torstai 14. toukokuuta 2009

Ei vain raha, vaan myös mieli

Olen viime aikoina käynyt paljon turhautumisen ja toivottomuuden sävyttämiä keskusteluja, jotka ovat vääjäämättä päätyneet käsittelemään mielenterveyden osuutta köyhyyteen ja äärimmäiseen syrjäytymiseen.

Kun puhutaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, käsitys termin merkityksestä vaihtelee huomattavasti. Toisille heikoimmassa asemassa oleminen tarkoittaa sosiaaliturvan varassa elämistä, toisille jatkuvan psykiatrisen hoidon tarvetta, toisille taas jokaisen elämänalueen romahtamista siihen pisteeseen, ettei itse elämän jatkumisesta tätä päivää pidemmälle ole suuria odotuksia.

Ruokajonojen asiakaskuntaa voi sanoa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien poikkileikkaukseksi, kehitysvammaisia ja laitospotilaita ehkä lukuunottamatta. Suuri osa kärsii taloudellisten ongelmien lisäksi syrjäytymisestä, päihdeongelmista, mielenterveysongelmista, erilaisista sairauksista tai asunnottomuudesta. Harvalla on vain yksi ongelma. Ne, joiden ainoa ongelma on rahapula, kuuluvat mielestäni silti heikoimmassa asemassa oleviin, koska terveellä ja aktiivisella - ns. normaalia elämää elävällä - ihmisellä on useimmiten valtava kynnys liittyä ruokajonojen joukkoon hilpeään. Oman avuntarpeen myöntämisen, nöyrtymisen ja jopa häpeän läpikäyminen jonoon astuessa kertoo aivan riittävästi siitä, että hätä on akuutti ja tarve todellinen.

Yhteiskunnan ja muiden avun varassa eläessä on pakko oppia nöyrtymään. Etenkin päihde- ja mielenterveysongelmaiset joutuvat toistuvasti kohtaamaan loukkauksia, vähättelyä, pompottelua, juoksutusta luukulta toiselle, tiedon pimitystä, hoitoon pääsyn kohtuutonta venymistä, akuuttitilanteissa avun epäämistä ja pois käännyttämistä, syrjintää julkisissa palveluissa ja niin poispäin.

Taloudellisesti mielenterveysongelma voi olla katastrofi. Kelan lääkekatto on yli 600e vuotta kohti, ja kalliiden mieliala- ja muiden psyykenlääkkeiden ostaminen voi olla pienituloiselle mahdotonta. Minimityöttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elävällä on mahdollisuus laskuttaa lääkekulunsa sosiaalitoimistolta, mutta opiskelijan odotetaan nostavan ensin opintolainaa 300e/kk. Pienipalkkaisen oletetaan maksavan lääkkeensä itse niin kauan, kun niiden jälkeen käteenjäävä summa vain on 410e tai parisuhteessa elävällä 660e per pariskunta. Kela tulee vastaan vasta, kun lääkkeitä on maksanut omasta pussistaan yli sen kuudensadan euron arvosta.

Monet pitkäaikaisiin sairauksiin käytettävät lääkkeet ovat erityiskorvattavia, jolloin asiakas saa kelakorttiinsa diagnoosiin viittaavan numerokoodin. Mielenterveysongelmaisilla koodi on yleensä 112, ja tällä merkinnällä lääkkeensä saa apteekista käytännössä ilmaiseksi, omavastuuta jää tietääkseni viitisen euroa ostokertaa kohti. Mielenterveysongelmiin käytettävät yleiset lääkkeet kuten masennuslääkkeet ja psykoosilääkkeet ovat hinnoissaan. (Suosittelen vilkaisemaan Tohtori.fi:n lääkeoppaasta vaikkapa Zyprexan, Seroquelin ja yleisesti masennuslääkkeenä käytettävien Efexorin ja Zoloftin hintoja.) Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että masennuksesta, unettomuudesta ja paniikkihäiriöstä kärsivän lääkekustannukset ovat yli sata euroa kuussa. Jos päälle lisää vielä psykoottista oireilua, hinta saattaa vielä hypätä parisataa euroa ylöspäin.

