torstai 9. huhtikuuta 2009

Paperiviidakkoon eksyneet

Päivän resepti:

Paistettu saaristolaisleipä (alku- tai iltapala)

Yksi saaristolaisleipä (ruokajonosta)
Muutama valkosipulinkynsi (n. 20c kaupasta)
Smetanaa (vanha päiväys ei haittaa, smetana säilyy pitkään)
Loraus rypsiöljyä/margariinia paistamiseen

Saaristolaisleipä löytyi ruokajonon leipäkasan pohjalta, ja muistin syöneeni joskus Tallinnassa mahtavan makuisia samanlaisia paistettuja leipiä valkosipulilla.Eli vähän rasvaa pannulle, leipä viipaleina paistumaan. Nopea paisto molemmin puolin suht kuumalla pannulla, sitten kuivamaan ja rapeutumaan lautaselle. Tarjoilu jäähtyneenä muutamaan osaan leikattujen valkosipulinkynsien (tai vaikka valkosipulimurskan) ja smetanan kanssa.

Yhteishinta: noin 20c + se rasva

Kun jonoissa kuuntelee ihmisten kertomuksia olosuhteistaan, alkaa joskus väkisinkin ihmetellä miten on mahdollista, että täällä eletään niin mahdottomissa tilanteissa. Väliinputoajia löytyy aina, ja monimutkaisissa tilanteissa pykäliä tuntematon asiakas on heikoilla, jos postiluukusta tipahtaa kielteinen päätös tai viraston luukulta käännytetään alkuunsa. Joskus on parempi tyytyä nyökyttelemään eikä kysellä, mitä toinen on tehnyt tilanteensa parantamiseksi. Ei ole poikkeuksellista, että muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen tuen tarvitsija - mahdollisesti jo ennestään masentunut tai muuten vajaakuntoinen - väsyy täysin, menettää uskonsa ja luovuttaa.

Joskus kertojaa voi ehkä auttaa yksinkertaisella vihjeellä: onko tiedossa, että minimituilla elävä voi hakea lääkekustannuksiin korvausta sosiaalitoimistolta, että akuuttiin hätään voi saada ruokamaksusitoumuksia diakoniatoimistolta tai että Kelan tukien käsittelyajaksi voi hakea toimeentulotukea, joka sitten vähennetään suoraan takautuvista tuista? Joskus tästä voi olla apua, mutta usein tukisotkut ovat sen verran monimutkaisia, että tarve olisi amatöörin kanssajonottajan sijaan lakimiehelle. Tiedän kokemuksesta, että toimeentulotukipäätöksestä valittaminen ei ole välttämättä helppo prosessi ja hallinto-oikeudelta mahdollisesti vuoden päästä tuleva päätös ei auta juuri nyt.

Jos voittaisin lotossa, investoisin kokeiluna osan voittoni tuottamista koroista ruokajonossa päivystävään ja neuvovaan sosiaali- ja lääkintäoikeuden lakimieheen.

Sille, että toiset eivät suostu asioimaan sosiaalitoimiston kanssa aiempien huonojen kokemusten tai epäluottamuksen vuoksi, ei ulkopuolinen voi mitään. Tuen saamisen sen edellytysten täyttyessä tulisikin olla rutiinitoimenpide, ei prosessi joka edellyttää hakijan nöyrtymistä, olemassaolonsa häpeämistä ja luukulta toiselle ravaamista. Ja auta armias jos joku toimittamistasi alkuperäisistä tositteista katoaa viraston paperimyllytyksessä?

En tietenkään voi tarkkaan tietää, mitä vaikutuksia toimeentulotuen siirtämisellä Kelan maksettavaksi olisi, mutta on vaikea uskoa sen ainakaan heikentävän tuensaajan asemaa. Tähän mennessä vahvin peruste sen vastustamiselle on ollut sen kalleus: jos tuen saisi nykyistä helpommin Kelasta, sitä saisivat nekin jotka eivät tällä hetkellä sitä saa sosiaalitoimistosta. Saajia olisi enemmän, joten kustannukset kasvaisivat. Kun luin jonkun perustelleen kielteistä mielipidettään tuolla, olin aika järkyttynyt.

Toinen usein käytetty peruste on ollut se, että sosiaalityön pelätään muuttuvan raha-automaatiksi, jolloin muutakin kuin rahallista apua tarvitsevat asiakkaat jäisivät sitä vaille. Olen tavannut sosiaalityöntekijäni kasvokkain keskimäärin kaksi kertaa per asuinpaikka, usein ensimmäistä kertaa vasta vuoden tuensaannin jälkeen. Kertaakaan ei ole kysytty, olisiko minulla muita kuin taloudellisia ongelmia. Kelasta ei saa keskusteluapua tai hoitoonohjausta, mutta niitä ei saa sosiaalitoimistoltakaan ainakaan pyytämättä.

Ainakin tällä hetkellä Kelasta saa varmasti enemmän neuvoja lomakkeen täyttämiseen ja tukien hakemiseen kuin sosiaalitoimistosta, missä usein ainoana neuvojana on aulassa pleksin takana istuva vartija.

