Heikki Hiilamo ja Helena Hiila: Sata-komitean ei annettu auttaa huono-osaisia (HS: Vieraskynä 04.12.09)
Hesarin tämän päivän pääkirjoitusosastolla on Diakin yksikönjohtaja Heikki Hiilamon ja Väestöliiton pj Helena Hiilan kirjoitus Sata-komitean saavutuksista eli niiden puutteesta. Vaikka teksti on hyvin asiallinen, siitä paistaa turhautuminen, jonka monien Sata-komitean jaostolaisten lisäksi jakavat ne (me), jotka joskus komitean perustamisvaiheessa elättelivät suuria toiveita, mutta ovat joutuneet pettymään uutisointi uutisoinnilta. Perusturvaremontti jäi vain haaveeksi eturyhmien kiistelyn vesittäessä parannuksen toisensa jälkeen ja lyhytnäköisen kustannusarvioinnin jättäessä sosiaaliset epäkohdat kasvattamaan kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Rahallisen arvioinnin ulkopuolelle jäävästä inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Niille, jotka eivät lue blogin kommenttiosioita, mainitsen vielä tässä yhteydessä 27.12.09 asti Ylen Areenassa katsottavissa olevan A-Zoomin (Taistelu perusturvasta, esitetty 27.11.09). "Onko kukaan köyhän asialla? Miksi ay-liike jarruttaa perustoimeentulon korottamista? Studiovieraana Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo."
Hiilamo nostaa Hesarin tekstissä esille vajaakuntoisten tilannetta. Työttömyys ja tuensaanti (ja tuensaannin tarve) nähdään usein mustavalkoisena: joko teet töitä tai et. Opiskelet tai et, nostat tukia tai et. Jos et kykene täyspäivätyöhön tai täyspäiväopiskeluun Kelan opintopistevaatimusten mukaisesti, tukijärjestelmä kieltää tekemästä sitä vertaa mitä kykenisit. Jos ajattelemattomasti kerrot Kelassa yrittäväsi pitää vähäistä opiskelu- tai työkykyä yllä vapaaehtoistyöllä tai omakustanteisella opiskelulla avoimessa yliopistossa, sairauspäivärahasi saatetaan siirtää uudelleenharkintaan.
Itse valitun osa-aikaisen työn tai opiskelun kuntouttavuutta ei tunnusteta, mutta työpajoille, kaupungin puisto-osastolle ja valtionhallinnon virastoihin ja ministeriöihin ohjataan 8e/työpäivä-ylläpitokorvauksella "kuntouttaviin" ilmaistöihin, joista monet vastaavat helposti tuntimääriltään, vastuultaan ja osaamisvaatimuksiltaan jopa korkeakoulutusta vaativaa "oikeaa työtä". Toisena ääripäänä tarjotaan kuntoutustyötä kuminauhojen pakkaajana. Pääasia tuntuu olevan, ettei vahingossakaan pääse edistämään työllistymistään ja kuntoutumaan tekemällä vajavaisten voimiensa mukaan sitä, mitä teki ennen vajaakuntoisuutta.
Työn sanotaan olevan parasta terapiaa. Silti vajaakuntoisen opiskelijan edellytetään luopuvan määräaikaisesti opinto-oikeudestaan saadakseen toimeentulo- tai työttömyystukea ja palkansaajan on irtisanouduttava työpaikastaan. Kuulin, että olisi mahdollista b-lausunnon turvin saada työttömyyspäivärahaa ilman työpaikasta irtisanoutumista, mutta tästä mahdollisuudesta ei te-toimistoissa tiedoteta, tuskin tiskillä edes tiedetään. Yksi vajaakuntoisten kohtaama ongelma onkin siinä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta ohjata tukien ja lääkärinlausuntojen yhteensovittamisessa - lääkärit (etenkään ulkomaalaiset) eivät tunne tukikäytäntöjä ja te-toimistojen työntekijät taas eivät osaa ohjata hoitoonhakeutumisessa oikean tukimuodon selvittämiseksi. Potilaan on usein osattava pyytää b-lausuntoa, vaihtaa tukimuotoa ja ennakoida kuntoutustuen mahdollisuutta ja tarvetta ajoissa, ettei sairaspäivärahakauteen esimerkiksi tule vahingossakaan katkoksia vaikkapa turhan optimismin takia. "Jos sittenkin yrittäisin opiskella edes nämä lukukauden viimeiset kuusi viikkoa."
