maanantai 5. lokakuuta 2009

Toinen käsi antaa, toinen vie viimeisetkin

On mulla veikkauskuponki ja kestolottosysteemi...
Mä nappaan ostomerkit, jotka joku toinen unohti -
mä vastaan kiertokirjeisiin, ja ratkon ristikot
ja tilaan viiskyt lehteä, jotka lupaa rahapalkinnot

Eikä mulla ole rahaa! Eikä mulla ole rahaa!
Eikä mulla ole rahaa!
Muttei rahalla voi toisaalta rakkautta ostaakaan...
-Hector


Lähiön tietotoimisto kertoi jo ruokaveron laskusta, viinaveron noususta ja Yle-maksun läpimenosta. Ensimmäistä ei huomaa, toisen huomaa liiankin selvästi ja kolmas piruttaa jo etukäteen.

Kenosta sentään lipsahti parisataa euroa, joilla sai kustannettua kauan vaivanneet pienet vuokrarästin tähteet. Paistaa se päivä risukasaankin. Juuri tällaisten onnellisten sattumienkin vuoksi Leipäjono-blogi on anonyymi; vain sairaalloisen rehellinen ja järjenvastainen jääräpää veisi Keno-voitoista kuitin sosiaalitoimistoon. In your face!

Pahamaineinen tuleva Yle-maksu kattaa ilmeisesti jokaisen talouden ja yrityksen, ja vuosittainen >175e lasku on pakko maksaa. Voin kuvitella, mikä sotku tulee jatkuvasti ja yhteen ja erikseen muuttavilla, ellei tuota mietitä todella huolella loppuun asti. Huolella loppuun asti mietitään toivottavasti myös se, että Yle-maksu pakollisena asumiseen liitettynä maksuna tulisi toimeentulotuen piiriin. Ellei, tulen sitten joskus vilpittömästi kannustamaan kaikkia minimituloisia osallistumaan hallinto-oikeuksien ruuhkauttamiseen Yle-maksun korvattavuudesta valittamalla.

Pahiten Yle-maksu iskee työttömiin opiskelijoihin, jotka nykykäytännön mukaan velvoitettaisiin nostamaan opintolainaa Yle-maksun maksamiseen, ja pienituloisiin työssäkäyviin, joiden tulot ylittävät juuri ja juuri toimeentulorajan. Toivottavasti tuo internet-aikakauden top3-aivopieru vielä kutistuu hirviöstä pikkuriesaksi, ja toivottavasti valmistelevat virkamiehet kirsikkapuisten palaveripöytien äärellä laskisivat, kuinka monta makaronipussia, sipulia tai prepaid-liittymän latausseteliä vähemmän minimituloinen talous ostaa vuodessa parinsadan euron yleispakollisen Yle-maksun tultua voimaan, ellei pakkomaksua kompensoida tukijärjestelmässä jotenkin.

Asuminen ja etenkin yhdessä asumiseen liittyvien tukijärjestelmien absurdius on pyörinyt päässä jo kauan. Tuntuu, että sen jälkeen olen toistuvasti ajautunut keskusteluihin, joissa toiset kertaavat yhdessä asumisen byrokraattista mahdottomuutta tai toiset inttävät, kuinka systeemi on toimiva ja ne, joilla sen kanssa on ongelmia, joko vaativat mahdottomia tai eivät ilmeisesti vain ole osanneet hakea tukia oikein.

