lauantai 21. maaliskuuta 2009

Suhteellisuudentaju on ilmaista

Asioiden saaminen ilmaiseksi tuntuu vievän suhteellisuudentajun yhtä tehokkaasti kuin liiallinen rahakin. Päinvastoin kuin rahalla lotratessa, asioiden rahallinen arvo ei kuitenkaan unohdu vaan korostuu entisestään. Kaksi euroa tuntuu isolta rahalta, kun sen edestä saa jotain ilmaiseksi. Vaikka ei varsinaisesti tarvitsisikaan, sitä ei varmasti jätetä ottamatta.

Ruokajonoissa muutamat ihmiset käyttäytyvät joskus absurdilla tavalla. Ei riitä se mitä saa, vaan ollaan omasta mielestä täysin oikeutettuja vaatimaan lisää, enemmän ja parempaa ja jos vaatimuksiin ei myönnytä niin haukkumaan muut "ahneet" asiakkaat ja samalla ruokajonon työntekijät.

"Mitä sä oikein kitsastelet, sullahan on siellä laatikkokaupalla tavaraa, älä ala valehtelee mulle ettet muka voi antaa enempää!", tuohtunut nainen meuhkaa. Työntekijä yrittää selittää, että jonossa on vielä monta sataa henkeä naisen jälkeen, ja ruoan pitäisi riittää tasapuolisesti kaikille. "Älä helvetti pidä mua sokeena, kai mä nyt nään että sulla on siellä laatikot täynnä!" Duunarilta menee hermot. "Tuu vittu ite laskee montako safkaa laatikoissa on ja mieti voidaanko antaa kaikille sunkaltasille ylimäärästä nii et viimeset jää ilman?" Nainen hymähtää ylimielisesti ja jatkaa mutisten eteenpäin.

"Mikäs päiväys tässä on, kato sää kuule nuoremmakses ku mul jäi lasit kotiin, onks siinä tuore päiväys? Ai ei oo, no hyi emmä sitä sit ota, etis mulle kuule sieltä jotain tuoreempaa, sulla on siellä niin monta laatikkoa että varmasti löydät jostain." Ja jono takana kasvaa...

Ihan omaa luokkaansa ovat ne, jotka näkevät vaivaa huijatakseen ylimääräisiä ruokakasseja, mielellään ilman jonotusta. Jos lapsiperheet tai liikuntarajoitteiset pääsevät jonon ohi, voi olla melko varma että osa vaunuista ei ole lasta nähnytkään (niissä on kyllä kätevää roudata ruokaa) ja ehkä jonkun kainalosauvatkin vaihtavat käyttäjäänsä. Lapsiperheille annetaan usein hiukan enemmän, mutta silloin katsotaan että lapsi on mukana, koska muuten jonossa ei olisi yhtään lapsetonta. Samat pienet lapset saattavat ensin käydä jonon läpi vanhempiensa ja sitten vanhempiensa ystävien kanssa. Kerran ehdin jo säpsähtää edellä kulkevan jonottajan heittäessä raskaat muovikassit suoraan vaunuihin, kun olin automaattisesti olettanut että siellä on pieni lapsi.

Joissain paikoissa toimii se, että käy ensin hakemassa numerolapulla säkillisen ruokaa, käy heittämässä kassin talteen ja tulee uudestaan sisälle hakemaan toisen kassin numerottomien mattimyöhäisten joukossa. Niissä paikoissa, missä sisään- ja uloskäynnit ovat erikseen tai ruokaa saa vain numerolapulla tai tietyn aikaa, tämä ei toimi.

Numerolappuja voi sisääntullessaan pyytää ylimääräisiä. "Vaimolle kans, se tulee myöhässä." "Tuolta tulee muu porukka vielä, anna niillekin laput nyt samalla." Kun on useampi numero voi käyttää sen lapun, jonka numero arvotaan aiemmin ja sitten joko hakea toisen kassin toisella lapulla tai vaihtaa ylimääräisen lapun vaikka tupakkaan.

Ymmärrän kyllä yritteliäisyyden ja myös sen, että pelkillä ruokajonon antimilla ei välttämättä elä. Ymmärrän myös ajatuksen siitä, että kotiinpäin vetäminen on täysin hyväksyttävää, koska ruoat ovat kauppojen valikoimistaan poistamia eikä niistä ole kukaan maksanut omistaan. En silti hyväksy ruokasäkkien vedätystä, koska joku todellakin jää joskus ilman sen takia. Niitäkin päiviä on, jolloin jonon viimeisille ei ole jäänyt edes leipää maatuskojen ja kassialmojen lappaessa kapsäkkinsä täyteen rievää - jos vaikkapa kolme sadasta on vedättänyt itselleen ylimääräistä, niin niilläkin olisi pelastettu niiden kymmenen viimeisen päivä joille ei jää juuri mitään.

Jos tietäisin, että ruoka ei koskaan lopu kesken, niin vedättäkööt minun puolestani miten paljon huvittaa. Vaikka maailmassa biojätettä riittääkin, niin ruokajonot eivät näköjään ole kuitenkaan ehtymättömiä runsaudensarvia, vaan siellä tosiaan pyritään jakamaan kaikki vanheneva ruoka pois mahdollisimman tasaisesti. Jos omalle kohdalle joskus sattuisi se, ettei jonotuksen jälkeen kassiin riitäkään enää mitään, olisi pettymys niin musertava, etten varmaan menisi uudestaan pitkään aikaan.

