Olin yksinäinen ja lähdin pyörimään sosiaalisen elämäni keskipisteen tienoille, viidensadan metrin säteelle ruokajakopisteestä siinä toivossa, että tapaisin tuttuja. Vaikka aurinko paistoi, vain yksi tuttu iloinen mummo nilkutti vastaan ja hymyili niin kuin aina ennenkin.
Istuin rappusille tupakalle miettimään seuraavaa päämäärätöntä harhailukohdetta tai aurinkoista kalliota, mihin mennä edes vaikka sitten haistelemaan sammalta. Kulunut ja uurteinen laitapuolen äijä katkoviivatatuointi kaulassaan tuli kavereineen pyytämään tupakkaa, jotta "pääsisi stadiin asti", ja äijän kaveri tiedusteli kohteliaasti olisiko törkeää pyytää molemmille omaa. Ojensin muutaman halpisröökin ja totesin, että noin hienolle t-paidalle irtoaa aina tupakkaa. Sillä oli yllään Vailla vakinaista asuntoa ry:n painattama "Vailla vakinaista [ ] asuntoa [ ] osoitetta [X] arvostusta [ ] elämää" -paita, jollaisesta olen pitkään haaveillut kangaskassiversiona.
Äijät jäivät hetkeksi juttelemaan grillaamisesta ja kesän hienoudesta, toivottivat kauniit kesänjatkot ja kaikkea hyvää ja siirtyivät aseman suuntaan.
Vailla vakinaista asuntoa ihminen on myös vailla arvostusta. Kodittomuuden kalleudesta olen kirjoittanut joskus, mutta raha on kodittomuudessa vain osa ongelmasta. Mikään ei ole omaasi, koskaan et voi päättää olla yksin ja sulkea ovea perässäsi, saatuasi majapaikan sinut voidaan ajaa ulos hetken mielijohteesta, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on ulkona nukkuessa vaikeaa. Kroonisesti likaisena, nälkäisenä ja väsyneenä mielenkiinto kohdistuu imagon sijaan perustarpeisiin ja jossain vaiheessa muulla ei ehkä ole enää väliäkään.
Ollessani viimeksi lyhyehkön aikaa vva yöpaikoista ei ehtinyt tulla pulaa. Kausi oli niin lyhyt - muutamia kuukausia - ja tuttavapiiri niin laaja, että suurimmiksi ongelmiksi jäivät pyykinpesu ja terveyspalveluiden saaminen. Alueen terveysneuvontanumerosta annettiin jokaisella puhelulla eri tietoa siitä, mistä poste restante -osoitteellinen saa terveyspalvelunsa - yhden mukaan voi valita vapaasti, toisen mukaan palvelut oli keskitetty Kallioon ja kolmannen mukaan hoitopaikka olisi määräytynyt poste restanten postinumeron perusteella. Päädyin odottamaan asunnon saamista.
Puhelinliittymästä uhkasi muodostua ongelma palveluntarjoajan postitettua sitkeästi osoitteenmuutosilmoituksesta huolimatta laskut edelliseen osoitteeseen, koska "poste restante -osoitteella ei voi olla asiakas". Asunnottomalla on myös rikoksesta epäiltynä suurempi riski joutua pidätetyksi (max. 3vrk, vrt. kiinniotto max. 24h), koska pidätyksen perusteena voidaan käyttää vakinaisen osoitteen puuttumista Suomessa (Pakkokeinolaki, 3 §). Asunnottomuus asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan viranomaistoimessa riippumatta epäillyn rikoksen vakavuudesta, ja lisäksi suoraan perusoikeuksiin puuttuvan vapauden rajoittamisen kautta.
Annan täyden ja lämpimän arvostukseni niille, jotka niin Vva ry:ssä kuin muissakin kolmannen ja ns. neljännen sektorin organisaatioissa pyrkivät mahdollistamaan asunnottomalle ihmisarvon. Pyykinpesumahdollisuus on ainakin ollut Vva:n Arskan pesulassa ja Vantaalla jonkun aikaa toimineessa Toivontuvassa, joka on ymmärtääkseni nyt suljettu enkä ole kuullut toiminnan jatkosta mitään. Suihkuja löytyy sieltä täältä, ainakin joistakin Vinkki-pisteistä. Ruokaa... noh, siitä on varmaan puhuttu jo pari kertaa. Vva ry:n Nälkäisen opas löytyy sivupalkista.
Entä se [X] arvostus? Löytyykö sitä vastaantulijoilta, kaupan kassoilta, hoitohenkilökunnalta, poliitikoilta, viranomaisilta, bussikuskeilta?
ARAn selvitys Suomen kunnissa: Asunnottomat 2007 (pdf)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hörhö ja Hörhötär ovat VVA. Hörhön kassi majailee papereineen täällä, vaikka anomuksia on taas rustattu iso pino. Hörhö asustaa teltassa kaverinsa kanssa, Hörhötär kaupungin asunnossa, jonne ei halua Hörhöä. Eli seurannut olen aika läheltä. Puheista on tullut tutuksi mm. Kalkers, pari päihdeongelmaisten (ja yleensä myös VVAn) päiväkaffilaa (myös suihkut ja mahd. pestä vaatteet). Arvostuksesta voi olla monta mieltä. Minä arvostan sitä, että ihminen edes pysyy hengissä näillä leveysasteilla tällaisissa tilanteissa. Hörhö esim. ei halua mihinkään Frelssiksen asuntolaan - tiedättehän ne tietyt ankarat rajoitukset. Toisinaan Hörhö on yöpynyt täälläkin, vain parilla rajoituksella *virn*. En minä kehtaa ihmistä heittää yli 20 asteen pakkaseen yöksi, en jumankekka sitten millään! Räyh - lisää asuntoja kaikille, vuokrasellaisia ja edullisia!
VastaaPoistaOlipa nautittava kirjoitus, paradoksaalista kyllä. Todellisiin henkilöihin perustuvassa Rööperi-elokuvassa on "luuseri", joka vankilassa tatuoi katkoviivaa kaulaansa joskus 70-luvulla. Hmm? Minä puolestani - vaikken IT-nörtti olekaan - haluaisin T-paidan, jossa on rinnuksessa disketin kuva ja disketin viivoitukselle on kirjoitettu tussilla teksti MUN KOKO ELÄMÄ. Mitä arvostukseen tulee, luulen että sen on kaikilla yhteiskuntatasoilla korvannut epäluulo. Ihmiset asennoituvat kaikkeen tuntemattomaan luonnostaan uhkana ja tällä hetkellä näyttää kuin poliittinen ilmapiiri ja tiedotusvälineet ruokkisivat vieraanpelkoa pikemmin kuin pyrkisivät hälventämään sitä. Toisinkin voisi olla ja on ollutkin. Blogisi kaltaiset ilmiöt työskentelevät juuri yleisten asenteiden muuttamiseksi. Sen työn tekijöitä saisi olla enemmänkin.
VastaaPoistaJan "[X]elämää" T.
Polga, mullekin monet paikat kuten rälläkkä ja mutteri on vaan puheista tuttuja, pursarillakin olen vieraillut vasta remontin jälkeen.
VastaaPoistaJan T: Kiitoksia. Sinä se jaksat aina kehua ja kannustaa... :)
Eniten ihmiset tuntuvat karsastavan ja pelkäävän sitä, että joutuisivatkin ehkä huomaamaan halveksittujen olevan kaltaisiaan. Siinähän alkaisi jo olla syytä pelätä, että itselläkin voi joskus käydä huono mäihä.