Jos omaa kokemuspohjaa on parin tukikuukauden verran ja kaikki sujui ongelmitta, luodaan virasto-ongelmia potevaan epäilevän vino katse ja kysytään alentuvaan äänensävyyn, mahtoikohan toinen nyt varmasti täyttää oikean lomakkeen. "Minulla ei kyllä ollut mitään ongelmia, oletko ihan varma että veit lapun Kelaan etkä työvoimatoimistoon?" Eräs tapaus opasti innokkaasti asumistukijärjestelmän suuren epäkohdan ovelassa kiertämisessä, eli miten eri sukupuolta olevat kämppikset välttyvät Kelan pakkoavoliitolta. "Niin, kaikkihan ei sitä tiedä tai tajua, mutta Kelalle tarvitsee vain viedä sellainen parin lauseen lappu, jossa sanotaan ettei olla pariskunta." Tämä kerrottiin alentuvaan äänensävyyn aikuiselle, joka oli nykyisen yhteisasumisensa alussa käynyt Kelassa läpi pari valitusastetta pakkonaittamisesta. Virastojen neuvo tilanteessa oli muuttaa eri asuntoihin ja etsiä samaa sukupuolta olevat asuinkumppanit.

Muistaakseni vuonna 2007 julkaistussa yhdessä asuvien toimeentulotukea käsitelleessä haastattelututkimuksessa nostettiin esille käytäntöä, jonka mukaan toimeentulotuki käsitellään aina talous- ei henkilökohtaisena ja siten, että taloudesta tai esimerkiksi pariskunnasta vain toista pidetään tuen saajana, ns. "päähakijana". Tätä on selitetty ainakin sosiaalivirastojen käytössä olevalla tietojärjestelmällä. Jos heteropariskunta hakee toimeentulotukea ensimmäistä kertaa yhdessä, sosiaalitoimisto lähestulkoon aina merkkaa päähakijaksi miehen. Vaikka tällä perheen pää -mallilla ei taida olla useimmille väliä, voi se aiheuttaa todella, todella vaikeita tilanteita etenkin niille, jotka uusina hakijoina eivät tiedä talouskohtaisen toimeentulotuen tulevan kokonaisuudessaan vain toisen tilille sekä niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta valita asuinkumppaniaan.

Harva edes seurustelukumppaninsa kanssa yhteen muuttava on valmis luopumaan täysin omista käyttövaroistaan ja ruinaamaan välttämättömyystarvikkeensa kumppanin kukkarosta. Oli suhde kuinka tasapainoinen ja -arvoinen tahansa, on useimmilla ihmisillä edes jonkinlainen tarve tietää pärjäävänsä hätätilanteessa omillaan, ilman taloudellista riippuvuutta toisesta ihmisestä. Puhumattakaan itsenäisestä päätöksenteosta vailla jatkuvaa tilivelvollisuutta. Jaetaanko taloudessa sille tuettomalle osapuolelle 50-luvun hengessä kauniisti pyydettäessä hiukan talousrahaa, voiko kavereiden kanssa lähteä viettämään iltaa ilman tarvetta ruinata kymppiä (ja samalla käytännössä lupaa lähteä...) tai onko mahdollista päättää itse pihistelevänsä tässä kuussa voidakseen ostaa pari kivaa vaatetta ensi kuussa? Voin olla riippuvainen lakeihin ja asetuksiin perustuvista virastojen päätöksistä, mutten halua tai aio olla enää riippuvainen kenenkään yhdessä asumisen aikana ehkä ailahtelevista tunteista, katkeruuksista, päihteidenkäytöstä tai oikeudenmukaisuuden asteesta. Parisuhteissa ei ole valitusoikeutta.

Avopareille tukijärjestelmien kautta rakennettu tosiasiallinen elatusvelvollisuus on aikansa elänyt ja julma. Toimeentulotukiasiakas menettää perusosaansa euro eurolta sitä mukaa, kun puolison palkkatulo kasvaa. Ennen puolison tulot saattoivat laskea myös opintotukea, sikäli kuin siinä on mitään mistä laskea. Ymmärrän, että taloutta koskevat yhteiset kulut, kuten vuokra ja sähkölasku, lasketaan, arvioidaan ja korvataan talouskohtaisesti, mutta se usein mainittu inhimillisen elämänlaadun ylläpitoon tarvittava minimisumma - tt-tuen perusosa, minimityöttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki - olisi ehdottomasti taattava jokaiselle henkilökohtaisesti riippumatta avo- tai aviopuolison (ja etenkin kämppiksen...) taloudellisesta tilanteesta. Nykyisen kaltainen minimiturvan talouskohtainen sitominen yhden "päähakijan" hallintaan on kirjaimellisesti vaarallista.