8 kommenttia:

  1. No voi pihkura! Minuakaan ei haittaisi, jos roskiin menevää ruokaa huijattaisiin itselle enemmän, jos tosiaan asia ei olisi niin että joku jää siksi ilman. =( Kerran Myllypurossa minun edelläni oli joku joka vaati muita vihanneksia alalaatikoista mutta ei saanut, kun piti ensin ne muut laatikot jakaa tyhjiksi. Minä en kehtaisi valittaa ja tivata... Olen myös kuullut että Myllypurossa eivät enää lapsiperheet ja invalidit tai vanhukset pääse ensin, koska siellä on ollut huijareita, esim. kainalosauvojen tai rollaattorin kanssa, vaikka jalat toimiikin loistavasti.

    Ja edelleen, mulle ruokajono on niin surullinen paikka, että siellä käydessä toivon kaiken olevan pian ohi. En siis jaksaisi uudella numerolla enää uutta kassia hakea.

    VastaaPoista
  2. Kun riittävän moni huijaa, niin lopputuloksena oikeasti liikuntavaivaiset ja perheet pienten lasten kanssa joutuvat odottamaan ylimääräistä. Harmi kyllä. Mutta niin kai se on, että ei ole olemassa etuoikeutta jota joku ei käyttäisi väärin. Omissa vakiojonoissani päästetään onneksi nuo ryhmät edelleen edelle, mutta kuitenkin entistä tiukemmalla syynillä.

    Se vaatiminen... En tiedä kuvittelenko, mutta tuntuu että kun ajan mittaan kasvot tulee duunareille tutuksi, niin on helpompi pyytää nopeasti jotain muuta, joskus olen esim. pyytänyt saisinko jotain muuta kuin makkaraa, tai jotain muuta kuin valmisruokaa kun kotona on useampi syöjä. Hyvin siihen on aina suhtauduttu, mutta olenpa itsekin tyytynyt siihen jos on sanottu että nyt ei ole muuta. En kyllä kehtaisi mennä kaupan kassallekaan huutamaan siitä, että kaupassa on huonot valikoimat, mutta jotkut tekee kuulemma sitäkin... ;)

    VastaaPoista
  3. Kaupassa huonot valikoimat?! =D Suomalaiset kaupat notkuu tavaraa! Jopas ovat ihmiset nirsoiksi tulleet ja yltäkylläisyydellä pilattu. No, onhan esim. Siwa aika huono kauppa, mutta ei siellä sitten tarvii käydä!

    VastaaPoista
  4. Ofelia, no nii-i! Tai siis joo, harmittaahan muakin joskus ettei S-ketjun kaupoissa myydä Pirkkaa tai jostain ei löydy Euroshopperia jne, mutta nuo ketjulinjauksethan nyt on aika tiedossa kuitenkin...

    Joskus on kyllä tehnyt mieli käydä läväyttämässä hysterialitsaria mammoille, jotka riehuu kassaparalle jostain neverheard-yrtistä, jota ei satu löytymään tuoreena vihannesosastolta ja jono vaan kasvaa takana. Ottakoot taksin Stockan herkkuun.

    VastaaPoista
  5. Tuttu juttu, Malmin jonossa mammat olivat kerran tosi vihaisia - ei näet ollut pullia tms. Pitkoa oli, puolikas tai neljännes per nenä. Olivat kovasti raivoissaan ja kertoivat lähtevänsä samantien kirkon jonoon (jakelu samaan aikaan, vähän matkan päässä) "siellä kun on AINA myös pullaa"... Toivottelin tervemenoa vaan ,D
    Toiseksi, esim. viime jouluna Hörhöllä ja hänen ystävättärellään oli kuulemma niin paljon ruokaa, että kaksi jääkaappia ja pakastin eivät riittänneet, osa oli parvekkeella. Olisin saanut heiltä kuulemma kinkkua ja porkkanalaatikkoa - kieltäydyin kauniisti, kun en syö sikaa ja omatekemä porkkanalaatikko nyt vain on parempaa. Siis tämä kaikki ruoka oli kahdelle aikuiselle jouluksi, kaikki eri paikoista roudattua! Että jotkut osaavat ja kehtaavat, hävetti itseäkin jo vähäsen - ehkä siksikin jätin sen porkkanalaatikon ottamatta (ja tein itse ,D). Meitä on niin moneen junaan!

    VastaaPoista
  6. Niin joo, nuo halvat tuotteet. Jotenkin automaattisesti ajattelin niitä neverheard-yrttejä ja niitä ihmisiä jotka niitä haikailevat!

    Sitä minä vaan en tajua, että ruokajonossa jotkut jaksaa valittaa....

    VastaaPoista
  7. Ootko lukenut kirjan Kallis köyhyys? Mä alotin sen just! Vaikuttaa hyvältä. Aion kirjoittaa siitä kunnolla kunhan saan opuksen perinpohjin tutkittua.

    VastaaPoista
  8. Ofelia, en ole vielä, luen kyllä kunhan käteen sattuu... Saanut ainakin paljon huomiota.

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.