keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Hamstereita ja huonoa huumoria

Päivitykset olivat tavallista pidempään tauolla; pahoitteluni. Vietin ensimmäistä kertaa vuosiin enemmän tai vähemmän kiertolaiselämää kavereiden nurkissa, ja koska näin lyhyillä ajanjaksoilla yöpaikoista ei tule pulaa, oli suurin ongelma yksityisyyden puute ja pienet hankaluudet ruoanlaitossa vieraissa ja mausteettomissa keittiöissä. Ilman yksityisyyttä ei voi kirjoittaa, mutta pääasiallinen majoittajani sammui säännöllisesti ja saatoin kuvitella olevani välillä myös yksin.

Aloittaessani Leipäjono-blogia yhdeksän kuukautta sitten kykenin vielä jossain määrin ulkopuoliseen tarkkailuun ja havaintojen tekoon. Ulkopuolisuudesta on tullut hankalaa, ja huomaan lakanneeni ajattelemasta ruokajonoja ja päivätupia väliaikaisena vaiheena, josta voi bloggarina ottaa kaiken irti. Olen huomaamattani alkanut pitää tilanteita ja ilmiöitä itsestäänselvyyksinä, enkä aina ymmärrä pohtia niitä sen enempää. Vaikka onkin elänyt minimituloilla lähes koko ikänsä, en tiedä mietinkö blogin alkuvaiheessa miten kiinteä osa arkea ruokajonoista ja muiden ihmisten tilanteista tulisi ajan mittaan. Ennen varattomuus oli oma asiani, ei sosiaalista.

Joskus joidenkin jonojen ulkopuolella saattaa olla laatikoita, joihin asiakkaat ovat jättäneet jälkeensä tuleville itselleen tarpeettomia tuotteita joita eivät itse halua/voi käyttää, sekä omalla vastuulla -tuotteita, joita ei päivämäärien perusteella voi jakaa asiakkaille jonossa, mutta jotka ovat silti käyttökelpoisia; nahistuneita yrttejä, päivän pari liian vanhoja eineksiä, mehuja jne. Nauroin vedet silmissä vatsalihakset kipeiksi, kun viimeksi tuijotimme pienen matkan päästä parin äijän kanssa sitä hamstraamisen hulluutta pienen joukon ympäröidessä jonon ulkopuolelle kasatut vapaasti otettavat tuotteet. Laatikolliset tyhjenivät minuutissa tai parissa muovikasseihin, lastenvaunujen alaosastoille, reppuihin, taskuihin ja jopa huppuihin. Tilanne oli jotenkin täysin epätodellinen - kymmenet kilot tavaraa katosivat hetkessä hääriville hamstereille ja laatikot ammottivat tyhjyyttään. Vettä silmistään pyyhkivä mies hihitti, että jos sen olisi saanut videolle, kymmenen uutiset maksaisi maltaita saadakseen sen loppukevennykseen. Omavastuutuotteiden katoamista olen nähnyt ennenkin, mutten koskaan siinä mittakaavassa.

Muutenkin jonohuumori on ollut vähän levotonta ja hyvän maun rajoilla, en tiedä johtuuko harmauden aiheuttamasta kestoväsymyksestä. Maksuttomuuden muutamissa ihmisissä aiheuttama kiilusilmäinen mania sai tupakkapaikalla odotellessa väsyneet kanssaihmiset pohtimaan, millaisen viidentoista minuutin Big Brother -shown siitä kaikesta voisi saada aikaan. Pari kiukuttelevaa ja ilkeää asiakasta oli juuri saanut pari duunaria kelaamaan, miten joskus tekisi mieli jättää tuotteiden laskemiset ja jakamiset sikseen ja antaa asiakkaiden kinata niistä keskenään. (Jokainen aspa varmasti tietää tunteen.)