8 kommenttia:

  1. Mutta jos toimeentulotuki siirtyisi Kelaan niin silloinhan sosiaalityöntekijällä olisi aikaa siihen sosiaalityöhön johon hänet on koulutettu. Eiväthän he mitään merkonomeja ole! Ehkä myös pystyttäisiin säästämään sossuissa ja byrokratiakuluissa?

    Minä hämmennyin totaalisesti kun minut kerran kutsuttiin sosiaalityöntekijälle ihan sosiaalityön puitteissa. Muutenhan asiat on aina raha-asioita. Jos siis kerran 10 vuodessa saa tunnin sosiaalityötä sossusta on se jo jotain. Sääliksi käy sossuja kun ovat pelkkiä rahakoneita.

    VastaaPoista
  2. Ihminen on välillä byrokratian edessä avuton, tiedän. Minä olen avittanut kavereita, tosi monia, tekemään valituksia, jatkamaan prosessia, haalinut papereita, ottanut kopioita jne. Itse kerran jo mietin, että tekisin siitä työn, mutta kun en ole koskaan pyytänyt siitä mitään! Minusta on vaan kiva puljata lomakkeiden kanssa ja nousta byrokratiaa vastaan sen omilla aseilla - ja jos saan mainostaa, hyvällä menestyksellä. Eli melkein aina on tullut jotakin korjausta tilanteeseen, uusi päätös, valitus on mennyt läpi ainakin osittain jne.
    KELA olisi taatusti parempi vaihtoehto kuin sossu (olin itse kerran sossutätinä hetken...) tukien maksajana. Oli muuten ainut työpaikka, jossa minua neuvottiin tekemään vähemmän töitä =O Eli jos KELA hoitaisi kaiken tukiliikenteen, jäisi kovin moni fattan työntekijä ilman töitä ja tosiaan saattaisi joutua jopa jalkautumaan, hui! Saati sitten keskittymään todellakin muuhun kuin toimeentulotukeen.
    Ähh, tämä on taas tällaista tajunnanvirtaa, piti vaan sanomani että aina kannattaa valittaa. Kaverilta voi pyytää apua, jos ei itse jaksa, minä voin auttaa ja meilini voi antaa jos on Tsadissa asuva! Perusasiat ovat ainakin hallussa, väitän.

    VastaaPoista
  3. Hei

    Toimeentulotuki tulisi todella siirtää Kelaan. Silloin sosiaalityöntekijät pääsisisvät käyttämään ammattitaitoaan oikeaan sosiaalityöhön rahojen ja kuittien laskemisen sijaan.
    Politiikassa olen törmännyt siihen hämmästyttävään seikkaan, että demarit voimakkaasti vastustavat tätä siirtoa. Heidän mielestä ihmisen pitää anoa perusturvaa. Mielestäni toimeentulotuki, joka on perusturvan minimi on turvattu perustuslailla, ja siksi se pitää tarvitsevien saada automaattisesti.

    VastaaPoista
  4. Kansalaistulo olisi myös ihan järkevä ja harkittava asia. Tiedän erittäin hyvin omalta kohdaltani, millaista on olla kuukausikaupalla ilman tuloja mistään. Ja vakavasti sairaana en pystynyt aktiivisesti tappelemaan etujeni puolesta.

    Kelasta sain sairauspäivärahakauteni lopussa virheellistä tietoa ja oikeastaan se oli suurimpia syitä, miksi putosin täyteen pimeyteen näissä asioissa pitkäksi aikaa.

    Oli hyvin lähellä se, etten päästänyt yhteiskuntaa pälkähästä ja lopettanut kärsimyksiäni.

    VastaaPoista
  5. Minä ymmärrän sen, että ei jaksa mennä sossuun jos on sairas tms. mutta sitä en ymmärrä, että sinne ei kehtaa mennä tai ei mene kun on saanut ikävää kohtelua. Tunnen yhden ihmisen joka käy jatkuvasti leipäjonossa kun ei suostu menemään sossuun. Eli hänellä on oikeus saada rahaa siihen ruokaan mutta hän vie sen leivän niiden suusta joille ruokajono on viimeinen ruuan lähde. Ei ymmärrä Ofelia...

    Ja ehdottomasti pitäisi saada Kelaan toimeentulotuki. Mutta sitähän vastustetaan juuri sen takia, että sitten yhä useampi ihminen saisi tt-tukea, ja sehän ei päättäjille sovi...

    Itse olen kerran joutunut sos.työntekijälle. Käytän sanaa 'joutunut', koska se äijä oli täys kusipää ja haukkui minut pystyyn.

    VastaaPoista
  6. Minerva Krohnille:
    En tiedä miten missäkin päin suomea eri ryhmät suhtautuvat toimeentulotuen siirtämisestä sossusta kelaan, mutta sen tiedän, että ilman kriittistä tarkastelua ja kannanottoja ei mikään byrokratian osa-alueen siirto onnistu ongelmitta.

