Kun ruoka loppuu

Savon Sanomat: Ruoka-apu loppui kesken Kuopiossa

Täällä EU-kassi riitti tietääkseni jokaiselle, mutta kukaan tuskin osaa ennustaa hakijamääriä etukäteen kovin tarkkaan. Varsinkaan sellaisilla paikkakunnilla, joilla ei ole säännöllistä ruoanjakoa.

Ruoan loppuminen jonossa kesken on tuskallista. Odotat, jonotat, venaat ja hengaat tunnista kahteen, ja käteen jää kuivaa leipää ja ylikypsiä banaaneja. Ja jonottajien joukossa on aina niitä, jotka tulevat sinne vain äärimmäisessä hädässä oltuaan syömättä useita päiviä. Kotona - jos sellainen on - saattaa jääkaapissa vastaan tuijottaa homeinen valo, kuivakaapissa pari näkkileipää.

Joskus turhautuminen ruoan loppumiseen purkautuu aggressiona työntekijöitä kohtaan. "Miksette te osaa varautua, täytyyhän ruoan riittää kaikille!" Ruokajakojen järjestäjät vain eivät voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon kaupoilla jää lahjoitettavaa ylijäämää. Se jaetaan mitä on. Ja joskus asiakkaita tulee enemmän kuin tavallisesti.

Monet yksineläjät tulevat jonoon hakemaan vain tiettyjä tuotteita, kuten makkaraa, vihanneksia tai lihaa. Lihapaketit ovat olleet harvinaisuuksia jo kauan ja makkarakin tuntuu olevan kiven alla. Jos juuri se itselle tärkeä tuote on ehkä jo alusta asti loppu, voi koko jonoon tuleminen tuntua turhalta. Jugurtilla ei kuitenkaan pidemmän päälle elä, vaikka se ehkä lohduttaa.

Onneksi monet jonottajista eivät ole innostuneita vihanneksista, minä taas en eineksistä ja valmisruoista, joten vaihtokauppa kannattaa. Suunsa kannattaa aina avata. Kun tavara on vähissä, sen ohjautuminen oikeaan käyttöön kannattaa maksimoida.