Opiskelijan ja vielä työelämässä mukana olevan ei kannata jäädä sairaslomalle, jos kaipaa Kela-korvattua terapiaa. Kelan ja lääkärien mukaan terapiakorvauksia myönnetään ensisijaisesti työkyvyn ylläpitämiseksi, ei sen palauttamiseksi. Työelämästä jo pudonneelle tai opinnot jo keskeyttäneelle ei ojenneta sitä oljenkortta, jos sairasloma- ja terapiantarvelausuntoja on mennyt hakemaan väärässä järjestyksessä. Terapiakorvauksia ei kannattanut myöskään hakea loppuvuodesta, koska määrärahat olivat yleensä lopussa; Hyssälän lupaukset tilanteen muuttamisesta ja terapiakorvausten takaamisesta "kaikille tarvitseville" eivät loppujen lopuksi juuri muuttaneet hakijan tilannetta, koska lopullisen arvion terapian tarpeesta tekee edelleen Kelan lääkäri potilasta tapaamatta ja riippumatta hoitavan lääkärin esityksestä. Terapian tarpeen määrittelee siis edelleen Kela, ei hoitava lääkäri.
Hain aikanaan sairaslomaa myönnettyäni lopulta kyvyttömyyteni opiskella täysipäiväisesti Kelan opintotuen vastineeksi vaatimien opintopisteiden edestä. Selitin vastaanotolla, etten jo aiemmin diagnosoitujen oireiden vuoksi kykene opiskelemaan riittävästi ja pelkään opintotukien takaisinperintää. Sain pitkäaikaisen saikun ja poliklinikkalähetteen sijaan kaksi nyrpeää viikkoa sairaslomaa ja kuittauksen, miten se "kaksi viikkoahan voidaan sitten vähentää takaisinperinnästä, onhan se jotain". Käynnin jälkeen olin pitkään lamaantunut ja varasin samantien uuden ajan seuraavan sairaslomapätkän hakemista varten. Ensimmäisestä ajanvarauksesta meni toistuvista pyynnöistä huolimatta puoli vuotta lähetteen saamiseen eteenpäin, koska omalääkärillä "oli kiire".
Työkyvyttömyyseläkkeellä on mahdollista tehdä osa-aikaista työtä. Tämä tietääkseni pätee myös määräaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka tunnetaan paremmin kuntoutustukena. Kuntoutustuki on myös ainoa tukimuoto, joka mahdollistaa vajaakuntoiselle osa-aikaisen opiskelun. Kuntoutustuelle pääsyyn tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto ja kolmensadan päivän yhtämittainen sairasloma. Tai näin ennen luulin: liian myöhään selvisi, että kuntoutustuen hakuun tarvittavan 300 päivän tulee koostua Kelan myöntämistä sairauspäivärahapäivistä, ei sairaslomapäivistä. Tyhmänä ja asiantuntemattomana optimistina en ollut katkaissut opintotukeani heti saatuani ensimmäisen kahden viikon saikun, vaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin sairasloman edelleen jatkuessa. Onneksi lääkärinlausunnon perusteella vältyin opintotuen takaisinperinnältä, mutta mahdollisuus kuntoutustuen hakuun jäi siitä kahdesta kuukaudesta kiinni.
