Oli ihan toista olla köyhä yksin.
Eilen kokosin kanakassin naapurille ja schäferille, tänään vien toiseen naapuriin tortilloja, toscakakkua ja tulppaaneja. Jostain kaupasta oli tullut rehuja enemmänkin, ja sain ruokajonosta vielä autokyydin kotiovelle, ettei ylijäämistä haalimani orkidea palellu. Ja hyvällä tuulella kun olin, kävin viemässä tulppaanikimpun kioskimyyjälle, joka taannoin lahjoitti löytötavaroissa puoli vuotta lojuneet hanskat jonon vaatejakoon vietäväksi. Loppuviikolle sovin jonon ulkopuolella hytistessä treffit päivätuvalle, jossa yksi ostarin kasvoista lupasi opettaa lopultakin pelaamaan biljardia.
Vie mennessäs, tuo tullessas, opetti äiti. Melkein aina liikkeelle lähtiessä on jotain vietävää, ja harvoin kotiin palaa tyhjin käsin. Muutan asumaan yksin heti tilaisuuden tullen, ja tulevaan kämppään on jo viherkasvitkin tiedossa, kun yksi naapureista lupasi laittaa pistokkaita. Asuntoa odotellessa aloin hamstrata käyttötavaraa ja täyttää kaappeja ja pakastinta sillä ajatuksella, että uusi koti tuntuu paljon nopeammin kodilta, jos sen kaapeissa on ruokaa. Sosiaalityöntekijä antoi asunnonhakuun lausunnon ja diakoni suosituksensa - kun takana on fatta ja Herra, niin mikä muka voisi mennä vikaan?
En ymmärrä miten joskus saatoin masentua ruokajonossa. Elämäntilanteen muutos, lisääntynyt päivänvalo ja uuden kodin etsintä varmasti nostavat osaltaan mielialaa, mutta hyväntuulisesta sosiaalisuudesta tulee riippuvaiseksi. Vuorovaikutus, jeesaaminen puolin ja toisin ja ihmisten alttius olla loppujen lopuksi kuitenkin hyviä toisilleen (ainakin silloin, kun se ei maksa) saavat aikaan tietynlaista tulevaisuudenuskoa ja varmuudentunnetta. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti saat pian sen uuden kodin! Saitko sen kuvan siitä kukkatelineestä mailiin? Jos sulle tulee viherkasveja niin kelpaako se teline? =)
VastaaPoistaMä voisin taas yrittää kalastella uutislinkkejä, kun nyt ei ole pahemmin ahdistanutkaan, ja lähetän niitä sit mailiin.
Kiitos hyvän mielen ja optimismin postaamisesta. Onnea uuden kodin saamiseksi, mikään ei voi mennä vikaan, uskon minä.
VastaaPoistaOlipas mieltä lämmittävää luettavaa. Minunkin kokemukseni on, että toisten auttaminen auttaa ja ilahduttaa vähintään yhtä paljon itseä. Toivottavasti sinulle ja kukkasille järjestyy pian oma koti :)
VastaaPoistaOnnea kodin löytymiseen täältäkin!
VastaaPoistaIhana hyvänmielen postaus, hymyillen luin. Tsemppiä sulle muuttoon ja tulevaan muutenkin :)
VastaaPoistaNyt on myös olemassa Suomen Yksinelävien yhdistys, ajaa yksinelävien asioita. Itse harkitsen liittymistä ja toivon, että tästä vihdoin tulee varteenotettava yksinasuvien ihmisten puolestapuhuja tässä maassa. Meitä on paljon ja lisää tulee.
VastaaPoistaTäälläkin pidetäään peukkuja sen uuden asunnon kanssa <3
VastaaPoistaNäin nettitauon jälkeen luin tämän postauksen läpi, ja alkoi suorastaan suututtaa, miten niin hyvä päivä voikin mennä niin pilalle. Myöhemmin postausiltana joku naapuri oli onneksi riittävän huolehtiva ja tarkkakorvainen soittaakseen virkavallan tarkistamaan tilanteen, ja sen ansiosta pääsin lopulta ulos majoittumaan muualle. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa. Ja taas takana viikko tien päällä...
VastaaPoistaAsuntoa odotellessa. Niinpä niin. Pahvilaatikkoja ja pakkausta.