Tämä ei ole kaunis maailma, ja vaikka ulkona linnut kuinka sirkuttaa, on seinien sisällä useimmiten jonkin verran rumaa. Naapurin nuori äiti huutaakin usein kivusta eikä hekumasta, lapsella jolla on aina liikaa päällä on hihojen alla mustelmia, kadulla katseita kääntävällä korkokenkäkaunottarella saattaa olla hiusten alle kätketty kalju läntti muistona hiuksista raahaamisesta. Väkivalta, mielenterveysongelmat ja päihteidenkäyttö suljetaan helposti omien seinien sisälle, eikä vakavampien ongelmien puuttuminenkaan ole mikään tae siitä, että kaikki olisi hyvin tai edes vakaata. Monissa perheissä ja parisuhteissa kärsitään toistuvasta henkisestä väkivallasta, vähättelystä ja vallankäytöstä pienissä asioissa, ja ehkä yleisimpiä verbaalisen väkivallan ja vallankäytön välineitä suhteessa ovat seksi ja erityisesti se raha. Parisuhteessa ilmenevistä talousongelmista kaikki eivät johdu rahan määrästä, vaan erilaisista tavoista käyttää sitä, kantaa siitä vastuuta ja erityisesti ohjata taloudellinen vastuu yhteisesti välttämättömiin menoihin. Tavallisesti tällaiset pienet asiat asettuvat totuttelun ja keskustelun kautta pian uomiinsa, mutta jokainen niistä moninkertaistuu, jos toisella on kaikki eikä toisella lainkaan.

Ystävä muutti uudelle paikkakunnalle ensimmäiseen yhteiseen asuntoon seurustelukumppaninsa kanssa ja yritti kieltää parisuhteensa virastoilta, jotta toisen aloittaessa pian opinnot ei toisen mahdollinen työllistyminen vaikuttaisi muutenkin pieniin opintotukiin. Sekä Kela että sosiaalivirasto hylkäsivät valitukset (huolimatta ihan aitojen erillisten makuuhuoneiden ja ruokakaappien tarkastuksesta kotikäynnillä) ja pitivät avoliiton voimassa. Kelan useiden kuukausien käsittelyaikana pariskunta sai ainoat tulonsa sosiaalitoimelta, jolle hakemukseen kirjoitettiin päähakijaksi nainen, koska mielenterveys- ja päihdeongelmaisella miehellä oli vakavia ongelmia taloushallinnassa.

Kun toimeentulotukipäätös lopulta viikkojen jälkeen saapui, tuensaajaksi oli sittenkin merkitty pariskunnan mies, ja rahat oli maksettu tämän tilille. Ne katosivat muutamissa päivissä lähes kokonaisuudessaan Alkoon, viinavelkoihin, baari-iltoihin ja kirkkaiden tarjoamiseen kavereillekin, eikä miestä joko tavoittanut tai rahan vaatiminen laskuhumalaiselta suhteenpuoliskolta aiheutti uhkaavia tilanteita. Kun kahden hengen toimeentulotuet ja vuokra oli kymmentä euroa vaille juotu, oli toinen ollut kirjaimellisesti viisi päivää syömättä kaurapuuron ja makaronin loputtua aikaa sitten. Kerätyillä pulloilla sai pussin sokeria, koska veteen sotkettuna se kuulemma vie kohtalaisen hyvin nälän aiheuttamaa kipua. Kun selvisi, että mies oli lupauksista huolimatta mennyt viimeisellä kymmenellä eurolla ruokakaupan sijaan Alkoon ja ostanut makaronin ja tarjousjauhelihan sijaan Suomi-viinaa, löysi naapuruston vanhan liiton äijä naisen pihalta itkemästä. Pari tuntia myöhemmin sama vanha dena soitti ovikelloa ja ojensi naiselle muovisäkillisen dyykattua ruokaa. "Sori, se on dyykattua, mutta jos kelpaa tai siitä olis jotain apua."

