"Äiti, onko tänään joulu?"

Parin kuukauden jonotauon aikana ruokajonot muuttuivat mielikuvissa lähinnä ruoka-automaateiksi, ja niiden inhimillinen ja sosiaalinen puoli unohtuivat lähes kokonaan. Positiivinen sosiaalisuus suorastaan vyöryi vastaan tasaista tahtia jonon pään lähestyessä.

"Mitä ilopilleri!" "Katos rentukka!" "Mrrrh." "Jopas tuulahtaa." "Kato suakin näkee." "Ootko sie sieniä saanuna?"

Tervehdyksiä on monenlaisia (vaikka ihmettelin kovasti tuota ilopilleriä ja hetken aikaa epäilin sen olevan piruilua). Pari äijää kävi halaamassakin, ja kaupanteko käynnistyi välittömästi. Sopimuksia tunnustellaan vielä polkupyörästä ja isommasta satsista tuoreita kanttarelleja.

Uusi kasvo, ennestään tuntematon nainen, kertoi pienten lastensa haluavan töihin ruokajonoon. Äidin kannettua edellisellä viikolla kotiin lastillisen vanukkaita yksi lapsista oli ihmetellyt, joko on joulu. Liikuttavinta oli, että lapset olivat halunneet lahjoittaa vanhat lelunsa jaettavaksi ruokajonossa ja ilmoittaneet, että ollessaan seuraavan kerran sairaina niin etteivät voi mennä kouluun haluavat tulla jonoon auttamaan.

Jonosta kotiin päästessä toinen hartialihas alkoi krampata kantolastin painosta. Päivän ateriana on siis itsepoimittuja kanttarelleja kastikkeena, voiperunoita ja uunilihaa. Jos kaupasta löytyy huomenna tai ylihuomenna halpaa kanaa, pääsen päivän hedelmäsaaliin kanssa kokeilemaan paljon pohdittua mangokanaa.

Tuin pienellä panoksella kotimaista tietotyöläisyyttä (toteutin samalla syvällejuurtunutta kirjahamstraajaviettiäni) ja ostin jonkin aikaa sitten julkaistun Paskaduunista barrikadille -kirjan, jota on ehditty jo kommentoida eri blogeissa. Ehkä kannan kommenttikorsia kasaan vielä jossain vaiheessa, vielä en ole ehtinyt kuin vilkaista ensimmäisiä sivuja.

Ja uutisia byrokratiapuolelta: sain sähköpostitse välitettynä Turun johtavan sosiaalityöntekijän Jyri Mikkolan kielteisen vastauksen asiakkaan pyyntöön Turun kaupungin sisäisestä toimeentulotukiohjeistuksesta.

"Ohjeistus on käytännössä koko ajan keskeneräinen, koska sitä päivitetään jatkuvasti. Ohjeistusta voi verrata lähinnä esimiesten antamaan suulliseen ohjeistukseen ja neuvontaan, eikä sitä näin ollen katsoa julkisuuslain tarkoittamaksi asiakirjaksi."

Ehkä sitten näin. Olisi kuitenkin ihan mielenkiintoista kuulla julkisoikeuden osalta asiantuntevampien kommentteja siitä, miten löyhin perustein ohjeistuksia voidaan sulkea julkisuuslain ulkopuolelle.