Sosiaalipalvelua ja mielivaltamasturbaatiota

Helsingin Sanomien torstain pääkirjoitussivulla oli teksti (Sosiaaliasiamiehet kohtaavat arjen epäkohdat (HS 20.05.10)), jonka lukemisen jälkeen monen sosiaalityöntekijän ja soster-lautakunnan jäsenen sopisi vilkuilla häpeissään peiliin. Sikäli mikäli varsinkaan lautakunnissa häpeää tunnetaan.

"Suurin pulma on se, ettei ainakaan pääkaupunkiseudun suurissa kunnissa kukaan ota kokonaisvastuuta edes niistä ihmisistä, jotka monine ongelmineen tulevat sosiaalitoimistoon hakemaan apua. Ruokaa varten asiakas saa rahaa toimeentulotukena, ja silmälaseihin voi saada maksusitoumuksen. Asuntoa, kuntoutusta, lasten kouluvaikeuksia ja mielenterveyden tukea sen sijaan pitää osata hakea eri luukuilta – jos jaksaa.

Pääkaupunkiseudun sosiaaliasiamiesten kertomuksista käy selvästi ilmi, että heikoimmassa asemassa eivät suinkaan ole ne ihmiset, jotka valittavat epäasiallisesta kohtelusta tai saamatta jääneistä palveluista sosiaaliasiamiehille. Huonoimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät tunne oikeuksiaan eivätkä edes tiedä, että sellainenkin auttava taho kuin sosiaaliasiamies on olemassa."

Ensimmäinen sosiaalitoimistoni hädintuskin täysi-ikäisenä oli silloinen Esto, asunnottomien ja muiden erityissosiaalityön tarpeessa olevien erityissosiaalitoimisto Hakaniemessä. Asunnottomuus oli väliaikaista, mutta jo muutaman kuukauden asiakkuus Estossa teki selväksi, mikä on sosiaalitoimen asiakkaan paikka.

Odotushuoneessa oli oltava klo 08 jonottamassa. Myöhemmin tulleilta evättiin usein palvelu siltä päivältä "myöhästymisen" perusteella, vaikka jonoa olisi ollut jäljellä vielä tunteja. Ellei jaksanut odottaa koko päivää, ellei saanut istumapaikkaa ja jalkoja särki tai ellei tuntien jonottamisen jälkeen tiskillä todettukaan asiaa käsittelemisen arvoiseksi tai jos kyseisen vastuualueen työntekijä oli poissa, oli edessä taas uusi aamu Hakaniemen harmaudessa. Nykyaikana samaan asiointikäytäntöön ei toivottavasti törmää muualla kuin tietääkseni Rovaniemellä.

Ensimmäisellä sosiaalityöntekijän tapaamisella päätin sen olevan viimeinen siinä toimistossa. Toisen asteen iltaopinnot olivat loppusuoralla, ja sosiaalityöntekijä tenttasi jatkosuunnitelmia. Jos löytäisin asunnon voisi sosiaalitoimisto avustaa kohtuullisissa takuuvuokrissa, mutta muuten jatkossa edellytettäisiin aktiivista työnhakua. Ymmärränhän, että toimeentulotuki ei ole opintojen rahoittamista varten, ja että tässä maassa on itse asiassa "aivan liikaa" lukion käyneitä. (Silloisille) suunnitelmille valtiotieteiden opinnoista hymähdettiin huvittuneesti ja tokaistiin, että lopeta se lukio ja mene töihin.

"Tässä maassa on ihan liikaa ylikoulutettuja työttömiä, jotka eivät ole ihan ajatelleet hakiessaan opiskelupaikkaa", täti ilmoitti ja neuvoi toisen asteen vaihtoehdoksi aamuyösiivoamista, sitä kun voisi tehdä ilman "turhia koulutuksia". Kysyin uteliaana tädin omaa koulutusta, ja vastaus oli tietenkin ylpeä "minä olen valtiotieteen maisteri".

Odotushuoneeseen vaelsi aamuisin krapulaisten, sairaiden ja asunnottomien kurja kavalkadi, jotka eivät olleet saaneet päätöksiään paperilla, joiden soittopyyntöihin ei oltu vastattu, joiden toimeentulotukea ei oltu maksettu päätöksestä huolimatta, jotka olivat kuukausia yrittäneet saada aikaa sosiaalityöntekijälle, jotka itkivät, puhuivat itsekseen, menettivät hermojaan ja kannettiin ulos tai jotka käännytettiin tuntien odotuksen jälkeen pois "johonkin muualle". Kerran kysyin sosiaaliasiamiehen yhteystietoja etsittyäni niitä turhaan ilmoitustauluilta ja esitteistä, mutta sosiaaliasiamiestä ei virkailijan mukaan "ollut olemassa".

Sittemmin olen muutamissa sosiaalitoimistoissa pyytänyt paikallisen sosiaaliasiamiehen yhteystietoja tai tietoa toimeentulotukipäätöksen valitusketjusta asiakkaiden näkyville ilmoitustaululle, mutta sosiaaliasiamiehen palveluista tiedottaminen ei mm. eräässä maakuntakaupungissa kuulu sosiaalitoimen tehtäviin. Toisaalta jossakin muualla toivomusta pidettiin tervetulleena asiakaspalautteena.

