Ne

Lavastekaupungin "Zombiepolitiikan aikakausi" käsitteli mm. toiseutta ja ihmisten tarvetta "pahalle naapurille", ts. sille toiselle, joka en ole minä tai minun kaltaiseni.

Niitä toisia, joita on luvallista inhota, ovat perinteisesti olleet ryssät (huoria, varkaita ja mafiaa), somalit (varkaita), spurgut (loisivat sosiaaliturvalla ja pummivat rahaa asemalla), mustalaiset (helluntailaisia huijareita mora povarissa) ja nuori uusvasemmisto (poliiseja pulloilla heittelevä töhryarmeija, joka toivottaisi kaikenmaailman neekerit ja huumekauppiaat vapaasti puhtoiseen Suomeen). Uusia rakkaita vihollisia ovat romanialaiset, joissa kompaktisti yhdistyvät monet aiempien inhokkiryhmien ihanan vihattavat ominaisuudet.

Romanialaiset kerjäläiset, taskuvarkaat, kultakellokauppiaat, ruusumyyjät ja katusoittajat ovat a) ulkonäöltään tunnistettavasti ulkomaalaisia, b) usein romaneja, c) poliisin mukaan "osa järjestäytynyttä rikollisuutta" ja d) ilmielävä osoitus siitä, mitä ne katuja töhrivät aktivistit ja viherpunikkihyysärit ovat saaneet aikaan vaatiessaan vapaata liikkuvuutta ja eurooppalaista sosiaaliturvaa ja vastustaessaan kontrollimekanismien lisäämistä. Niinpä niin. Ja kuten kaikki afrikkalaiset olivat 90-luvun alun jälkeen somaleita, nyt kaikki ulkomaalaiset katusoittajat ovat varmaan ikuisesti romanialaisia.

Ulkopuolis(emp)ina Itä-Euroopan romanit ovat nyt keventäneet omaan niskaansa osan siitä likasaavista, joka perinteisesti on vuodatettu pohjia myöten kotimaisten köyhien selkänahalle. Yhtäkkiä ruokajonossa käyminen onkin ihan hyväksyttävää, mutta vain suomalaisille - "onhan omat köyhät toki ruokittava - mutta ne muut?". Kotimaiset denat kolmosen ratikkarallilla ovat oikeastaan varsin sympaattisia kavereita; ainakaan ne eivät ravaa perässä korttelikaupalla ruusu ojossa. Suomalainen työtönkin sentään maksaa veroja.

Muutamia vuosia sitten Suomeen tuli useita ryhmiä Slovakian romaneja, joiden kohdalla lopulta alettiin soveltaa kahdeksan päivän pikakäännytyksiä. Slovakialaisen romanin sosiaaliturva kuukaudessa oli muistaakseni silloin alle 30e, ja työnvälitysfirmojen ikkunoissa ilmoitettiin vanhassa kunnon apartheid-hengessä, että romaneita ei palkata. Kukaan täysijärkinen ei voi sanoa, että EU-jäsenyyksistä seuraava sisäinen liikkuvuus ja muuttoliike köyhistä, korruptoituneista ja ihmisoikeuksista viis veisaavista maista länteen ja pohjoiseen olisi muka ollut jokin yllätys.

Romanialaisissa ei ole loppujen lopuksi paljoakaan uutta. Onhan täällä aina kyhjötetty sateessa kadunkulmissa, kaupattu roinaa ovelta ovelle (jo 15-20v sitten kiersi puolalaisia "taideopiskelijoita" maaseutuja myöten, jos joku ei muista), nyitty rasittavasti hihasta steissillä ruinaten muutamaa kolikkoa, majoituttu siltojen alla ja haettu sossulta asuntoa, että edes lapsille on katto pään päälle. Silloinkin oli tapana sanoa, etteivät ne pummit "oikeasti mitään tarvitse".

Pahinta näissä ulkomaalaisissa kerjäläisissä ja rahanhankkijoissa on se, että ne eivät edes häpeä. Häpeä ja anteeksipyytely tekisivät köyhästä sentään jotenkin soveliaamman ja riittävän harmittoman, eikä häpeämättömyys istu kotimaiseen sosiaaliturvajärjestelmään, missä päätökset virallisen kannan mukaan perustuvat vain faktoihin ja numeroihin eivätkä röyhkeyteen ja sinnikkyyteen. Tämän todenmukaisuuden tosin tietänee moni tuenhakija kokemuksesta.

Ongelma taitaa olla enemmän se, että nyt silmien sulkeminen, sivuun huitaisu ja päättäväinen ohi käveleminen eivät enää onnistu yhtä helposti, ja sinnikkyys kävelee vastaan kadulla eikä vain kulje puhelinlinjoilla etuuskäsittelijän puhelinaikoina. Jotta ongelmasta päästäisiin eroon, ollaan valmiita jo nousemaan barrikadeille ja korottamaan ääntä, jotta nyt ne "romaanit" saisivat sosiaaliturvansa ja rahansa ihan sieltä omasta maastaan tarvitsematta matkustella.

On ihastuttavan suomalaista olla epäitsekäs eurooppalaisen sosiaaliturvan ja hyvinvoinnin puolestapuhuja siinä vaiheessa, kun sosiaalinen ongelma soittaa ovikelloa.