keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Selvitys opiskelijoiden toimeentulosta

HYY:n julkistama selvitys Helsingin yliopiston opiskelijoiden toimeentulosta oli kohdittain aika karua luettavaa, ja siinä mm. puretaan myyttiä opintolainaa nostavien paremmasta pärjäämisestä.

"Opintolainaa nostaneista (20%) selvästi suurempi osa kuin ei-nostaneista (10%) on jättänyt ostamatta lääkärin määräämän lääkkeen sen kalleuden vuoksi."

Opintolainan nostamiseen pyritään edelleen kannustamaan toistelemalla optimistista mantraa, jonka mukaan opintolaina on investointi tulevaisuuteen ja kannattava sijoitus, joka mahdollistaa kohtuullisen toimeentulon opiskeluaikana niin, ettei opintoja tarvitse häiritä työnteolla. Paitsi kesällä, jolloin jokaisen kunnon opiskelijan täytyy toki elämän- ja työkokemusta saadakseen (tuet asumislisää myöten ovat silloin katkolla) käydä töissä.

Opintolaina on joskus ollut hieno järjestelmä, josta on tullut painolasti ja monille se ensimmäinen askel henkilökohtaiseen talouskriisiin. Minimitoimeentulon (sen, mikä vastaa toimeentulotuen perusosaa tai minimityöttömyyspäivärahaa) kerryttämiseksi opiskelija pakotetaan nostamaan lainaa, jos luottotiedot ovat tallella.

Tilanteessa, jossa töitä ei riitä edes koulutetuille ja kokeneille, ei ainakaan minulla riitä uskoa tämän tulevaisuusinvestoinnin kannattavuuteen. Jos mahdollisena lopputuloksena on joka tapauksessa työttömyys tai vuosien keikkatyöläisyys, ei tuhansien eurojen lainakertymä houkuta. Osittainen lainaperustaisuus on jäänne ajalta, jolloin kaikille riitti töitä, ja kun sen työpaikan kerran sai, sai siellä pykiä eläkeikään asti.

Olen aina joskus ihmetellyt, miksi pelkällä opintotuella ja mahdollisesti lainalla elävät ovat niin hiljaa. Harva työtön opiskelija kuitenkaan viitsii tuskailla taloustilannettaan silloin, jos vanhemmat avustavat anteliaalla kädellä. 0-600e palkkatuloja nostaa 59% tutkimukseen osallistuneista, ja valtaosa opiskelijoista saa jonkinlaista taloudellista tukea vanhemmilta. Täysin vanhemmistaan riippuvaisiksi itseään kuvasi 44%, jonkin verran riippuvaisiksi 40%. Mistä näillä kaikilla vanhemmilla riittää lapsilleen rahaa?

Kaikkien vanhemmat eivät voi tai halua avustaa. Jos lainaa ei halua/voi nostaa, koska usko/luottotiedot/terveys puuttuu, on Hurstilla onneksi opiskelijoille ihan oma ruokajono.

En ole jaksanut kahlata läpi koko 70-sivuista dokumenttia (inhoan pitkien nivaskojen lukemista ruudulta) ja tuskin siis kirjoitan selvityksestä tämän enempää. Päätyisin vain jauhamaan samaa mitä ennenkin, (mm. Lenkkiä leipäjonosta: Aktiivisuuden rangaistus (19.04.09)) eli vihoittelemaan tukijärjestelmän järjettömyyttä, epäkannustavuutta ja epätasa-arvoistamista ja vaatimaan taas kerran opiskelijoiden rinnastamista muihin minimituloisiin terveydenhoitokulujen ja vuokran korvattavuuden sekä perusturvan edellytysten ja suuruuden osalta.

Enköhän ehdi kiukutella aiheesta vielä kerran jos toisenkin ennen kuin se mihinkään muuttuu.