Tapaus saa kiristelemään kiukusta vieläkin. Tuon kuukauden aikana oli otettu useita kertoja yhteyttä sosiaalitoimistoon, kerrottu puolison päihdeongelmasta, selitetty tilannetta ja yritetty pyytää apua tai edes maksusitoumusta ruokaan, mutta toimiston mukaan "pariskunnan" oli vain pärjättävä. Rahaa saitte jo, loppu on perheen sisäinen asia. Pahinta on, että myös seuraavan kuukauden tuet maksettiin avomiehen tilille, koska maksutilin muutosta ei muka voitu tehdä ilman päähakijan erillistä suostumusta.

Vasta Leipäjono-blogin aloittamisen jälkeen tajusin kysyä naiselta, oliko sosiaalitoimistossa lainkaan ohjattu paikalliseen ruokajonoon/ruokapankkiin, diakoniatyöntekijälle tai väkivallan uhan ja uuden asunnon tarpeen vuoksi vaikkapa turvakotiin; hädissään ja hajalla apua etsivä asiakas harvoin itse tietää etukäteen avunsaannin mahdollisuuksista kolmannelta sektorilta. Minkäänlaista ohjausta ammattiavun piiriin ei tullut. (Omassa sosiaalitoimistossani ilmoitustaululla on ruokajonojen osoitteiden sijaan alakerran lounasravintolan hinnasto (alk. 8e) työntekijöiden lounastaukoja varten. Ruokajonoista ei ole mainittu sosiaalitoimiston puolelta kertaakaan edes maksatuksen viivästyessä pahasti.)

Perintään menneet vuokrat nainen maksoi sittemmin saamansa työpaikan palkan turvin, koska yhteisellä vuokrasopimuksella maksamattomat vuokrat vievät pahimmassa tapauksessa syistä ja seurauksista riippumatta molempien luottotiedot ja loppusijoittuvat ulosottoprosessiin...

Loppupuolen kevennyksenä Savolaista hulluutta: Olemassaolomaksu revisited. Ja hyvää alkavaa viikkoa! Viikon ensimmäisen yön lopettaa ote 90-lukulaiselta yleisinhokilta Petri Nygårdilta.

Jumitan, huokaan
Ei varaa mässätä, saan vittu vaan silmäruokaa
127 markkaa on mun taksa
Kyllähän töitä on, mutta emmä vaan vittu jaksa
Täytän lappuja, kirjastoissa laukkaan
Pidän bileet, että voin viedä tyhjät pullot kauppaan
Joka vitun lauantai jännitän lottoo
Katson pankkikuittia, pelkkää ottoo (voi vittu)

Työtön (Työtön)
Mä oon työtön (Työtön)
Mä oon työtön (Työtön)
Kirjoitan lappuihin: työtön, työtön, työtön, työtön

14 kommenttia:

  1. Tuli opiskelijan näkökulmasta yksi pointti mieleen: Yle-maksusta voisi (Vanhasen älykkään kommentin mukaan) vapautua vain jos ei ole mitään mahdollisuutta katsoa televisio-ohjelmia eli ei omista esim tietokonetta ja internetyhteyttä. Nykyisin tietokone ja nettiyhteystkin ovat opiskelijalle välttämättömiä; okei kampuksella voi koneita ja nettiä käyttää, mutta melko hankalaksi menee jos ei ole omaa konetta. Eli vapautuakseen yle-maksusta opiskelija joutuu vaikeuttamaan opiskeluaan ja todennäköisesti hidastamaan etenemistään... Meidänhän tulee kaikkien valmistua tavoiteajassa jotta voisimme olla nopeasti työmarkkinoiden käytettävissä (tai tällä hetkellä monella alalla kortistossa).

