"Ihan riittävästi ruokaan"

Soininvaara: Paljonko ruoka maksaa (10.01.2010)

En mielelläni käytä tiettyjä homma-porukoiden ja arvotaantumuksellisten suosimia sanoja, mutta ajoittain Soininvaaralla häivähtää rivien välissä viitteitä moralistiseen viherfasismiin. Samaa retoriikkaa tosin käyttävät vielä hanakammin ne, jotka eivät sanan vihreään osaan päin tekisi tarpeitaankaan.

"Tällä laskelmalla haluan osoittaa, että 417 euron perusturva riittää hyvin itse valmistettuun ruokaan. Köyhyysongelman kanssa tällä havainnolla sinänsä ei ole mitään tekemistä. Olen joskus vakoillut, mitä pienituloisilta vaikuttavat ihmiset kaupasta ostavat. Heidän ruokakorinsa ei juuri muistuta tätä. Tämä laskelma osoittaa, että sille, jolla elämän perusasiat ovat kunnossa (ja joka asuu ehkä kommuunissa) matalinkin perusturva riittää mukavaan elämään, jos elämän sisältö löytyy muualta kuin kuluttamisesta."

Luin tekstin jo kauan sitten, pari viikkoa ilmestymisen jälkeen, ja olen yrittänyt ymmärtää sen motiivia. Miksi veteraanipoliitikolla, valtakunnallisesti arvostetulla yhteiskunta-analyytikolla ja entisellä peruspalveluministerillä on tarvetta todistella, että yhden hengen talouden 417 euron toimeentulotuella (työmarkkinatuki on 7 euroa vähemmän, yhteisasuvan perusturva taas 350e) tulee varsin hyvin toimeen, "jos vain on valmis näkemään vaivaa ja leipomaan itse leipänsä"? Useimpien kohdalla lähtisin suoraan siitä oletuksesta, että kohderyhmänä eivät ole tsemppausta ja isällisiä neuvoja kaipaavat vähävaraiset, vaan ne, joiden mielestä jokaisen tulisi ns. kantaa vastuu itsestään eikä yhteiskunnan vapaamatkustajana ole oikeutta valittaa, ja jotka kaipaavat tuon postauksen kaltaisia argumentteja tukemaan näkemyksiään. Soininvaaran kohdalla en tiedä, kummasta on kysymys: aavistelen, ettei Ode ole miettinyt motiiveja kovin pitkälle.

Soininvaaraa voi lukea kuin piru raamattua. Vanhana vihreänä Koijärvi-aktiiivina tunnettu pieni pyöreäpäinen mies kirjoittaa blogissaan usein asiaa, mutta tilastojen ulkopuolella pienen ihmisen todellisúus ja näkökulmat tuntuvat olevan ajattelijalle heikkoutta tai takertumista yksittäistapauksiin. Nyt myönnän yllättyneeni siitä, ettei köyhän tarvitsekaan olla viaton kuin vastasyntynyt - ruokalaskelmassa oli huomioitu kuukausittainen bissehampaan kolotus keskimäärin yhden annoksen päiväkulutuksen mukaan, eli kevyt päihtyminen kerran viikossa on siis vielä hyväksyttävää ylellisyyttä.

Vakava puutehan laskelmassa oli, että hinnat oli laskettu liikkeiden pullohintojen mukaan, vaikka tölkeistä saa 50% suuremman pantin... ;)

En tiedä mihin viitataan sillä, että "pienituloisilta vaikuttavat" eivät kanna ostoskorissaan terveellistä lanttua ja jauhoja leivän leivontaan. Ilman keittiötä ja/tai asuntoa ruoanlaitto on muutenkin haastavaa ja kallista, ja monet - etenkin vanhemmat yksinäiset miehet - eivät yksinkertaisesti osaa muuta kuin siivuta juustoa lenkkimakkaran viiltoihin ja vakavasti masentuneelle taas pelkästään syöminen voi olla työn ja tuskan takana kauppareissusta puhumattakaan. Tuoretiskin stroganoffeja ja muita paremman väen valmisruokia "pienituloisilta vaikuttavat" tuskin lappavat liukuhihnalle, mutta jos vihjaus koskee mäyräkoiria tai alennuslavoja, niin jokainen köyhä tietää varmasti kaljan olevan pois kaikesta muusta ja tekee itse valintansa. Toisaalta, pitäähän keppana nälän poissa.

Tunsin jonkinlaista epämiellyttävää kihinää lainaamani kappaleen sävystä. On liian luontevasti tulkittavissa, että köyhyysongelma johtuisi vähävaraisen valinnoista kuluttajana. Tiedostan varsin hyvin röökiaskien ja Karjala-tölkkien teoriassa laskevan elintasoani joissakin muissa asioissa, mutta jos toimeentulotuen tulisi ruoan lisäksi riittää kattamaan joukkoliikenteen lippukulut, harrastuskulut, tv-lupamaksu, itsehoitolääkkeet ja sanomalehtitilaus, niin noiden em. ylellisyyksien karsimisen jälkeen luulisi jo tuista jäävän rahat pariin keppanaankin.

Paljonko eläminen maksaa?