"Pitää vain yrittää pärjätä" - Selvitys Helsingin yliopiston opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta ja hyvinvoinnista keväällä 2009 (pdf-dokumentti)

11 kommenttia:

  1. Belgarion opiskelee toista vuotta, eikä ole ottanut lainaa. Yritetään pärjätä sillä, että hän saa opintorahan ja minä autan stipendillä silloin tällöin, kunhan hän avittaa meikäläistä ja tekee pikkuhommia minulle. Toisaalta: kirjat löytyvät netistä (tai muu materiaali) tai kopioidaan laittomasti (The Äitee seisoo töissä pari tuntia kopioimassa). Ruuan (kasvissyöjä) poika tekee kaiken itse, eväänsä Lipastolle myös - ruoka siellä ei aina ole hirveän halpaa(kaan) suhteessa laatuun ja kuppila auki hänen kursseihinsa nähden kehnoihin aikoihin.

    Eli pärjää, nippa-nappa. Kunhan tekee viikoksi esim. soijarouhekastiketta, joka loppuviikosta on keittoa ja syö 1 - 2 x viikossa meillä.

    Näin siis yritetään pärjätä, toistaiseksi ihan tarkoituksella. Työstä ei ole valmistuttua takeita. Kesä meni suorittaessa muutama lisäkurssi jne. Minua(kin) vähän pelottaa tulevaisuus. Onneksi hänellä on intoa ja halua juuri valitsemalleen alalle; sitä minä kadehdin, jos mitä! =D

    VastaaPoista
  2. Vinkkinä seuraava MOT-dokkari Yleltä, tv1 maanantaina 02.11.2009 klo 20, uusinnat tiistaina 03.11. klo 16.00 ja torstaina 05.11. klo 05.55.

    MOT: Palkattomat

    "Työttömien aktivointipolitiikka on johtanut järjestelmään, jossa työnantajat poimivat työvoimapoliittisilta kursseilta itselleen sopivia työharjoittelijoita jopa puolen vuoden palkattomille harjoittelujaksoille.

    Monen kohdalla harjoittelu muistuttaa täyttä työtä – paitsi että siitä ei saa palkkaa.
    Ammattikoululaisten ja yhä useammin myös ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden työharjoittelu on myös palkatonta. Opiskelijatkin kokevat työharjoittelun usein olevan ihan oikeaa työtä. Työnantajille tilanne on herkullinen."

    VastaaPoista
  3. Ihmettelen miksi lainaa nostaneet ei osta lääkkeitä, kun nehän voi saada sossusta sit lääkkeet? Paitsi jos lainan takia käy silleen et on just ja just plussalla...

    Yritän plarata tota pdf:ää... Ja motin katson ehdottomasti! Hyvä että tuosta puhutaan.

    VastaaPoista
  4. Plarattu on. Ja eipä ole ikävä opiskeluaikoja eikä kiinnosta enää opiskella! Eipä tuota opintotukeakaan silti enää olisi jäljellä.

    Eniten suretti ja kosketti ne perheellisten/yksinhuoltajien kokemukset ja tilanteet. =( Kamalaa kun lapset joutuvat kasvamaan köyhyydessä ja vanhempi vielä joutuu stressaamaan SEKÄ opinnoista ETTÄ työstä!

    Tutulta kuulosti myös se, että opiskelu yliopistolla on yksinäistä puurtamista eikä ole ketään keltä kysyä jotain.

    Nyt silmissä vilisee vaan taulukoita ja prosentteja niin että pahaa tekee! Keitän teetä. =)

    VastaaPoista
  5. Lähetin sinulle viestin facebookin kautta. Vastaa mikäli kiinnostuit..
    Blogisi oikea sivupalkki on nro 1 ;)

    t: LfYp

    VastaaPoista
  6. Täällä yksi rahaton opiskelija. Mä elän käytännössä pelkällä opintotuella, joka ei oikeasti riitä edes vuokran maksuun. Kesäksi en saanut töitä, niillä kesärahoilla oli tarkoitus elää tämä talvi.... Sain vanhasta työpaikasta muutamia tunteja kesällä ja jouluksi saan yhden pätkäduunin, mutta niillä ei kovin pitkälle pääse. Pullojakaan ei tähän aikaan vuodesta enää pahemmin löydä, onneksi on ruokajono ja äitikin tarvittaessa antaa ruokaa. Yritän nyt kovasti valmistua koulusta, että työkkäristä ja sossusta saisi sitten rahaa, jos töitä ei irtoa... Lainarahaa en halua ottaa, kun se pitäisi maksaa takaisin eikä niistä töistä tosiaan ole omalla alallani 100% varmuutta.