Visioimme väsyneesti hihitellen, miten asiakkaille ilmoitettaisiin, että saavat jakaa tuotteet keskenään ilman duunareita ja samalla lukittaisiin ulko-ovet. Tuotejakopisteitä avattaisiin vuorotellen keskusradiosta/kovaäänisestä kaikuvan konemaisen big brother -äänen ilmoitusten mukaan - kolme sataa henkeä olisi juuri rynnistänyt sauvoineen, vaunuineen ja kyynärpäineen ahtaan tilan kauimmaiseen päähän kahmimaan leipää, kun ääni ilmoittaisi lihapisteen aukeavan käytävän toisessa päässä. Sadat taistelisivat edestakaisin ilmaisista elintarvikkeista, miehet huutaisivat, toiset jäisivät jalkoihin, naiset kirkuisivat, kolaroisivat lastenvaunuilla, huitoisivat kyynärsauvoilla, hartaussalissa suojattaisiin jo koottuja saaliita kasaamalla tuoleista barrikadeja ja kielten sekamelska täyttäisi tilan. Lopuksi suoritettaisiin bodycount.

Huonosta huumorista ajankohtaisasioihin: tällä viikolla (pe 27.11.) vietetään taas Älä osta mitään -päivää. Vakiolukijoille ja varattomille tuskin tarvitsee vääntää välittömästi mieleen tulevaa lievää sarkasmia. Äom-päivään liittyen kuitenkin on perinteisesti eri paikoissa järjestetty kulutuskriittisiä tapahtumia, joiden teemat usein pyörivät maksuttomien ajanviettotapojen ja kierrätyksen ympärillä. Esimerkiksi Helsingin yliopistolla on perjantaina 27.11. ilmainen tavaranvaihtotapahtuma, jonne voi viedä ylimääräisiä tavaroitaan jakoon ja katsoa, olisiko tarjolla jotain itseä kiinnostavaa. Ilmaiskirppari siis.

Vantaan sosiaali- ja terveystoimi puolestaan tiedottaa Vantaan nuorkauppakamarin koordinoimasta Joulupuu-keräyksestä, jonka tarkoituksena on kerätä joululahjapaketteja vähävaraisten perheiden lapsille. Lahjojen tulisi olla joko uusia tai itse tehtyjä ja mielellään valmiiksi paketoituja. Pakettiin kiinnitetään kortti, johon merkataan minkä ikäiselle tytölle/pojalle lahja on suunnattu (esim. "poika 8v."). Lahjapakettikeräyksen kohteena ovat etenkin sosiaalityön ja lastensuojelun piirissä olevat lapset. Vantaan lahjakeräyksestä lisätietoja linkin takaa, mutta keräys on ilmeisesti valtakunnallinen, joten käsityöintoiset ja muut lahjomaan kykenevät, netistä löytyy varmasti lisätietoa muistakin paikkakunnista.

14 kommenttia:

  1. Kiva kun laitoit tuosta vantaan keräyksestä. Viime vuonna luin siitä lehdestä ja olisin halunnut osallistua siihen, mutta silloin se taisi olla jo loppu tai jotain.

    VastaaPoista
  2. Nna: Hienoa, että jollekulle jotain iloa tuostakin. :) Ja jos innostut lahjomaan, niin käsitöistäsi päätellen aivan varmasti jollekulle toisellekin. Lämmintä joulunodotusta sinne.

    VastaaPoista
  3. Teet hyvää duunia tässä blogissa! Kieltämättä, kiherryttää meikäläistäkin tuo versio BB:stä sovellettuna ruokajonoon - olen leipäjonossa nähnyt mummojen ajavan toistensa yli rollereilla =O
    Jatka samalla linjalla vaan... Ai ja tiedoksi, Kummarin vaatteet näyttävät ilmojen vaihtuessa kelpaavan hyvinkin ns. omille hörhöille. Tietäähän sen, kaikilla kavereilla ei ole edes minkään valtakunnan kattoa pään päällä, prle.

    VastaaPoista
  4. Mä luin Helsingin Uutisista tai jostain metroasemien käyttötiheydestä ja ennen hiljaisemman Myllypuron käyttö on nyt kasvanut. Tuli mieleen et oisko syynä se kun leipäjonoissa kävijöiden määrä on kasvanut?! =D Vähän samaa mustaa huumoria?

