Elämää ikkunan tällä puolen

On niin harmaata, sumuista ja sateista. Valo vähenee joka päivä. Kaiken lisäksi on kuun loppu, se köyhäilyn kliimaksi, kun kaikki tölkit on jo viety, kolikot kerätty mattojen alta ja kavereilta lainattu se mitä uskaltaa, että voi taata takaisinmaksun edes jotakuinkin sovitusti. Pahinta on, kun kahvi loppuu - tällä kertaa se onneksi riittää juuri niin, että viimeisen porisevan pannullisen voi keittää rahapäivän aamuna ennen automaatille ja kauppaan menoa.

Ruokajonossakin tuli kuulemma asiakasennätys - viime syksyyn verrattuna normaalitkin asiakasmäärät ovat kasvaneet melkein 30%. Ihme kyllä, ruokaa on riittänyt vielä viimeisillekin, ja pullaa ja torttuja on saanut roudata naapureillekin.

Talvisin ruokavaliokin muuttuu ankeammaksi. Vihannesten hinta nousee, ja vain juureksia saa enää halvalla. Aloitin pienen ihmisen taistelun talvitympiytymistä ja tuoreudenpuutetta vastaan, ja tilasin vihanneskrassin siemeniä. Siemenpussia helistellessä ajatus vihreästä ikkunalaudasta keskellä pimeintä talvea muuttui melkein pakkomielteeksi, ja harrastajasivustojen keskustelupalstojen mukaan suurin osa vakioyrteistäni muka vielä menestyisikin talvisinkin ikkunalaudalla, kunhan jonkinlainen loisteputki löytyy.

Loisteputki on aikanaan ostettu, loisteputkilamppu on dyykattu jonkun homekorjattavan koulun jätelavalta ja ripustusketju ostettu metrihinnalla rautakaupasta. Kukkaruukkuja on tullut lahjoituksina naapureilta, sovellettu erilaisista elintarvikepakkauksista ja kustomoitu visuaalisesti miellyttävämmiksi. Kumma kyllä, vaikeimmalta haalittavalta tuntuu kunnollinen multa... Pitänee lainata naapurilta lapio, että jos vaikka jonain pimeänä pakkasaamuna saisi näkkärinsä päälle vihreää omalta ikkunalta.

En ole ennen kokeillut yrttien talvikasvatusta, mutta yrityksellä ja erehdyksellähän se maailma pyörii.