Tällä hetkellä kuitenkin ainoa mahdollisuus saada Kelalta erityiskorvattavuusmerkintää kelakorttiin on psykoosi. Muista mielenterveysongelmista kärsivillä on kärsittävänään se kuudenhuntin maksukatto, johon asti lääkkeisiin pitäisi koittaa repiä rahat jostain. Olen toistuvasti kuullut ihmisten lopettaneen lääkityksensä rahapulan takia ja pudonneen samalla hoidon piiristä - terapiaa kun ei ole tarjolla. Ilman terapiaa ja lääkitystä pudotaan helposti tyhjän päälle, ja jos arjen toiminnoista suoriutuminen on hankalaa, tiputaan helposti samalla myös osa-aikatyöstä, perhe-elämä kärsii ja riski päihteiden ongelmakäyttöön kasvaa huomattavasti. Ja hupsheijaa, siinähän meillä onkin jo kierre. Näitä tapauksia ruokajonoissa näkee usein.

Syrjäytyminen ei aina tarkoita köyhyyttä, päihdeongelmaa tai asunnottomuutta. Se voi tarkoittaa myös niin voimakasta arvottomuuden ja tyhjyyden tunnetta, että itsensä laiminlyöminen ja muiden ihmisten välttely tuntuvat ainoilta vaihtoehdoilta tai keinoilta paeta niitä tilanteita, joissa saisi vain taas kerran huomata epäonnistumisensa ja merkityksettömyytensä. Lieväkin mielenterveysongelma voi oikeanlaisen hoidon puutteessa syrjäyttää yksinäisen ihmisen vakavasti. Usein ensimmäinen hoitokontaktikin tulee vasta siinä vaiheessa, kun masennusta on itselääkitty päihteidenkäytöllä ja sosiaalitoimisto passittaa katkolle. Päihdeongelmaisen taas on turha elätellä haaveita terapiaan pääsystä, vaikka sillä saatettaisiinkin päästä käsiksi perimmäiseen syyhyn.

Sairastuneella on pitkään vain kaksi vaihtoehtoa: sairasloma ja palaaminen täysipäiväiseen opiskeluun/työhön. Mahdollisuus osa-aikaiseen opiskeluun syntyy vasta, jos pääsee 300 sairaspäivän jälkeen kuntoutustuelle. Niin kauan kuin tuntee olevansa kykenemätön täysipäiväiseen opiskeluun tai työhön tai vastaanottamaan työvoimatoimiston työhönosoituksia, ei vaihtoehtona ole käytännössä kuin sairasloma.

Kolmesataa päivää tekemättä mitään, ilman lupaa tehdä mitään? Työelämään ja opiskeluun palaaminen on sitä vaikeampaa, mitä pidempään on ollut tekemättä mitään. Sairaspäivärahalla elävä ei saa tehdä mitään: ei opiskella, ei tehdä satunnaisia osa-aikatöitä, ei mitään. Palkattomaan vapaaehtoistyöhön ei sentään puututa ja siksi suosittelenkin sitä niille, jotka haluavat ylläpitää toimintakykyään siinä määrin kuin sitä on jäljellä. On käsittämätöntä, että tilanteessa, jossa masennus on varsinkin nuorten joukossa työkyvyttömyyseläkkeiden pääasiallinen syy, ei mielenterveysongelmista kärsivien mahdollisuutta toimintakykynsä ylläpitoon ja kuntouttamiseen porrasteta niin, että se olisi mahdollista jo esimerkiksi parin kuukauden sairasloman jälkeen. Kuntoutustuelle pääseminen vie käsittämättömän kauan, eikä ole edes varmaa. Työvoimatoimiston kautta kuntouttavaan työtoimintaan taas on mahdollisuus vasta viidensadan työttömyyspäivän jälkeen.

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten omalla mutulla yleisimpiä syitä ruokajonon asiakkuuteen ovat oma tai läheisen sairaus tai päihdeongelma tai lapsen tulo perheeseen. Köyhyyteen ajavat sairaudet ovat usein juuri mielenterveyteen liittyviä. Puutteellisella hoidolla ja lääkekustannusten ylittäessä reilusti käytettävissä olevat varat ei kenenkään pitäisi yllättyä siitä, jos mielenterveysongelmien lisäksi mukaan liittyvät pian avioerot, sitä seuraava asunnottomuus, velkaisuus ja päihdeongelmat.