    VastaaPoista
  5. Polga: Kiitän! :b Pullantuoksuinen mummoromantiikka tosiaan on kokenut pieniä kolauksia... Ja jees, hyvä tietää että sait kaiken eteenpäin tarvitseville. Ei mikään ihme, että tähän vuodenaikaan on menekkiä.

    Ofelia: En jotenkin edes yllättyisi...

    VastaaPoista
  6. Saas nähdä, milloin itse olen siellä Myllypuron jonon jatkona (lähin leipäjono)...

    Hei, kerätäänkö jossain vielä talvivaatteita, mulla olisi kaksikin hyväkuntoista toppatakkia tarvitseville; toinen on kokoa xl ja toinen l.

    VastaaPoista
  7. Reine: Ofelia mainitsi aiemmin kommenteissa, että Myllikässä olisi ollut vaatteita jaossa. Kalliossa Hurstilla on vaatejakoa, Vantaalla ainakin Myyrmäessä Ruoka-apu ry. ottaa kaikenlaisia vaatteita, leluja, lastenkirjoja ym. vastaan jaettavaksi. Espoosta taas en tiedä yhtään, Helsingistäkään en muuta kuin Hurstin ja tuon Myllypuron ehkä-jaon.

    Ofelia (ja muutkin), osaat(te)ko sanoa enemmän?

    Veikkaisin, että myös Vailla vakinaista asuntoa ry. saattaisi kaivata talvivaatteita? En tiedä varmaksi, mutta villi arvaus.

    VastaaPoista
  8. Soitin silloin kerran Herttoniemen seurakuntaan että minnekä voi antaa leipäjonoon menevät vaatteet ja ne pitää antaa srk:n kirpparille ja siellä työntekijät valitsevat jonoon menevät lahjoitukset. En muista kirpparin osoitetta, se oli yhden kerrostalon alakerrassa Myllypurossa, mutta kannattaa ottaa yhteyttä sinne seurakuntaan. Jos VVA ottaa vastaan vaatteita niin sekin on hyvä idea näin talven kynnyksellä.

    VastaaPoista
  9. Tervehdys taas.

    Täytyy sanoa, että arvostan suuresti ylläpitämääsi sivupalkin artikkeliarkistoa. Sivupalkista sain tiedon, että H. hursti aikoo eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi.

    Saamani käsityksen mukaan "minimitulot minullakin" olet toiminut freelancer toimittajana (?).

    Minulla heräsikin ajatus siitä, että voisitko haastatella Hurstia ehdokkuudesta ja ruokajonojen järjestämisetä ja julkaista haastattelun täällä blogissasi? Riittääkö sinulla siihen resurssit?

    Haastattelua varten voisit kerätä ainakin osan kysymyksistä tämän blogin kautta / blogin lukijoilta. Varmasti yhdeksän kuukauden aikana sinulle itsellesikin on herännyt useita kysymyksiä ja epäkohtia, joita voisit haastattelussa kysyä Hurstilta..


    T. X LfYp

    VastaaPoista
  10. X LfYp: Sivutoimifreenä joskus, ts. hankkinut pieniä lisätuloja. En niin paljon että sanoisin toimittajaksi. :)

    a) En halua puolivahingossakaan tehdä kenenkään sellaisen kampanjaa, jonka puoluevalintaa en tiedä. Loppujen lopuksi ääni menee aina ensisijaisesti listalle.

    b) Haastattelut tms. vaatisivat anonymiteetin murtamista ainakin osittain.

    c) Ehdokkuuteen liittyvää haastattelua ei kannata tehdä vaiheessa, jossa kampanjoita tai ehdokaslistojen puolikkaitakaan ei ole julkistettu. Jos Hursti lähtee ehdolle, tulen nostamaan juttuja esille myös muista aiheesta puhuvista ehdokkaista, varsinkin niistä joilla on taustaa rintamalla. Vaikka puolueellinen olenkin, niin en halua olla sitä bloggarina.

    d) Hursti sukuineen on tehnyt hienoa työtä asioiden tuomiseksi näkyville ja medioihin itse avusta puhumattakaan. Hurstin glorifiointi (etenkin vielä isäpapan sädekehällä) kuitenkin saa helposti unohtamaan ne kymmenet eri puolilla maata, jotka ovat perustaneet vastaavia organisaatioita, ja ne sadat, joiden varassa ne pyörivät. Leipäjonot henkilöityvät Hurstiin, enkä ole varma onko sen ylläpito tai korostaminen enää nykytilanteessa järkevää.

    e) Freen duuni on sen verran tiukkaa, että jos sitä ei jaksa tehdä maksusta, niin ilmaiseksi vielä vähemmän.

