Pyhien jälkeen

Näin pyhien jälkeen jonot ovat auenneet taas. Kassiin tuli oikeaa lihaakin, reilusti vihanneksia ja tuoretta leipää. Päivän ateria on siis paprikaveneitä ja patonginpuolikkaita uunissa jauheliha-sipuli-vihannes-juustotäytteellä. Vaikka pyhät eivät aina olekaan yksinäisten ja vähävaraisten suurimpia ilonaiheita, ihmiset vaikuttivat tänään jotenkin rennoilta ja levänneiltä. Ehkä se johtuu vain tauosta näkemisessä.

Ilmaisjakelulehden tekstaripalstalla joku valitti, ettei asumistuella ja työmarkkinatuella pärjää viikkoakaan. Ei varmaan pärjääkään, jos ei osaa mennä fattaan tai tilaa Hesaria, puhuu paljon puhelimessa, käyttää autoa tai ei osaa kokata juureksista. Vaikkei minimituilla aina tule toimeen, niin kyllä se yleensä riittää pidemmäksi aikaa kuin viikoksi.

Paitsi viime kuussa. Tilillä on ollut melkein kolmen viikon ajan tasan 95 senttiä, lukuunottamatta niitä muutamia minuutteja jolloin on saanut lainattua jostain rahaa eikä ole vielä ehtinyt automaatille ja ruokakauppaan. Ruokajonosta huolimatta pakastin on melkein tyhjä ja jääkaapissa virnuilee lähinnä tölkki sinappia. Kolikoita ja pulloja on kerätty kahvimaitoa varten, ja olen luvannut itselleni maksaa kaikki ne kolikot takaisin säästöpossulle heti tukien tultua.

Köyhän kannattaa aina säästää pahan päivän varalle, koska se tulee kuitenkin. Sen jälkeen säästäminen aloitetaan alusta. Muutamakin euro kolikkokipossa saattaa pelastaa jonkun tällaisen pyhäviikonlopun, kun tuet tulevat vasta nelipäiväisen viikonlopun jälkeen. Saapahan ainakin maitoa kahviin ja vaikka leipää tai jugurttia tai makaronia. Viimeisen viikon aikana olen ehtinyt haaveilla kymmenistä asioista, jotka toteutan tukien tultua. Jo ennen ruokakaapin täydentämistä makaronilla ja riisillä - ihan ensimmäiseksi siis - menen ensimmäiselle kevätpiknikille, kunhan aurinko vain paistaa.

Kun tili on näyttänyt tyhjää riittävän pitkään, käsitys rahan arvosta hämärtyy. Kun tilille tulvahtaa kolmine numeroineen valtavalta näyttävä summa, sen määrä tuntuu loputtomalta. Ellei tästä hurmoksesta pääse pian yli, on tilanne taas viikon kuluttua sama kuin aiemmin.

Joku mies kertoi kituuttaneensa pääsiäisen yli ilman yhtään mitään. Rahaa ei ollut edes sätkäpapereihin syötävästä puhumattakaan, eikä perjantaijonottajalle ollut tullut mieleen, että jonot ovat kiinni pitkänäperjantaina. Toinen taas kertoi lastensa tuoneen omien perheidensä pääsiäisaterioiden tähteet. Kolmas kertoi käyttäneensä viimeiset rahansa ostaakseen pieniä euron karkkipusseja virpojille, koska "niin harvoin käy ketään." Onneksi olivat virpojat tulleet tänäkin vuonna.