    VastaaPoista
  2. Ihan käsittämätöntä toimintaa nykyaikana. Eihän siitä toki pitkään ole, kun nainen tarvitsi sterilisaatioon miehensä luvan eivätkä pankkien järjestelmät venyneet lähettämään lainaan liityvää postin molempien velallisten nimellä (vaikka lainapaperiin molemmat nimet toki sopivat) - mutta sentään 2009!

    Olen ihmettelyt valtaapitävien vakuutuksia tuosta, ettei YLE-maksu heikennä toimeentulotuki- yms. asiakkaiden tulotasoa - maksaako sossu siis YLE-maksun? Onko ihan tarkoituksenmukaista rahoittaa YLEä kuntien sosiaalitoimien muutenkin surkeista budjeteista?

    VastaaPoista
  3. Minua sapettaa kovasti miten sossu laskee yhdessä asuvat sisarukset pariskuntaluokkaan. Pitäisi asua ahtaammin ja perusosakin on pienempi. En kyllä ymmärrä miten ihmeessä sisarukset on lähempänä pariskuntaa kun kämppiksiä. Mekin jouduimme etsimään halvemman asunnon kun vuokrakatto tuli kolmiossa heti vastaan. Pariskunnan vuokrakatto on selvästi suunniteltu kaksioon, mutta tungeppa semmoiseen siskon kanssa! Onneksi sisko on opiskelija ja saimme halvan opiskelijakodin, vaikka ahdas sekin on. Vielä kun saisi perusosan normaaliksi eikä alennetuksi.

    VastaaPoista
  4. Moi taas.
    Minulla on vahvasti sellainen käsitys, että sosiaalitoimistot eivät saa ohjata väkeä ruokajonoihin, koska sen katsottaisiin tarkoittavan sitä että kunta säästää toimeentulotuissa. Tai jotenkin niin se oli..

    Tosta ylemaksusta vielä sen verran, että silloin kuin se mediamaksuna esiteltiin niin silloin jo sitä arvosteltiin maksuautomaattiina, joka nousee ilman että siihen voi kukaan vaikuttaa.

    No mitä tapahtuikaan heti, kun ylemaksu hyväksyttiin? Ylen toimitusjohtaja puhui, että ylemaksun taso on täysin riittämätön!

    Eli ken uskoo siihen, että uusi ylemaksu ei inflaatiosta ja palkankorotuksista johtuen koskaan nouse yli 175€? Tuo summa on muuten Suvi Lindenin (kokoomus) mukaan vain viitteellinen, joten yle maksu voi olla jotain täysin muuta.

    Itse laittaisin panokseni sen puolesta, että ylemaksu nousee aina enemmän, kuin perusturva. Tämä johtuu esim siitä, palkkojen ostovoima nousee enemmän kuin inflaatio.
    Perusturva nousee(jos nousee) inflaation mukaan.
    Yle maksu nousee taas palkkojen, inflaation ja ohjelmistomaksujen mukana..

    VastaaPoista
  5. Onnittelut Keno-voitosta! Mahtava juttu!

    Ja joo, ruoka-alea EI huomaa. Alkomahoolia en ole aikoihin ostanut eli en tiedä siitä hinnasta mutta YLE-maksu v***ttaa.... ARGH. Kun nykyään jo sossun perusosasta pitäisi maksaa tv-lupa niin miksi asia muuttuisi? Ei varmaan sossu enempää rahaa anna, koska onhan tuo halvempi kuin nykyinen tv-lupa!

    Ja kuka pälli sanoo että tukiasiat toimii avopareilla kun asuvat yhdessä?! No ei toimi. Olen jo luopunut yhteenmuuttohaaveesta. Surku.

