lauantai 22. elokuuta 2009

Tuillaeläjän turvallisuudentunne

On taas aika mennä ruokajonoon. Pakastin on tyhjä, ja ylimääräinen valuutta valui teknisten välttämättömyystarvikkeiden uusimiseen vanhojen hajottua. Kahvinkeitin ruiskii edelleen puolet tuotannosta seinään ja lattialle, mutta sen vaihtaminen ja kännykän akun vaihto siirtynevät ensi kuuhun. Pääasiahan on, että netti toimii, eikö?

Vuokranantaja, varo varatonta vuokralaista!

Sama juttu eri versioina on pyörinyt eri nettimedioissa, muistaakseni ainakin Ylellä, eikä versioissa vahingossakaan mainita, että sosiaalitoimiston ja Kelan asiakkailta vuokran voi pyytää suoramaksuna suoraan virastoilta, jolloin se saapuu melko taatusti joka kuukausi kulkematta vuokralaisen kautta. Varattomuudesta varoittelu kuulostaa täysin päinvastaiselta.

Varattomuus leimaa, asunnottomuus vielä pahemmin. Jos olet asunnoton, olet varmaankin tehnyt anteeksiantamattomia, epäluotettavaksi todistavia virheitä, jotka ovat johtaneet edellisen asunnon menetykseen. Todennäköisesti olet päihdeongelmainen, vähintäänkin holtiton ja vastuuton rahankäyttäjä. Jos sinulle vuokraa asunnon, voi syyttää vain itseään jos puolen vuoden kuluttua jäljellä on vain tuhkana tuuleen kadonnut vuokralainen, puoliksi tuhottu kämppä ja tuhansien eurojen vuokrarästit.

Usein juuri varattomat pitävät asunnosta kiinni viimeiseen asti, koska muuta ei ole. Ruokaa ei osteta, huonekalut myydään ja kavereilta lainataan mitä voidaan, ettei asunto mene alta. Kun elämässä on yksi kiintopiste, mikä tuo turvallisuudentunnetta, siitä ei luovuta. Minimituloisen asuminen on tavallaan turvatumpaa kuin kalliisti asuvien työssäkäyvien: pitkäaikainen minimituloinen valitsee alunperinkin asunnon korvattavien vuokrakattojen mukaan, työläinen ehkä hiukan paremman palkkansa mukaan. Yt-neuvottelujen osuessa kohdalle ensimmäisen tilanne ei muutu, mutta toinen päätyy pahimmassa tapauksessa asuntojonoon ja tuttujen sohville. Vanhana sosiaalitoimen asiakkaana pätkätyöläisenkin on helpompi saada vuokraosuutensa.

Pidän tulevaisuutta epävarmana ja uhkaavana. Vaikka työllistyisin, valitsisin vaatimattoman asuntoni korvattavien rajojen mukaisesti, koska en halua joutua muuttamaan aina työllisyystilanteen ailahdellessa. Opiskelemaan siirtyminen olisi vaihtoehdoista pahin: alle paikallisten maksukattojen meneviä vuokra-asuntoja on lähes mahdoton löytää, koska monet vuokranantajat ymmärtävät saavansa aina asukkaan vaikka vessattomaan vaatekaappiin, kunhan vuokrasumma on korvattavan rajoissa.

Tämänhetkinen useamman hengen kesken jaettu asuinhuoneisto teettää henkeä kohti asuinkustannuksia noin 350e kuussa, mitä voi pitää alueeseen nähden varsin kohtuullisena. Opiskelijana, ilman opintolainan nostoa, elämiseen jäisi opintorahasta ja asumislisästä noin sata euroa kuussa, josta opiskelumatkakuluihin uppoaisi 50%. Se satanen on hiukan alle 30% työttömän kimppa-asujan käteenjäävistä.

Sain lainaksi kumisaappaat ja suuntaan erämaahan itärajalle. Palaan toivottavasti vuoden vahvero- ja mustikkavaraston kanssa. Naapuri ilmoitti hiukan yllättäen yhteisillallisella kannattavansa vahvasti perustuloa. Ilmoitti myös pitävänsä puolukoista, joten vakaana tavoitteena on tuoda tuliaisia.

Päivän kuriositeetteina Turun sosiaalitoimi kieltäytyy saamani sähköpostin mukaan luovuttamasta kunnallisia toimeentulotukiohjeita vedoten sisäiseen käyttötarkoitukseen. Asiakirjojen luovutuskielto tulisi yleensä perustella julkisuuslailla, ei "meistä on kivempi tehdä näin" -linjauksilla. Toivottavasti asiaa selvitellään vielä lisää. Päivän toisena piristyksenä kuulin Helsingin sosiaalijaoston saaneen yhdessä - siis yhdessä - kokouksessa käsiteltäväkseen 72 sosiaalitoimen päätöksiä koskenutta valitusta.

3 kommenttia:

  1. Minä olen aina ihmetellyt, miksi työttömille ja tuilla eläville ei haluta vuokrata asuntoa! Niiden vuokranmaksuhan on varmempaa kuin työssäkäyvillä. Työssäkäynti ei takaa yhtään mitään. Vuokrasin eteenpäin asuntoani kun olin ulkomailla ja yksi vuokralaisista oli koditon (en antanut sen häiritä itseäni - olisi pitänyt) mutta kävi töissä. Sillä oli 2 koiraa ja kissa. Voi herttinen...! Vuokria ei maksettu, koirat haukkui yöt läpeensä, paskoi pihaan, naapurit valitti, ja ykskaks tyttö ilmoitti lähtevänsä vaikka sopimus oli määräaikainen. Olin "pienoisessa" pulassa tämän tyypin kanssa. Ja kämppä oli kuin pommin jäljiltä... Kaapinovet ja seinät täynnä jotain likaa, karvoja kaikkialla, siivosin yli viikon. En enää ihmettele miksi se oli koditon! Tämä ei tietenkään päde kaikkiin, en aio yleistää, mutta siis tarkoitan myös että työssäkäynti ei takaa mitään. =) Enollakin on työkaveri joka ei koskaan maksa laskujaan eikä vuokriaan ajoissa. "Ei kukaan nykyään maksa ajoissa, laita ne muistutukset siihen pöydälle."

    Laitan sulle nyt myös mailia...

    VastaaPoista
  2. Korutonta oli kirjoituksesi ja toivotan voimia sieni retkellesi.


    Pienenä vinkkinä kerron, että käy myös hyvin sammaloituneessa KUUSImetsässä. Sieltä löydät ne oikeat HERKKUtatit. Siis ne tatit, joissa Jalka on kahden nyrkin kokoinen ja lakki vain puolikkaan kämmenen kokoinen. Muurahaispesä 10-15m säteellä ja avoin näkymä etelänpuolelle on yhdessä sammaloituneen maaston kanssa otollisin paikka Herkkutateille.

    Nämä tatit erottaa mokkanahkanruskeasta lakista, joka saattaa olla ainut sammaleen yläpuolella oleva osa.

    Jos tatin pillistö on vihreä tahi keltainen niin tunge sormi pillistön läpi ja nylje "vanhentunut" pillistö etusormella pois (koko tatti ei ole läheskään aina pilalla). Jos kuivaat(säilöt) tatit niin tiedoksi, että ne kutistuvat 10-15 kertaa pienemmäksi kuin ovat tuoreena (muovipussillinen=n.2-3dl). Ja muista, että suolasienille(rouskuille) n.10% suolaliuos.

    Ja ennenkaikkea muista opetella, että miltä sappitatti näyttää!!!!!!!

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.