Vajaakuntoisten tukineuvonta on huonossa jamassa. Kukaan ei kerro sairastuneelle, että minimisairauspäivärahalle tai työmarkkinatuelle pudonneella on mahdollisuus hakea lääke- ja terveydenhoitokulunsa ja sähkölaskunsa sosiaalitoimistosta. Joukkoliikenteen kausilipusta on kuulemma mahdollisuus saada alennusta, jos on kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Vajaakuntoisena tasapainotellaan monien eri minimitukimuotojen välillä ja niitä yhdistellen: opintotuki, työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, kuntoutustuki, toimeentulotuki... Terveydenhuollon, työvoimatoimiston, Kelan ja sosiaalitoimiston välillä pyöriessä mikään taho ei opasta siinä, mitä palveluita tai tukia muilta tahoilta on saatavilla ja miten ne voi sovittaa yhteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Siinähän se kaikki taas tuli pähkinänkuoressa! =) Luin vähän aikaa sitten tätä kautta tuon SATA-komitea -jutun ja kyllä taas rupesi sappi kiehumaan. Toivotonta, tuulimyllyjä vastaan taistelemista... =(
VastaaPoistaMinustakin on järjetöntä ja pelottavaa, että viranomaisten mielestä vain heidän määräämänsä pilipalikurssit ovat kuntouttavia, mikään itsehankittu juttu ei. Ja yksikään lääkäri ei tähän mennessä ole tiennyt MITÄÄN tuista tai karensseista! On tosi rankkaa huonossa kunnossa eli lamaavassa ahdistuksessa ja kuolemamasennuksessa ITSE selvittää jokaikistä asiaa.
Tukiasema.net-foorumilla usein vitsaillaan sille, että eläkeläiset on ainoa ryhmä joka saa tehdä töitä rangaistuksetta eli ilman että jokainen euro vähentää jotain tukea. Miksi työttömille ei järkätä samaa? Niidenhän töitä kuuluisi tehdä eikä niiden jotka ovat työstä jo vapautuksen saaneet!
Mulle selvisi vasta runsas vuosi sitten että voin kuntsarilla saada matkakortista eläkeläisalennuksen (psyk. polilla ei kukaan tiennyt siitä) ja viime kesänä että voin saada myös Matkahuollosta alennuksen! Olen siis maksanut liikaa aika kauan...
Ja loppukaneettina: Olipas taas veemäisiä kommentteja joillain siellä Hesarissa. MUR.
Ofelia: Sun jostain vanhasta kommentista juuri opinkin sen, että kuntoutustuella voi saada alennusta joukkoliikennekuluista. Muuten en ole koskaan kuullut moisesta, ja tutut kuntsarilaiset ovat olleet ihan ihmeissään, kun olen kertonut kuulleeni tällaisesta mahdollisuudesta. Yhteispalvelupisteessäkään ei kuulemma osattu kertoa kuntsarialennuksesta edes kysyttäessä.
VastaaPoistaValitettavan usein olen myös törmännyt lääkäreihin jotka eivät suostu jatkamaan sairaslomaa jotta 300 päivää tulisi täyteen. Kahdesti sairaslomani on lopetettu kuukautta paria ennen tuota maagista lukua. Heidän mukaansa kun Kela ei kuitenkaan myöntäisi kuntoutustukea (vaikka Kela on sen myöntänyt aina kun olen hakenut). Vuorottelen siis sairaslomalla ja työttömänä vuosia kunnes ehkä joku päivä paranen. Ei siis toivoakaan, että voisin tehdä osa-aikatöitä vaikka lääkäri itsekin sitä suositteli! Sen sijaan, että lääkäri olisi jatkanut sairaslomaa ja antanut mahdollisuuden päästä kuntoutustuelle ja osa-aikatöihin, hän lopetti sairasloman ja passitti työttömäksi jolloin osa-aikatyö on lähes mahdoton idea. Ja lopuksi toivoi kovasti, että hakisin jotain kuntouttavaa työtä.
VastaaPoistaKela on muuten harvinaisen huono neuvomaan missään asioissa. Sossustakin autetaan enemmän tukiviidakkoasioissa, he kun tahtovat pitää omansa ja tietävät kyllä kaikki avut mitä voit saada jotta heidän rahat säästyy.
Ja entäs me määräaikaiset eli vuoden tai lyhyemmän ajan kerrallaan työllisteyt eli valtion ja kuntien harrastama työsopparien laiton ketjutus? Me emme periaatteessa saisi ikinä tuota 300 päivää täyteen, vaikka mikä olisi - tai ainakin se on äärimmäisen hankalaa noin niinkuin käytännössä. Ja silti tätä ketjutusta harrastavat virastot työllistävät ison osan erilaisista vammmakoista joko normaalityösuhteeseen tai sitten eri tukityösuhteisiin! Että perheestä ollaan, sano.
