148e.

Muihin kuluihin - vakuutukset, puhelinlaskut, vaatteet, elintarvikkeet, ei-välttämätön kosmetiikka ja lääkevalmisteet (meikit, vitamiinit, kosteus- ja kasvojenpuhdistustuotteet, kengät, yllättävät tai satunnaiset menot kuten astiat, uusi kahvinkeitin/pöytä/talvitakki/sukulaisvierailut/joululahjat...) jäisi yhteistaloudessa asuvalla käytettäväksi 200e/kk.

Haaveilen yhä ajokortista ja opiskelupaikasta, mutta jo yksien pääsykokeiden kirjat, joita ei voi ostaa käytettynä, maksavat yli 200e, useammista pääsykokeista tai niiden matkakuluista puhumattakaan.

Huolimatta pohjana käytetystä Soininvaaran blogitekstistä en halua hyökätä Soininvaaraa vastaan, vaan koko sitä ajattelutapaa, jossa vähävaraisten rahantarve pelkistetään pelkkiin ruokakuluihin ja köyhyydestä syyllistetään yksilöä. Tiedän toistavani itseäni, mutta näiden "oikeita" elämäntapoja noudattavien, itsensä jalustalle nostaneiden, aina paremmin tietävien "sossun tuilla eletään liian leveästi, poltetaan tupakkaa ja ostellaan merkkivaatteita ja sitten valitetaan, kun rahat eivät riitä auton ostoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin; kummasti ne opiskelijatkin litkivät lattea kahviloissa" -kommentaattoreiden sopisi kokeilla minimituilla elämistä ilman taustatukea useampi vuosi pätemisen tai parin kuukauden tuilla elämisen sijaan.

Perusturvasta puhuttaessa myös unohdetaan aivan liian usein ne, joilta lakisääteinen perusturva jää syystä tai toisesta saamatta, joiden elämäntilanne uuvuttaa selviytymisen ja elämänhalun äärirajoille ja joilla oma tai läheisen sairaus (liikuntakyvyttömyys, mielenterveys- tai päihdeongelma, vammaisuus, ilman tarvittavaa hoitoa jääminen) ja/tai esimerkiksi menetetyt luottotiedot rajoittavat mahdollisuuksia suosta nousemiseen.

Minimituilla eläminen vaatii usein luopumista. Rikkaita ovatkin ne, joilla on onni olla terveitä, elää osana sosiaalista ja solidaarista yhteisöä ja voimia etsiä ja löytää iloja pienistä, ilmaisista asioista.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Lahjoitustarvetta inkeriläiskylään Venäjälle

Vantaalla sijaitsevan Laurea-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat vievät avustustavaraa Venäjälle inkeriläiseen Kikkerin kylään. Koska statistiikan mukaan suuri osa lukijoista on pk-seudulta, niin välitän tiedon blogin kautta eteenpäin. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaisi viedä ylimääräisiä tavaroitaan lahjoitettavaksi roskakatoksen sijaan; Venäjälle, Hurstille, seurakunnalle, Vantaan ruoka-apu-yhdistykselle... Vastaanottajia riittää varmasti, käyttökelpoista tavaraa on synti ja häpeä heittää kaatopaikalle.

"Kikkerin kylä sijaitsee Keski-Inkerin ylängöllä ja alueella asuu vielä suomea puhuvia vanhuksia. Tarkoituksenamme on tutustua Venäjällä tehtävään perhe- ja vanhustyöhön sekä laajemmin sosiaali- ja terveysalaan. Vierailemme paikallisessa lastenkodissa, sairaalassa, psykiatrisessa sairaalassa ja vanhusten palvelutalossa. Lisäksi teemme kotikäyntejä Kikkerin ja lähiseudun vanhusten koteihin ja järjestämme yhteistä tekemistä yksinhuoltajaäideille ja heidän lapsilleen.

Tarvitsisimmekin nyt teidän kaikkien apua! Haluamme viedä alueen vanhuksille
tuliaispaketteja, jotka sisältäisivät käyttökelpoisia tavaroita ja elintarvikkeita. Lisäksi olisi mukava viedä paikallisille lapsille, heidän vanhemmilleen sekä sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköihin tervehdyksiä Suomesta.

Mikäli sinulla on kotona vuodevaatteita, lasten ja aikuisten vaatteita, leluja tai muuta tavaraa, jota et enää tarvitse, nyt sinulla on mahdollisuus lahjoittaa ne Venäjälle!

