Onneksi asun lähellä

Kahden kuukauden karenssin varjo väistyi yllättäen ja aamuisin herääminen työharjoitteluun piristää mieltä. Talveksi on siis tekemistä ja masentava pimeys ei pelota niin paljon. Parasta tietysti on ylläpitokorvauksista kuukausittain kertyvä 160e ylimääräistä verovapaata tuloa, jota edes sosiaalitoimisto ei vähennä tuista. Rahaahan on siis jatkossa kuin roskaa.

Kotikuntani päätti lakata myöntämästä työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuville julkisen liikenteen kausikorttia sosiaalitoimistosta. Päätös perustuu toimenpidepäivistä maksettavaan kahdeksan euron ylläpitokorvaukseen, jonka tulisi kattaa työllistymisestä aiheutuvat kulut. Työharjoittelun maksimituntimäärä on 40h viikossa, joten oletuksena ilmeisesti on, että (pk-seudulla edestakaisista matkoista 5e) matkakulujen jälkeen jäävällä osalla (3e) työtön kattaa täysimittaisen päivän ruokailut.

Kaikki työharjoittelupaikat eivät tarjoa ruokailua, saati maksutonta, eikä mikroakaan läheskään aina löydy. Jos työpaikan yhteydessä tai läheisyydessä on ruokala, sieltä tuskin saa ateriaa alle viiden euron - sen halvemmalla syövät yleensä vain opiskelijat. En vielä tiedä työharjoittelijan virallisesta oikeudesta taukoihin, mutta "oikeissakin" työpaikoissa harjoittelija/sijainen jää helposti lounastauon ajaksi paikkaamaan ylempiään näiden lähtiessä iloisesti venyvälle lounaalle, joten olen hiukan skeptinen monien työharjoittelijoita ottavien lafkojen alttiudesta erikseen järjestää palkattomille työntekijöilleen mahdollisuutta eväsruoan lämmittämiseen tai ruokailutilaa, missä syödä rauhassa. Niissä paikoissa, joissa siihen saattaisi olla resurssit, harjoittelijat eivät ehkä halua pyytämällä riskeerata mahdollisuuksiaan saada jalka oven väliin.

Aiempi, käsittääkseni monilla paikkakunnilla edelleen yleinen käytäntö myöntää maksusitoumus työvoimapoliittisesta toimenpiteestä aiheutuviin matkakuluihin takasi pitkälti sen, ettei työharjoittelijalle tai työkokeilijalle tule aktivoitumisesta ainakaan tappiota. Selvää on, että jo kahdeksan euron päiväpalkka motivoi monia etsimään mielekästä työtä; vaikka kyseessä onkin kulukorvaus eikä palkka, pienikin taloudellinen liikkumavara saattaa saada pitkäaikaistyöttömän tuntemaan, että hänen työllään on merkitystä ja että sitä arvostetaan edes pienen tukemisen verran. Kahdeksan euroa on pieni ilonaihe päivän työstä ja 160e varsin pieni korvaus kuukaudesta - miksi pirussa pitää viedä tuhkatkin pesästä?

Toivoisin tosiaan joskus, että kunnan ja lautakuntien valmisteleville byrokraateille maksettaisiin vastaavaa kuukausituloa. Kahdeksan tunnin päiviä parilla voileivällä ja päivän palkka uppoaa 80%:sti bussilippuihin. Repiköön siitä kutsumusta.

Onneksi oma työmatka on käveltävissä ja kengät kestävät kohtuullisesti loskaa.

Päivän ilmaisjakelulehti mainosti ilmeisesti ihan maksetulla mainoksella Hurstin koollekutsumaa vähävaraisten mielenilmausta eduskuntatalolla ensi viikolla. En ottanut lehteä enkä mainosta talteen, mutta muistaakseni keskiviikkona 15.9. klo 12. Korjatkaa jos joku tietää paremmin.

Olen vältellyt kaikenmaailman rauhanliikkeiden ja ydäreiden mielenosoituksia ja muita keskinäisen kehumisen kerhoja, mutta asunnottomien ja työttömien mielenilmauksille (varsinkin niille luovemmille) riittää vielä sentään sympatiaa. Toisin sanoen niille, joilta on jo karsittu turha sinisilmäisyys ja jotka eivät kuvittele pelkän joukkovoiman muuttavan mitään - "täytyyhän niiden kuunnella kun meitä on näin monta ja päästiin paikallislehden huumoripalstallekin". Taidan mennä paikalle jos töistä suinkin kerkiän, ellei muuten niin kävelemään muina miehinä eduskuntatalon ohi ja vilkaisemaan sivusilmällä, voisiko joukkoon vaikka sulautua.