    Lf Yp tuossa jo sanoikin sen, mitä yksi ystäväni: sossut ei kai saa neuvoa ihmisiä ruokajonoon, koska se voisi olla huonoa "mainosta" sosiaalisysteemille. Eihän saa myöntää että ei ole rahaa, eihän leipäjonoja virallisesti ole olemassakaan? Ei minullekaan ole koskaan mitään ruokajono-opastuksia sossusta annettu. Kerran sanottiin pahassa rahakriisissä että ei heillä ole akuuttiapua mutta ruokakassia voit kokeilla hakea Hakiksen jostain kriisipisteestä. Sain sen kun hyrähdin siellä itkemään. Oli kamalaa....

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Aivan totta. Etenkin kun nettiä ja sen uutissivustoja ynnä muuta voi aivan yhtä hyvin selailla kännykällä, joiden datasiirtoja on hiukan hankala seurata...

    Anonyymi[2]: Joo, sosiaalivirastojen asiakastietojenkäsittelyjärjestelmät eivät kuulemma ole pysyneet tasa-arvon perässä (?). En tiedä, onko kyse tosiaan tuosta vai siitä, ettei järjetöntä käytäntöä ole riittävästi tajuttu järjettömäksi.

    Sea: Sisarusten elatusvelvollisuus on samanlainen muinaisjäänne kuin oletus yhdessä asuvien yhteistaloudesta. Vuokrat ovat pilvissä, joten kimppa-asuminen on monelle ainut vaihtoehto eikä kämppistä (tai sen sukupuolta) aina voi itse valita.

    Kimppa-asumisesta sakotetaan, työnteosta sakotetaan, opiskelu tiputtaa minimitulotkin puoleen.

    Lf Yp: Käsittääkseni tilanteissa, joissa asiakas esimerkiksi itkee hädissään, mistä repii ruokaa toimeentulotuen käsittelyn viipyessä, sosiaalityöntekijällä ei olisi mitään estettä kertoa asiakkaalle tietoja kolmannen sektorin tarjoamista palveluista. Diakoniatoimistoon asiakkaita kyllä ohjataan fattaltakin - voiko seurakunnan rahallisella avulla/maksusitoumuksella olla jokin merkittävä ero seurakunnan ylläpitämään ruokajonoon?

    Yleinen linja tuntuu joskus kyllä olevan se, ettei tarvitsevalle asiakkaalle kerrota mistään; ei edes sosiaaliviraston palveluista. Vielä vähemmän siitä lähes tarunomaisesta sosiaaliasiamiehestä...

    Ofelia: Älä luovuta sen muuton suhteen; kyllä siihen vielä joku porsaanreikä löytyy... Voimia sinne.

    Ai niin, tuosta ruoan perään sossussa itkemisestä tuli mieleen, että taloudelle myönnettävissä ruokamaksusitoumuksissakin on usein vain toimeentulotuen päähakijan nimi, ja henkilöllisyys on todistettava kassalla. Muut samassa taloudessa asuvat tuensaajat eivät siis voi käyttää maksusitoumusta.

    Kerran tukien viivästyessä luvattoman kauan saimme ensimmäistä kertaa fattalta nälkäämme ruokamaksusittareita lähikauppaan. Palasin kaupasta poiskäännytettynä ja edelleen nälkäisenä alahuuli väpättäen. Annoin maksusittarin avopuolisolle, joka joutui noutamaan ja lunastamaan ostokset kassalta. Pyynnöistä huolimatta myös niissä parissa myöhemmässä ruokamaksusitoumuksessa oli vain toisen nimi, joten kerrankin minulla ei ollut mitään asiaa kauppaan...

    VastaaPoista
  7. Myös Toimeentulotuki-blogissa on tiivis ja asiallinen kommentti Yle-maksusta.