Erityisesti Kikkeriin vietäväksi kaipaamme:
- Hyväkuntoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä
- Lastenleluja ja -pelejä
- Lasten sukkahousuja ja sukkia aikuisille, sekä lapsille
- farkkuja
- Piirustusvälineitä
- Hygieniatarvikkeita
- Kasvisten siemeniä esim. porkkanan ja kaalin

Lahjoittaa voi tuliaisiksi sopivia elintarvikkeita (pannukahvia!, suklaata, makeisia, keksejä jne.), mikäli sinulla on kontakteja kauppoihin, tehtaisiin tai tukkuliikkeisiin. Myös pienemmät elintarvikelahjoitukset ovat tervetulleita.

Olemme Tikkurilan Laureassa (Ratakatu 22, Vantaa) vastaanottamassa lahjoitustavaroita
maanantaina 22.3. kello 11.30 - 15.30 luokassa B408."

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Sairaslomalakko

Asunnon etsiminen alkaa kuluttaa voimia, ja kiukkuturhaudun virastojen, tukilaskelmien ja lomakkeiden liitepyörityksen viidakossa, jossa tosiaan välillä tekee mieli ratkoa asiat machetella.

Sosiaalitoimisto ilmoitti laskevansa tämän kuun alusta alkaen työttömälle työpäivää kohti verollisena maksettavan 4,40 euron aktrvointilisän tuloksi, jolloin vuokraosuuden jälkeen taloudellinen lopputulos on hyvin lähellä persnettoa. Muuttunutta linjausta perustellaan STM:n tarkentavilla ohjeistuksilla, joilla aktivointilisä vesitetään yhtenäisesti koko maassa. Odotan mielenkiinnolla, montako kitinäsoittoa ja oikaisuvaatimusta on edessä tammi-helmikuun takautuvasti maksuun tulevista aktivointilisistä, jotka tulevat tilille ("käytettäviksi varoiksi") tämän kuun aikana. Minähän en rahoistani suosiolla luovu.

Aktivointilisä on toimeentulotukilaskelmissa tuloksi huomioitaessa pelkkä julma vitsi. Koska Kelan asumistuki on perinteisesti harvalla ollut edes 50% vuokrasummasta ja teoreettisessa maksimissakin 80%, jää käytännössä kaikilla minimituilla elävillä osa vuokrasummasta sosiaalitoimen maksettavaksi. Aktivointilisän kasvattaessa tuensaajan tuloja se voidaan vähentää sosiaalitoimen vuokraosuudesta ja siten kunnan sosiaalitoimen menoista. Käytännössä aktivointilisä on vesitetty melko puhtaasti tulonsiirroksi valtiolta kunnille.

Positiivista on, että avoeron edetessä ja asunnonhaun jatkuessa sosiaalitoimisto ilmoitti käsittelevänsä talouttamme jatkossa erillishakijoina ja maksavansa toimeentulotukiosuudet eri tileille. Siitäkin voi tulla oma selvitysrumbansa, mutta sen kanssa elää. Pääasia on, ettei kukaan ole enää riippuvainen toisen pankkikortista.

Työharjoittelupaikalla tapahtuneiden organisaatiomuutosten vuoksi alkuvuosi on ollut varsinaista huonon johtamisen intensiivikurssia. Osana työporukkaa toimineen ja kannustavaa ja hyväksyvää ilmapiiriä luoneen, vaikkakin säheltävän palkatun koordinaattorin tilalle työporukkamme sai tuplasti ilkeitä idiootteja. Palaverista toiseen duunareiden niskaan on ryöpytetty alentuvaa halveksuntaa, vähättelyä, mielivaltaista holhoamista ja auktoriteettivetoista johtamista silkasta pätemisen ilosta, ei siitä että johtaminen perustuisi millään tasolla pätevyyteen, johtamiskykyihin tai edes tulosvastuuseen. Kunnioituksesta puhumattakaan, kumpaankaan suuntaan.

Olemme työttömiä, eläkeläisiä ja vapaaehtoisia; meillä on monilla taustamme, ongelmamme ja fyysiset rajoitteemme. Kuntoutuminen ei tarkoita holhouksentarvetta eikä kuntouttavuus toistuvaa vähättelyä ja mielivaltaisen epämääräistä vallankäyttöä. Kahvitilassa istuu aamuisin aikuisia ihmisiä, jotka odottavat tulevansa kohdelluiksi sellaisina. Mikäli Esimies vaivautuu ylipäätään saapumaan paikalle pitämään aamupalaverin, saadaan kuunnella tunti huutoa, haukkumista, syytöksiä ja vähättelyä, epämääräisyyksiä ja "sääntömuutoksia", joita ei koskaan kuitenkaan määritellä.