    VastaaPoista
  11. Perustelusi ovat hyvin ymmärrettäviä. Varsinkin kohta b, jota en tullut miettineeksi. Anonyymiyden merkitys on tällä saralla merkittävä. (nimimerkillä kokemusta on, kun työnsaannin esteenä on pelkästään ollut nimen esiintyminen heikompiosaisten auttamisen yhteydessä).

    Mutta mitä edellä esittämääni ajatukseen tulee niin se, että jos keräisit kysymykset ainakin osittain blogin lukijoilta niin se takaisi sen, että kysymykset eivät olisi tavanomaisia Hurstin glorofointia tukevia. Tarkoitan, että krittisiä kysymyksiäkin varmasti esitettäisiin. Lisäksi perusteluissasi esittämäsi skeptisyys takaisi blogin lukijoille mahdollisuuden arvioida H. Hurstin ajatuksia ja arvoja skeptisesti.

    Toisaalta, jos toimittaja esittää Hurstille stallari/tavallisenkaduntallajan tason kysymyksiä puoluelistoista niin silläkin saattaa olla oma merkityksensä.

    Itsekin suhtaudun osin skeptiseti Hurstin ehdokkuuteen, mutta ajattelin sinun voivan, joko murtaa tai vahvistaa epäilyksiäni.

    Mutta anonyymiytesi tämän blogin kirjoittajana on tosiaan tärkein! Mitä jos tekisitkin jutun oikeana freenä ilman blogisi lukijoiden kommenttia ja yhteyttä tähän blogiin? Skeptisiä kysymyksiä sinulla riittänee omastakin takaa :)

    T: X LfYp

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen idea ja paljon hyviä pointteja miksi sitä ei kannata toteuttaa! =D Minusta on hyvä että edes joku köyhien edustaja pyrkii ehdokkaaksi. Valituissa Paloissa oli varsin hampaaton juttu Myllypuron ruokajonosta. Lähinnä se koski eläkkeelle jäävää jonon perustajaa. Ei pienintäkään kritiikkiä tai mietintää siitä miksi jonoja on edelleen!

    Tuo minua hätkähdyttää ja kauhistuttaa, että X LfYp ei ole saanut töitä köyhien auttamisen takia! Olen huuli pyöreänä...

    VastaaPoista
  13. Ofelia: Turvatakseni omaa anonyymiyttä niin en kauheasti viitsi avata yksityiskohtia. Termi joka kuvaa paremmin on heikompiosaisten auttaminen ei niinkään termi köyhien auttaminen.

    Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät itse uskalla tai osaa ajaa omia oikeuksiaan. He ovat heikompiosaisia, joiden yhteiskunnallinen asema on heikko.

    Tiedän, että tämä lyhyt selvitykseni herätti enemmän kysymyksiä, kuin avasi asiaa. Mutta tämän enempää en asiaa voi avata.

    Sen olen kuitenkin kantapään kautta oppinut, että todellisuudessa Suomi on paljon suvaitsemattomampi, kuin mitä Suomesta annettu kiiltokuva voisi antaa ymmärtää..

    T: X LfYp

    VastaaPoista
  14. X LfYp, ei haittaa! En odottanutkaan mitään suurta avautumista =) ja huomasin vasta lähettäessäni kommenttia valinneeni väärähkön sananmuodon (se "köyhien auttaminen").

    Mutta minäkin olen kyllä huomannut MONTA asiaa, missä Suomi ei ihan vastaa siitä luotua kiiltokuvaa...!

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.