    VastaaPoista
  7. Työssäni etsin ruoka-apu-paikkoja internetistä ja osoittautui tosi hankalaksi, ennen kuin löysin tänne blogiisi.

    Mieleeni nousi kysymys, kuinka ihmiset edes saavat tietoa, mistä löytää apua, silloin kuin sossu ei enää auta.

    Itsekin olen elämässäni elänyt köyhyydessä, vaikka nyt kuulunkin varsin mukavasti pärjäävien joukkoon.

    Mutta mitään muuta ei tarvita, kuin vakava sairastuminen tai työttömyys, että kaikki on taas toisin.

    VastaaPoista
  8. Esa: Kiitos kommentista. Tietoa ruokajakopaikoista on tosiaan aika hankala löytää. Yleensä avuntarpeessa olevalle helpointa on ottaa yhteyttä paikallisen seurakunnan diakoniatyöhön; siellä normaalisti tiedetään myös ruoka-avun saatavuudesta.

    Sosiaalitoimistot eivät pääsääntöisesti tiedota ruokajaoista, usein vaikka asiakas erikseen kysyisi ja vaikka kuinka olisi hätä. Onneksi kuitenkin kuulemma joskus.

    Pääasiassa tieto ruokajonoista kulkee suusta suuhun, paikallislehtien tapahtumapalstoilla ja joskus paikallis-/seurakuntalehden aiheesta tekemien artikkelien kautta. Suurin osa täällä blogista julkaistuista paikoista on selvinnyt joko vastikään lakkautetun Leipäjonofoorumin sivuilta, surffaamalla tunteja ja tunteja googlea ja srk:ien sivuja ja blogin kommentoijilta.

    Viime aikoina olen alkanut törmätä myös siihen, että ruokajonojen järjestäjät eivät katso netissä tiedottamista hyvällä, koska asiakkaita on kuulemma jo nyt liikaa, jotta kaikkia pystyttäisiin ruokkimaan...

    VastaaPoista
  9. Päätä meinaa huippaa: olet (Leipäjonofoorumin ja muiden ohella) tehnyt työsi niin hyvin, että sitä katsotaan pahalla. Tämän pitäisi hiljalleen olla vahva viesti niille, joilla on valta päättää.

    Minulla on sinulle pyyntö tai ehdotus kirjoitusta varten. Jos koet sen kuuluvan aihepiiriisi, lukisin mielelläni käsityksiäsi työkkärin toiminnasta ja toimivuudesta. Näkökulmia voisivat olla esim. vähävaraisten ja syrjäytettyjen tukeminen työkkärin taholta ja henkilöstövuokrausfirmat: en ole perehtynyt viimeksi mainittuihin kovin hyvin, mutta järjestelmässä tuntuu olevan jotain outoa. Miksi firmat eivät etsi työntekijöitä työkkärin, vaan yksityisen välittäjän kautta; niillä varmasti on sijansa kokonaisuudessa, mutta eivätkö ne tällä hetkellä ole yliedustettuina?

    Terv. Jan T.

    VastaaPoista
  10. Hyvä ehdotus Jan T:ltä! Jään minäkin siis odottamaan postausta. =) Minusta kun tuntuu että ei kukaan ole vuosikausiin saanut töitä työkkärin kautta vaan nimenomaan henkilöstövuokrausfirmoista. Outoo...

    VastaaPoista
  11. Itse asiassa tuosta joku runko onkin jossain pöytälaatikossa, mutta näiden viimeaikaisten pykälämuutosten jälkeen (25 vuotta täyttäneiden kuntouttavan työtoiminnan velvoittavuus ym.) se jäi vaiheeseen.

    Itsellä työkkäristä ja vuokrafirmoista on aika vähän kokemusta; molemmista vuoden, pari. Kiinnostavinta noiden välisessä kuviossa onkin se, että molemmat kyllä "työllistävät", mutta toiselta saa palkkaa 8e/päivä, toiselta 10e/tunti...

    Kyhäilen tuosta kyllä ihan mielelläni, kunhan saan aikaiseksi. Viime aikoina jäänytkin kirjoittaminen vähän enemmänkin vaiheeseen.

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.