Kuka katkaisisi ketjun ajoissa?

9 kommenttia:

  1. Törmäsin ilmoitukseen kiinnostavan kuuloisesta keskustelutilaisuudesta ja ajattelin tehdä jonain päivänä sivupalkkiin oman kategorian tapahtumille, jos vain osaan. Koska ao. tapahtuma on puoluepoliittisen tahon järjestämä, ilmoitan samantien listaavani kaiken maailman tahojen toimeentulokysymyksiin, sosiaaliturvaan, köyhyyteen ja syrjäytymiseen liittyviä tapahtumia tasapuolisesti, oli kyse sitten jostain puolueesta tai muusta yhdistyksestä.

    Mutta niin, sinne vain kaikenmaailman tapahtumiin kertomaan omat näkökulmanne siitä, millaisessa todellisuudessa toiset meistä elävät.

    __

    SYRJÄYTYMINEN - keskusteluilta

    Tiistaina 19.5.2009 klo 18
    Järjestöjen talo, yhteisötupa
    Kauppamiehentie 6, Tapiola, Espoo

    Keskustelussa mukana eurovaaliehdokas Mikko Airto ja kansanedustaja Johanna Karimäki (vihr.).

    Kahvi- tee- ja sämpylätarjoilu.

    Järj. Vihannes - Vihreät nuoret Espoossa ry.

    VastaaPoista
  2. Yksi asia pisti silmään.
    Mielenterveysongelmainen ei itse pysty välttämättä päättämään pääseekö edes sairaslomalle. Lääkäri voi katsoa asiakkaan toiveet ja selitykset täysin läpi sormien ja näin vain joudut työttömäksi vaikka et itse kokisi työkykyinen olevasi. Jos taas et kuntoutustuelle pääse joudut työttömäksi (vuodeksi?) ennen kun voit aloittaa uudelleen 300 päivän sairasloman jonka jälkeen voi taas anoa kuntoutustukea.
    Ja sehän me tiedetään, että tässä maassa olet joko täysin työtön tai täysin työllistetty, mitään välimuotoja ei ole. (Tai on, mutta niille et elä.)


    Kelan uusimmassa lehdessä mainittiin, että 2011 Kelan tukeman psykoterapian harkinnavaraisuus olisi poistumassa. Psykoterapiaa saisi kaikki jotka sitä tarvitsevat ja jotka ovat siihen oikeutettuja. Tiedä sitten mikä on tarvitseva ja oikeutettu...

    VastaaPoista
  3. Sea, aivan, en tajunnut mainita tuosta sairaslomalle pääsystä. Sekin voi tosiaan olla jo kiven takana.

    Liittyyköhän tuo psykoterapian mahdollistaminen kaikille siihen "oikeutetuille" siihen Hyssälän ilmoitukseen, että terapiarahat eivät jatkossa enää lopu kesken. Eli kun tähän mennessä terapiamäärärahat ovat olleet finaalissa toukokuuhun mennessä ja uusia asiakkaita ei sen jälkeen ole otettu, niin nyt määrärahoja ei rajoitettaisi entisessä määrin?

    Seuraavasta kommentista annan jo etukäteen mauttomuusvaroituksen, mutta on se nyt helvetti jos teinien pitää ammuskella toisiaan kouluissa ennen kuin terapiaan annetaan lisää valuuttaa? Populismia, populismia, mutta jos siitä kerrankin seuraa jotain hyvää niin pitäisi kai lähettää kiitoskortti Jokelaan...

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Itselläni juuri mt-ongelmat ovat se köyhyyden syy. Jos kestäisin töissä, en kai suostuisi kitkuttamaan?! Siksi en tajua, miksi ruokajonoissa käyvien asioita ei haluta korjata. Koska kuten sanoit, rahaongelmat eivät ole siellä käyvien ainoa ongelma. Rahaongelmat ovat masentava LISÄongelma jo ennestään olevien kiusojen lisäksi. Mutta kun poliitikot luulevat ruokajonoissa käyvien sossun asiakkaiden olevan laiskoja...