Lapsellisen kiukutteluvastarinnan saatua hetkeksi vallan arvioin, paljonko minimituloilla jää henkeä kohti käyttörahaa joko pakosta tai omasta valinnastaan yhteisasuvaksi katsotulla lapsettomalla/elatusvelvoitteettomalla toimeentulotukiasiakkaalla sillä oletuksella, että yhteistalouden kaikki asukkaat elävät minimituloilla. Toinen käyttämäni oletus laskelmissa on, että hypoteettinen tt-tukiasiakas hankkii halvimman mukaan niitä asioita, joihin tuen virallisesti pitäisi kohtuullisen elintason turvaamiseksi riittää. Internetyhteyttä listaan ei ole päivitetty, mutta sen kk-menoja voitaneen pitää vaihtoehtona sanomalehtitilaukselle.

15,00e - Elintarvikkeet (minimiarvio sillä oletuksella, että on harvinainen mahdollisuus asioida 2-3 kertaa viikossa seurakuntien ym. ruokajonoissa (matkakulut julkisilla) ja ostaa kaupasta vain sen, mitä jonoista tai EU-kasseista (joita tosin saa 1-2 kertaa vuodessa ja nekin aika tuurilla) ei saa: 2pkt kahvia, 1kg sokeria, 3-5 pussia mausteita, ketsuppia, 2-3kg perunoita/makaronia jne. Vihanneksiin ei ole varaa.)

19,95e - Tv-lupamaksun kuukausittain maksettava osamaksuosuus

25,33e - Sanomalehtitilaus/kk (mallihintana Helsingin Sanomat)

30,00e - Pakolliset matkat julkisilla työvoimatoimistoon, Kelaan, terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon, jokaiseen 1-2 kertaa kuussa, hinnat pk-seudun sisäisten lippujen mukaan)

27,40e - Harrastuskulut (matkat viikoittain päivätuvalle, missä on ilmainen biljardi, keran kuussa minigolfia ja kaksi kahvillakäyntiä McDonaldsissa ystävän kanssa matkoineen)

18,76e - Itsehoitolääkkeet (esim. kaksi pakettia Ibumaxia - Buranan halvempi versio - halvin huuliherpesvoide ja joku perusvoide iholle)

14e - Työnhakukulut (5 postimerkkiä kuorineen, työhakemusten ja cv:iden tulostus kirjastossa ja matkat 2-3 haastatteluun joista osa seutumatkoja)

11e - Hygienia (wc-paperi, shampoo 1/2kk, hammastahna 1/kk, saippua 1kpl/kk ja halpa hoitoaine 1kpl/2kk. Esteettisiä tuotteita kuten hiuslakkaa, deodorantteja tai meikkejä ei laskelmassa)

30e - Hiustenleikkuu 1krt/3kk ilman oheispalveluita kuten hiustenpesua, laskettu naissukupuolihinnoittelun mukaan joka on edelleen tosiasia kuluttajavalvonnan kannasta huolimatta)

Näiden kulujen yhteissumma olisi kuukautta kohden pyöristettynä (pyöristys siksi, että arvioin kahvin, hygieniatuotteet ym. ulkomuistista perusmarkettien halvempien tuotteiden mukaan) noin 148e.

Muihin kuluihin - vakuutukset, puhelinlaskut, vaatteet, elintarvikkeet, ei-välttämätön kosmetiikka ja lääkevalmisteet (meikit, vitamiinit, kosteus- ja kasvojenpuhdistustuotteet, kengät, yllättävät tai satunnaiset menot kuten astiat, uusi kahvinkeitin/pöytä/talvitakki/sukulaisvierailut/joululahjat...) jäisi yhteistaloudessa asuvalla käytettäväksi 200e/kk.

Haaveilen yhä ajokortista ja opiskelupaikasta, mutta jo yksien pääsykokeiden kirjat, joita ei voi ostaa käytettynä, maksavat yli 200e, useammista pääsykokeista tai niiden matkakuluista puhumattakaan.

Huolimatta pohjana käytetystä Soininvaaran blogitekstistä en halua hyökätä Soininvaaraa vastaan, vaan koko sitä ajattelutapaa, jossa vähävaraisten rahantarve pelkistetään pelkkiin ruokakuluihin ja köyhyydestä syyllistetään yksilöä. Tiedän toistavani itseäni, mutta näiden "oikeita" elämäntapoja noudattavien, itsensä jalustalle nostaneiden, aina paremmin tietävien "sossun tuilla eletään liian leveästi, poltetaan tupakkaa ja ostellaan merkkivaatteita ja sitten valitetaan, kun rahat eivät riitä auton ostoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin; kummasti ne opiskelijatkin litkivät lattea kahviloissa" -kommentaattoreiden sopisi kokeilla minimituilla elämistä ilman taustatukea useampi vuosi pätemisen tai parin kuukauden tuilla elämisen sijaan.

Perusturvasta puhuttaessa myös unohdetaan aivan liian usein ne, joilta lakisääteinen perusturva jää syystä tai toisesta saamatta, joiden elämäntilanne uuvuttaa selviytymisen ja elämänhalun äärirajoille ja joilla oma tai läheisen sairaus (liikuntakyvyttömyys, mielenterveys- tai päihdeongelma, vammaisuus, ilman tarvittavaa hoitoa jääminen) ja/tai esimerkiksi menetetyt luottotiedot rajoittavat mahdollisuuksia suosta nousemiseen.

Minimituilla eläminen vaatii usein luopumista. Rikkaita ovatkin ne, joilla on onni olla terveitä, elää osana sosiaalista ja solidaarista yhteisöä ja voimia etsiä ja löytää iloja pienistä, ilmaisista asioista.