    Siellä listatuista suunnitelmista mediamaksun toteuttamiseksi tuli mieleen, että milläköhän tukikikkailukeinolla onnistuisi siirtämään kirjat (ja avokin ja parin kaverin samalla...) vaikkapa äitimuorin luo luopumatta nykykämpästä...

    VastaaPoista
  8. Se että sossu ohjaisi aktiivisesti ihmisiä leipäjonoon tai ruokapankkiin katsottaisiin vaihtoehdoksi ehkäisevän tai täydentevän toimeentulotuen myöntämiselle.

    Mutta mikäli asiakas kysyy sossun virkailijalta, että mistä voi saada apua niin sossun täti voi ohjata ruokajonoon. (Virkavastuuseen kuulu neuvoa henkilöä jos hän kysyy neuvoa)


    Rupesin ihan fundeeraamaan tuota ylemaksun mahdollista ositusta/hyvitysjärjestelmää.
    Miten lie toimii.. Mikä oikeastaan on asuinkunta eli miten määritellään asuinkunta?

    Jos pariskunta muodostaa asuinkunta A:an niin muodosttavatko he eron jälkeen asuinkunta B:en ja C:en? Miten asuinkunta B:eelle ja C:eelle hyvitetään lakkautetun asuinkunta A:an ylemaksu?

    Tapahtuuko ositus samassa suhteessa, kuin asuinkunta A:an tulojakauma oli eli isompi tuloisen uudelle asuinkunnalle hyvitetään suurempi osa asuinkunta A:an maksamasta ylemaksusta (jolloin pienempituloinen mätkähtää korkeammalta)?

    VastaaPoista
  9. Lf Yp: Entä silloin, kun samassa asunnossa yhteistaloudessa (esim. kolmio), jossa aiemmin on asunut pariskunta A ja B, muuttuukin eron jälkeen saman vuosimaksukauden aikana soluasunnoksi, jossa asuu A, C ja D (erillisillä vuokrasopimuksilla jokainen katsotaan omaksi taloudekseen)?

    Näitä voisi pohtia loputtomiin. Loppujen lopuksi toteutuksella on äärimmäisen vähän väliä: mihinkään ei päästä siitä, että ihmisiltä vaaditaan maksua palvelusta ja tuotteesta, jota monikaan ei käytä (väitän, että suuri osa tv:n katsojista harrastaa enemmän Nelosen leffoja ja Subin BB:tä), etenkin kun Ylen ohjelmista vain murto-osa on katsottavissa Areenalta. Vanhanenkin varmaan on tarkoittanut ideoillaan hyvää, mutta todellisuudentaju on tainnut viime aikoina kadota sen surullisenkuuluisan muistin myötä.

    Ehkä Ylestä voisi tehdä erikseen maksullisen korttikanavapaketin? ;)

    Jos Ylen rahoitus on niin vakavassa kriisissä, että se painaa vaakakupissa enemmän kuin satojen, ehkä tuhansien ihmisten sen takia ehkä menetettävät luottotiedot, niin asian voisi hoitaa ehkä tehokkaamminkin. Jos veromuotoisuus ei ole mahdollista, niin helpointa olisi, että mediamaksu hoidettaisiin jätekulujen tavoin taloyhtiöiden kautta ja laskutettaisiin osana vuokraa - asunnottomilta sitä kuitenkaan tuskin yritetään periä. Tällöin tietysti opintotuen asumislisää ja toimeentulotuen vuokrakattoja tulisi tarkistaa ajoissa reilusti ylöspäin...

    VastaaPoista
  10. Sinä sen sanoit. Vastaavia esimerkki tapauksia voi pohtia loputtomiin. Pointti onkin siinä että jokaiselle eri tyyliselle tapaukselle pitää viranomaisten laatia ohjeistus ja se ei ainakaan kevennä byrokratiaa. Kaikenmaailman pykälänikkareiden, ohjeistusten tulkitsijoiden ja markkinaoikeuskäsittelyjen ansiosta edullisempiakin, vähemmän asetuksia ja byrokratiaa vaativiakin konsteja ylen rahoitukseen olisi ollut.