Kun työn tavoitteet käytännössä estävistä muutoksista kysytään, saadaan hitaasti, holhoavalla ja korotetulla äänellä kuulla, että näin tehdään, koska esimies niin sanoo. Jos joku vielä uskaltaa pyytää tarkennusta, on esimiesasemastaan joka lauseessa muistuttavalla Esimiehellä usein takanaan uusi kasvoton auktoriteetti - Lafka, hallituksen pj, "laki" - johon vedota perusteluiden jäädessä edelleen nollatasolle. Paikan toimivuutta pitkälti ylläpitänyt duunari, joka uskalsi kysyä mihin lakiin mielivaltaisissa päätöksissä vedotaan ja olla myös Lafkan nykytoiminnasta yhteydessä ylemmäs, huudettiin eräässä painajaismaisessa palaverissa seiniä tärisyttävällä karjumisella pihalle, lopullisesti.

Entisestä neljästäkymmenestä duunarista on jäljellä puolet. Vapaaehtoiset eivät enää halua olla mukana, ja monet työvoimatyöllistetyt lakkauttavat sopimuksensa. Oman sopimukseni lusin loppuun uhman ja tupakkapaikkakiroilun voimalla yhdeksäneuroisten takia, ja lähtiessäni tulen olemaan oikeasti pahoillani. Pidin duunia mielekkäänä, tärkeänä ja kuntouttavana, ja täysiarvoisena ihmisenä kohtelu oli edellytys kuntouttavuudelle. En usko Lafkan pyörivän enää kauaa, ainakaan saavuttavan ennen niin korostettuja tavoitteita hyvän ja ihmistä tukevan kuntouttavan toiminnan tarjoamisessa. Onneksi duunareiden kesken yhteisöllisyys pysyy, mutta väki vähenee viikko viikolta. Johdon ratkaisu on hankkia työvoimatoimistolta uusia, sopimuksiin sidottuja duunareita, jotka talo sitten voi kouluttaa nykytavoille alusta alkaen. Tottelemaan ilman oma-aloitteisuutta, pelkäämään auktoriteetteja ja olemaan puuttumatta työympäristön kehittämiseen.

Anteeksi, unohdin, että pitäähän olla Esimiehelle kiitollinen. Kela vaatii nykyään työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuvalta kuntoutujalta/harjoittelijalta lääkärin kirjoittaman sairaslomatodistuksen jo yhdestä poissaolopäivästä. Palaverissa annettiin ymmärtää, että jokainen sairaslomaton poissaolo voi katkaista sopimuksen tai tuet, mutta tietääkseni kyse kuitenkin on vain poissaolopäivien ylläpitokorvausten ja aktivointilisien menettämisestä. Olimme aika lailla duunareiden kesken yhtä mieltä siitä, että jos ensimmäisenä sairaspäivänä hakeudutaan viiden kilometrin päähän päivystykseen ruuhkauttamaan terveyskeskusjonoja, niin sairaslomaa pyydetään takuuvarmasti viikko sen sijaan, että ravattaisiin päivystysjonossa joka pirun aamu. Duunareiden vähennyttyä muutenkin puoleen olisi koko lafka muutaman viikon lamassa ensimmäisen flunssa-aallon iskiessä.

Nyt voimme kuitenkin tuntea kiitollisuutta, kun Esimies ilmoitti ottaneensa puolestamme sellaisen vastuun, mitä "yksikään toinen Esimies ei olisi valmis duunareidensa eteen tekemään, ei yksikään, ymmärrättekö", eli vaatimaan sairaslomatodistusta vasta kolmen päivän poissaolosta.

Kuka vajaaälyinen virkamies Kelassa/TEM:ssä on pitänyt hyvänä ideana edellyttää aktivoituneelta tai kuntoutuvalta työttömältä lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä, kun oikeaa palkkaa maksavilla työpaikoilla saa sairastaa kolme päivää rauhassa?

Seuraavan influenssa/norovirusaallon iskiessä tulisi jokaisella pitkälti aktivointityöllistettyjen voimin toimivalla työpaikalla duunareiden ihan hyvällä omallatunnolla lamauttaa duunipaikkansa (samalla tk-päivystys...) muutaman päivän ajaksi hakemalla porukalla sairaslomatodistuksia joka päivälle erikseen. Työttömät ovat näkymätöntä, ilmaista ja oikeudetonta työvoimareserviä, jolle ei kerrota oikeudesta taukoihin, mutta velvollisuuksista virallisin sanoin ja uhkaava ukkonen äänessä, ja erimielisyystilanteessa työsuojelupiirin ja ammattiliiton sijaan on vakuutusoikeus.

Työttömällä ei ole muuta keinoa työtaisteluun kuin sairaslomalakko.