    ----

    Omalla poliittisella kannallani ei ollut mitään tekemistä edellisen mielipiteeni kanssa, mutta sen olen huomannut, että ilman kritiikkiä ovat kritiikittömät päätökset kuin kansalaisjärjestön kokous, jossa huudetaan hurraahuutoja omille mielipiteille (ja jossa muita mielipiteitä ei sallita)..

    Minun mielestäni on myös erittäin hyvä ja erittäin suotavaa, että sossunpäätösvallanpiiristä on päätösvaltaa siirtynyt kelaan. Tämä tuo monille varsinkin kepupainotteisissa maalaiskunnissa asuville ja sinne kuntien kannalta "negatiivisille paluumuuttajille" sosiaalituet takaisin asiakkaiden saataville.

    Muistan minäkin joskus jutelleeni erään kepulais johtoisen kunnan sossu-työntekijän kanssa, joka sanoi neuvovansa ihmisiä vapaa-aikanaan tekemään valituksia. Asiakkaan kannalta menestyksekkäitä valituksia oli jopa tullut siinä määrin, että kunnassa oli ruvettu selvittämään, että kuka heitä oikein neuvoo..

    VastaaPoista
  7. Tänään oli HS.fi:ssä juttua ("Tuhannet jäävät vaille Kelan päivärahaa sairauslomallaan") siitä, kuinka vaikeaa KELA:sta voi olla saada sairaspäivärahaa silloinkin kun on oikeasti, lääkärin toteamana sairas.

    Itse olen joskus joutunut turvautumaan sekä KELA:an (virheellisiä päätöksiä, yhtäkkistä rahan takaisin perimistä, sairaspäivärahan torjumista), että sossuun (ei muuta ongelmaa kuin pitkät käsittelyajat).

    VastaaPoista
  8. Anonyymit ja Minerva, tervetuloa kommenttiboksiin.

    Toisilla on Kelasta erittäin huonoja kokemuksia, minulla niitä on onneksi lähinnä sosiaalitoimistosta, jonka suhteen ainakin muutoksenhaku valittamalla tuntuu helpommalta. Vaikkei sekään tosiaan herkkua ole.

    Ofelia: Iso osa ruoka-avun tarvitsijoista on juuri niitä, jotka elävät minimituella pitkiä aikoja. On toki totta, että esim. opiskelijan minimituki (ellei lainaa lasketa, ja oikeutta lainaan ei minusta saisi tuloksi laskeakaan) on paljon vähemmän kuin minimityöttömyyspäiväraha tai toimeentulotuki.

    Toimeentulotuen perusosan tulisi riittää henkilökohtaisen hygienian, vaatteiden ja ruoan lisäksi tv-lupaan, puhelinlaskuun, sanomalehteen ja joukkoliikennemaksuihin. Nykyään käytännössä myös tietokoneeseen ja nettiin, ainakin vaihtoehtona sanomalehdelle.

    Ilman velkojakin minimitoimeentulolla eläminen on vaikeaa nimenomaan pidemmän päälle. Jos muuttaa vaikkapa parisuhteen päätyttyä asumaan yksin ja joutuu tekemään perushankinnat (huonekalut, verhot, matot...) alusta asti, on lieväkin päihdeongelma (pahemmasta puhumattakaan), joutuu tekemään ison kertaostoksen (esimerkkinä voisi olla sivutulojen hankinnassa helpottava tietokone tai välttämättömyytenä pesukone taloyhtiössä, jossa ei ole pyykkitupaa...) tai yhteistaloudessa asuvan läheisellä on velkoja tai joku edellämainituista talousvaikeuksista. Syitä on vaikka kuinka paljon. Pitkäaikaisena ratkaisuna minimituloisuus ei ole kestävä, ja viimeistään yllättävä elämäntilanteen muutos tai pakollinen kertahankinta voivat romuttaa talouden täysin pitkäksi aikaa.

    En lähtisi arvostelemaan ketään ruokajonossa käymisestä. Siellä ei ole niin hauskaa, että kovin moni huvikseen lähtisi, vaikka olisi varaa käydä kaupassakin.

    Polgara: Fattan työntekijät voisivat minunkin puolestani jalkautua enemmän. Esimerkiksi juuri jonoihin tekemään etsivää ja neuvovaa sosiaalityötä, panostamaan lapsiperheisiin, vanhuksiin jne. Ehkä niistäkin löytyy niitä jotka ovat kouluttautuneet alalle kyykyttääkseen, mutta luultavasti useimpien kutsumus löytyisi muualta kuin tuenhakijoiden kuittipinojen tarkistamisesta.

    Anonyymi: Kansalaispalkka/kansalaistulo/perustulo on monelle varmaan pelottava ajatus. Tai varmasti on, jos tt-tuen siirto Kelaankin jo niin kauhistuttaa. Toivottavasti asiat etenisivät edes askel askeleelta siihen suuntaan...

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.