Hankalinta sosiaalitoimen kanssa asioinnissa ovat paikalliset käytännöt. Niiden sitovuus ja painoarvo suhteessa valtakunnallisiin yleisohjeisiin vaihtelevat, ja käytännöt saattavat olla täysin erilaisia jo saman paikkakunnan eri toimistoissa. Kelan tavoin myöskään sosiaalitoimi ei tiedota käytäntöjen muuttumisesta asiakkaille, lukuunottamatta ehkä ryppyistä aanelosta tai post-it-lappua vahtimestarin pleksikopin ikkunassa, ja muutokset selviävät vasta hakemuksen/maksusitoumuspyynnön palautuessa hidastettuna bumerangina parin viikon päästä, ilman päätöstä ja pahimmillaan ilman mitään selitystä. Tunnin puhelinjonotuksen jälkeen selviää, että jonkin uuden käytännön mukaan hakemus oli puutteellinen, liite vanhentunut tai mitä milloinkin.

Valitinkin tästä jo taannoin, mutta kiroilen edelleen käytäntömuutosta, jonka mukaan lääkkeisiin apteekista haettava hinta-arvio on toimitettava sosiaalitoimistoon saman päivän aikana ja noudettava ja käytettävä maksusitoumus vuorokauden sisällä hinta-arvion hakemisesta. Syynä on kuulemma lääkevalmisteiden hintojen jatkuva muuttuminen. Lääkekulujen korvaamisen ja maksusitoumusten ohella ehkä härskeimmin toimistojen ja kuntien välillä vaihteleva käytäntö koskee veronpalautuksia ja sitä osuutta, minkä asiakas joissakin paikoissa saa pitää ylimääräisenä tulona. Toisaalla veronpalautuksista katsotaan tuloksi jokaikinen penni, toisaalla ei mitään ja toisaalla niistä jätetään huomioimatta esim. 100e taloutta kohti riippumatta taloudessa asuvien määrästä tai henkilöiden välisistä suhteista.

Paikallisista tai toimistokohtaisista käytännöistä ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tiedoteta kirjallisesti. Jos kunnallisiksi tarkoitettuja ohjeistuksia ylipäätään on, vain harva kunta luovuttaa nivaskaa asiakkaalle edes pyydettäessä. Edellinen toimistoni piti paikallisia ohjeistuksia "salaisina asiakirjoina", Turun sosiaalitoimi taas rinnastaa toimeentulotukiohjeistuksensa suullisiin ohjeistuksiin ja katsoo niiden silloin jäävän julkisuuslain tarkoittamien asiakirjojen ulkopuolelle. Eri toimistojen asiakkaiden on yleensä mahdotonta tietää, mitkä keskenään ristiriitaisista linjauksista ovat sosiaali- ja terveyslautakunnan tms. linjausten mukaisia, tai onko kyseessä ylipäätään oikea hyväksytty käytäntö vai etuuskäsittelijän omaa mielivaltamasturbaatiota. Käytäntöjen suhteen ei anneta valitusoikeutta, ja tarvittaessa räikeimmätkin niistä voidaan kuitata sosiaaliasiamiehelle tai toimittajalle yksittäistapauksina.

"Monien palveluiden järjestämiselle on säädetty myös enimmäisaika, jonka palvelun saaminen saa kestää. Jos palvelun hakija ei saa kirjallista päätöstä, hänen on mahdotonta vaatia enimmäisaikojen noudattamista tai valittaa päätöksestä."

Toimeentulotuen ja siihen liittyvien sosiaalipalveluiden suurin ongelma ovat juuri alueelliset erot ja räikeät vaihtelut tuen myöntämisperusteissa, käsittelyajoissa ja käytännöissä. Valtakunnalliset toimeentulotukiohjeet löytyvät netistä, mutta kunnallisella tasolla niitä pidetään ohjeellisina, ja kunnalliset ohjeistukset ovat usein ristiriidassa valtakunnallisten kanssa. Yhdellä paikkakunnalla sosiaalitoimisto korvaa enintään yhden, toisella kolmen kuukauden takuuvuokran; toisaalla työttömälle korvataan automaattisesti paikallisliikenteen kausikortti, toisaalla yritetään vähentää aktivointitoimenpiteen (9e/työpäivä) ylläpitokorvauksetkin toimeentulotuesta; tuolla päätös tehdään viikossa mutta rahojen siirto kestää kaksi lisää, ja siellä pelkkään päätökseenkin menee koko kesä eikä kirjallista saa lainkaan. Toisaalla lääkkeisiin ei myönnetä maksusitoumuksia lainkaan, toisaalla sen saa pikkuostoksiinkin odottaessa.

Käytäntöjen merkitystä vähätellään niin sosiaalitoimessa kuin lautakunnissakin. Loppujen lopuksi ne ja niiden yllättävät muutokset pahimmassa tapauksessa estävät tuensaannin kokonaan.

Myös Kela on muuttanut käytäntöään kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien poissaolojen sanktioinnissa. Ennen kuntouttavassa työtoiminnassa tai vastaavassa olevilta vähennettiin poissaolopäiviltä pelkkä ylläpitokorvaus, mutta nykyään poissaolopäivinä ei ole oikeutettu työttömyysturvaan lainkaan ja työmarkkinatuesta vähennetään niiden osalta koko 25,63e, ellei asiakkaalla ole lääkärin kirjoittamaa sairaslomatodistusta.

Käytännössä poissaolopäiviltä vähennetyn työttömyyskorvauksen kuittaa sosiaalitoimisto toimeentulotukena - vähän kuin valtion tueksi kunnille kulkeutuva aktivointilisä käänteisenä. Työttömän roolina on vain toimia rahansiirtojen välikappaleena kuntien ja valtion välillä, vaikkei itse näe penniäkään ylimääräistä.

Työmarkkinatuen tarveharkinta tapetilla eduskunnassa (Yle 20.05.10)
EK haluaa lukukausimaksut korkeakouluihin (KU 20.05.10)