tiistai 19. toukokuuta 2009

Ensimmäinen EU-kassini

Sain ensimmäistä kertaa sen paljonpuhutun EU-ruokakassin. Jauhoja, mysliä, maitojauhetta, näkkäriä, hapankorppuja, pastaa ja niin poispäin. Kuittaus paperiin ja kuivatuotekaapissa on perusasiat kunnossa taas pidemmän aikaa - varsinkin kun monet jättivät pois jonkun painavan ja itselleen tarpeettoman tuotteen annettavaksi seuraaville tai jakoivat ylimääräisiä pihalla. EU-paketin tuotteet on pakattu värittömiin pakkauksiin, joiden ainoa logo on tähtikuvio ja tuotesisällön lisäksi ainoa teksti "ei myyntiin". Tuli jotenkin hyvin sosialistinen olo.

Harmittaa vain jonkun EY-virkamiehen muinainen logiikka, jonka mukaan kaikkein köyhimmille jaetaan kaikkein halvimpia tuotteita. Ilman ruokajonon ruoka- ja vihannesosaston täydennystä tuosta säkistä saatava hyöty olisi huomattavasti pienempi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että kotiin on jotain kannettavaa, vaikka jonon saalis jääkin nykyään vähäiseksi. Juustoja on kyllä alkanut kertyä, ja salaatteja. Jugurtteja riittäisi naapureillekin ja pakastimessa on parikin pakettia jauhelihaa.

Keski-ikäinen mies kertoi tyytyväisenä pääsevänsä lopultakin leipomaan, kun sai jauhoja. Ystävällinen romaninainen kävi hetkeä myöhemmin tarjoamassa jauhoja, koska aikoi lahjoittaa saamiaan ruokia tutuille katumuusikoille joille jauhoista ei olisi mitään hyötyä, ja aiemmin tapaamani mies oli varsin tyytyväinen tarjotessani lisää leivottavaa. Joku pummi tupakan, joku tarjosi, joku kauppasi sätkätupakkaa alle kauppahinnan, toiselta sai ulkomailta ostettuja halpoja sätkäpapereita. Sana kiertää, huonekaluja vaihdellaan, lastenvaatteita tuodaan muille hakijoille jaettavaksi, joku jakaa kassinsa sisällön kaverin kanssa joka on ollut liian heikossa hapessa päästäkseen sisälle... Tuntui mukavalta taas huomata, että muidenkin elämää voidaan helpottaa vaikka itselläkään ei menisi hyvin. Ei se aina ole itseltä pois.

5 kommenttia:

  1. Minä olen kerran vahingossa saanut tuollaisen kassin. Osuin paikalle kun niitä jaettiin ja minulta tultiin ihan vähän matkan päästä kysymään että kelpaisko! =) Tuli tarpeeseen ja olin tyytyväinen. Sittemmin kun olen EU-kasseja tietoisesti halunnut, en ole saanut selville missä niitä stadissa jaetaan ja koska. =/ Ne kaurakeksit on muuten aivan ihania mitä niissä saa!

    Se kyllä on typerää, että köyhät saavat ravintoarvoltaan köyhää ruokaa. Eihän vilja ole muuta kuin hiilihydraattia eli sokeria. Mutta niiden kai pitää olla kuivatuotteita.

    VastaaPoista
  2. Mulla ei oikein keksejä kulu, laitoin vierasvaraksi kaappiin ja odottelemaan naposteluoloa pahempana päivänä. :) Hapankorpuista olin varsin tyytyväinen, niitä kun on ja vähän margariinia, salaattia ja juustoa niin menee hyvin iltapalana... Maitojauhe oli myös luksusta, se kun maksaa kaupassa ihan liikaa ja kahvimaitoa on tullut ostettua viisisenttisillä turhankin monesti.

    Olisi kyllä mahtavaa, jos noissa paketeissa olisi vaikka kahvia tai teetä... Tai suolaa ja sokeria? Mutta ei kai saa olla ahne...

    VastaaPoista
  3. Mulla ei ole vielä silmään osunut että missä täällä EU-kasseja jaetaan. Joskus silloin 10 vuotta sitten olen niitä opiskelijastatuksella saanut pari kertaa.

    Tänään pääsi itku. Olin koko päiväohjelmani taas tuttuun tapaan suunnitellut niin että menen hakemaan ruokakassin. Jostain syystä sekoilin kellonaikojen kanssa niin, että kun paikalle ehdin, oli numerolaput jo jaettu ja saarna menossa, kassi jäi saamatta.

    Ehkä tästä eteenpäin erotan tasatunnit ja puolet tunnit toisistaan taas.

    Onneksi lohta on vielä jäljellä ja pakkasessa leipää. Huomenna syödään nokkoskeittoa ja perjantaina tulee miehen eläke, ehkä me pärjätään.

    VastaaPoista
  4. Minä ryssin taas kunnolla: laitoin vahingossa blogini linkin ihan väärään paikkaan. Nyt mulla on salasana kunnes virhe korjaantuu... En kirjota sinne mitään mut en halua sinne vääriä ihmisiä tietoisesti päästää. Stressaantuneena ja kipeänä ei pää toimi ollenkaan!

    VastaaPoista
  5. Mää taas. Vaihdoin blogini osoitteen. Huomaa lisätty a!

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.