    No kait tähän on osattu valmistautua, koska on kerrottu, että ulosoton uhka on kaikilla asuinkunnan täysi-ikäisillä.

    Verotukseen siirtäminen olisi mielestäni se kaikkein järkevin keino, jos ei muuten niin lätkäsis korvamerkityn rahoituksen vaikka osaksi ruuanalvia..

    Ps. Miten tapahtuu hyvitys sellaiselle henkilölle, joka ei ollut oikeutettu täysimääräisiin peruusetuuksiin puolison tulotason takia?

    VastaaPoista
  11. Suomen tukijärjestelmä muuttuu askel askeleelta enemmän siihen suuntaan, että tuenhakijalla on täysimääräiset (ne, mihin on oikeutettu) tuet saadakseen oltava vähintään hallinto- ja sosiaalioikeuden tutkinto. Tai kaverina kutsumustyötä tekevä pykälänikkari.

    Tukien kiemuroista harvaa jaksaa, vielä harvempi sekä osaa että jaksaa valittaa. Olisikin varsin mielenkiintoista kuulla, millaisia kokemuksia muilla tavan maallikoilla on esimerkiksi oikeusavun hakemisesta valitusprosesseja varten julkisesta oikeusaputoimistosta?

    Omat valitukset ovat menneet onneksi tähän asti joko ihan omalla pykäläkokemuksella ja -viilaamisella tai oikeuteen mennessä soitolla puolitutulle lakimiehelle, joka on itse hoitanut palkkionsa oikeusaputoimistolta. Sen kerran kun joskus nuorempana lakejatuntemattomana minimituensaajana soitin oikeusaputoimistoon, sieltä annettiin tylysti ymmärtää, että jopa 60% (tjsp) kuluista saattaisi mennä omavastuun piikkiin. Onneksi ei menekään ihan noin.

    VastaaPoista
  12. Tuli vain mieleen, ollessani sossutätsyn sijaisena: 1 nainen ja 2 miestä asuivat kimppakämpässä eikä sos.työntekijä uskonut, että kukaan ei ollut suhteessa naisen kanssa. 3 työntekijää kävi TARKASTAMASSA huoneiston, kuka nukkui ja missäkin ja kenen kanssa - tulos: kaikki saivat hakemansa tuet, vuokrasopimus oli tehty erikseen jokaisen nimiin osana huoneiston haltijana 1/3 jokaisella. Ähh, siis mitä mä kirjoitan, anteeks, ymmärrätte varmaan. Että kovat on ajat! Mutta miten paljon meni työaikaa, vaivaa, paperia ja turhan puhumista ja veivausta? Grauh!

    VastaaPoista
  13. Aivan uskomaton tapaus! Käsittämätöntä, että ylipäänsä mies laitetaan oletusarvoisesti päähakijaksi, mutta että vielä tilanteessa, jossa nainen oikeasti vastaa perheen taloudesta ja on nimenomaan hakenut tuen omalla nimellään.

    Minä olen miettinyt, miten yle-maksu kohtelee tulottomia. Asumistukea sentään armollisesti saa myös opiskelija, joka ei saa opintotukea. Kun ei ole tiedossa mitään tuloja kuukausiin, sitä vain yrittää pärjätä vähällä ja toivoo, ettei rahat lopu ennen kuin jostain taas tulee jotain. Tietenkin sitten kun viimeisetkin sentit tililtä on käytetty, voi päästä nauttimaan fattan antimista, mutta ei sitä ennenkään oikein olisi varaa maksaa ylimääräisiä laskuja. Varsinkaan silloin.

    VastaaPoista
  14. Huomenna mielenkiintoinen aihe yhdessä lempiradio-ohjelmistani! Yle 1 Oikeutta ihmisille käsittelee klo 12.15 luottotietojen menettämistä. J. Hänninen vieraana.

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.