    Ja tuo ikuinen pelko siitä, saako saikkua, jatketaanko sitä, jatketaanko kuntsaria... se on hirveää. Ja itselläni evättiin se 112-koodi juuri siksi ettei ole ollut psykoosia. Aiemmin bipo II:llakin sai koodin ilman psykoosia. Eli me kakkostyypin bipot ollaan Kelan mielestä rikkaampia?! =D

    VastaaPoista
  5. Juu, sairaslomalle pääsy voi joskus olla äärimmäisen vaikeaa. Mielenterveysongelmissa kun kaikki ei näy päälle. Ja jos tarpeeksi kauan olet sairaana niin eikös sitä pitäisi jo parantua. Työkkäriin siis vaan etten syrjäydy.

    Tottahan se on, että jotain kamalaa pitää tapahtua ennen kun herätään. Olisihan se kiva jos terapia rahat riittäisi edes melkein koko vuodelle. Itsellä on ko terapia juuri hakusessa.

    VastaaPoista
  6. Ja sitten sairaslomalaiselle tarjotaan aktivoitumismahdollisuudeksi päiväryhmää jossa voit iloisesti tehdä palapelejä ja lukea lehtiä ja opetella uudestaan kahvinkeittoa muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa... Tämä on käytännössä ainoa tukimuoto mitä sairaslomalaiselle on olemassa.

    VastaaPoista
  7. Ofelia, sama juttu, mt-ongelmien takia minäkin tipuin työelämästä ja opiskelusta. Kolmesataa sairaspäiväraha-arkipäivää jäi alle kahdesta kuukaudesta kiinni, koska päivystys ei kirjoita niin pitkiä ja omat lekurit olivat lomalla... Ja en tiennyt, että sairasloma ei riitä vaan että aika lasketaan nimenomaan sairaspäivärahapäivistä, ja tyhmänä kituutin pari ekaa kuukautta opintotuella. Kun elämän ja arjen toiminnot joutuu muutenkin opettelemaan alusta asti uudestaan lähtien kotoa poistumisesta, julkisesta liikenteestä ja kaupassa käymisestä, on talouskriisi siinä päällä jo helposti se kuuluisa korsi kamelin selässä.

    Sea: Tuo terapiatakuu tulee muistaakseni voimaan ihan suht pian, en tiedä tuleeko vielä tänä vuonna. Eri asia sitten on, pääseekö terapiaan todellisuudessa yhtään löysemmällä seulalla, vaikka määrärahat eivät periaatteessa loppuisikaan. Minusta terapiaan pääsyyn pitäisi ehdottomasti riittää oman hoitavan lääkärin/psykiatrin lausunto ilman mitään Kelan lekurinilkkien tulkintoja.

    VastaaPoista
  8. Sjussu: Mulle tarjottiin kuminauhojen pakkaamista. Se ehkä jo osaltaan motivoi etsimään oma-aloitteisesti jotain muuta toimintaa.

    VastaaPoista
  9. Korkeintaan 6 kk Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset eivät maksa Suomen tuloveroa penniäkään! Siksi Suomessa on kymmeniä tuhansia ylimääräisiä työttömiä, koska heidän työnsä vie verottomasti työskentelevä vierastyöläinen, erityisesti rakennusalalla.

    Euro valuuttana saattaa romahtaa lähivuosina Kreikan, Portugalin ja Italian ylivelkaantumisen vuoksi. Jo syksyllä 2011 on pakko tehdä jotain (esim. erottaa eurosta ongelmamaat) Espanjan joutuessa vuorostaan sijoittajien pörssikeinottelun uhriksi. Velkakriisi on vasta alkamassa, ei loppumassa. Suomi on jo nyt sijoittanut miljardeja euroja velkaantuneiden ulkomaiden tukemiseen. Hyvinvointivaltio lopulta romahtaa.

    - Kaksikielisyys maksaa Suomelle 1-4 miljardia euroa vuodessa

    - Ruotsalaismielisyyteensä kaatuivat presidentit Relander ja Svinhufvud
    lyyxem.freehostia.com/1930.htm

    Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu Espooseen vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkotti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

    http://suomenmaa.bravehost.com/

    Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi".

    Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

    lyyxem.freehostia.com/teljo.htm

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.