VastaaPoistaMinulle työarvauslääkäri on ehdottanut osa-aikaeläkettä (eli alkuun siis kuntoutustukea), mutta en suostunut. Kuulin aika karmeita juttuja jatkosta eli mitä kertyy sitten eläkettä jne. Ei hänkään sitä tietysti ilman ensin kirj. sairaslomia ja totesi sitten, että niin, vaikeaahan se, jos on jatkuva määräaikaisuus. Arrrrrrrrrgh!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHuh. Blogisi on silkkaa asiaa. En ole toistaiseksi törmännyt missään näin laajaan selvitykseen porsaanrei'istä ja sudenkuopista tukijärjestelmässä. Periaatteessa on hieno homma että Suomessa on tukisysteemi joka voisi mahdollistaa esimerkiksi kuntouttavan opiskelun tai työnteon. Käytännössä liian monesti viranomaiset huutelevat omia mantrojaan norsunluutorneistaan sairaiden ja köyhien selvitessä kukin miten parhaiten onnistaa - jos onnistaa. Ikävintä on, että uutisointiin pääsee tavallisesti vain viranomaistahon ilmoittamat asiat, jolloin realistisemmat kuvaukset jäävät suurelta yleisöltä pimentoon. Hyvänä esimerkkinä tästä Kelan harkinnanvaraisuuden poisto psykoterapian korvaamisesta: Missään ei ole kerrottu, että harkinnanvaraisuuden poistuessa kriteerit terapiakorvauksen saamiseen tiukentuivat selvästi.
VastaaPoistaPolgara: Oikeus sairauspäivärahaan/sairaslomaan ei ole mitenkään kiinni siitä, onko työpaikkaa tai opiskelupaikkaa tms. vai ei. Kuntoutustuen mahdollistavia sairauspäivärahoja voi siis yrittää koota niin työtön sossupummi kuin täyspäiväduunarikin, jos vain onnistuu saamaan lääkäriltä riittävän määrän todistuksia katkeamattomasta sairaslomasta ja säkällä lopulta suosituksen kuntoutustuelle.
VastaaPoistaTietysti voi miettiä, että mistä työtön muka on "lomalla", mutta sairaslomatodistuksella ja sairauspäivärahoilla eläminen oli itse asiassa aika luksusta ja hengen lepoa, kun ei ollut jatkuvaa työnhaun voimassaolojuoksutusta eikä työkkäri tai sosiaalitoimistokaan voineet kuumotella aktivoinnista.
Pahinta sairaslomakaudessa oli se, että siinä vaiheessa kun alkoi havaita toipumista, kiellettiin kaikki haaveilemani omaehtoiset aktivoitumiset kuten opiskelu avoimessa. Halusin kuntoutustuelle enkä ollut terve muutenkaan, joten en voinut keskeyttää saikkua. Lannistuin ja masennuin pakkopassivoinnista ja innostusmurhasta ja haistatin pitkät psyk.polille ja kehitin syvän ja luonnottoman vihan ja katkeruuden Kelan lääkäreitä kohtaan. Hoidon epääminen potilaalta vastoin hoitavan suositusta ja tapaamatta potilasta on ihan scheiBea.
Minä ymmärsin että Polgalla olisi ollut hankalaa saada osa-aikaeläkettä. Se onkin kuulemma kiven takana ja siihen tarvitaan pysyvä vakituinen työsuhde/työpaikka. Määräaikaiset ja osa-aikatyöläiset ei semmoista saa. Mutta siis saikkua voi kirjoittaa kaikille, oli tilanne mikä hyvänsä. Olenhan minäkin työtön kuntoutustukilainen! Tosin saikku alkoi työsuhteessa mutta irtisanouduin - vastoin jokaisen psykiatrin kehotusta... Enkä kadu!
VastaaPoistaEläkkeeni on sikapieni, mutta sen kärsimyksen, mitä sen kasvattaminen vaatisi, jätän suosiolla väliin.
Pauliina: Oho? Jotenkin olisin ajatellut, että netti olisi täynnä ruikutuksia tukijärjestelmistä ja siitä, miten tsydeemi niinq haisee... Mutta joo, on kyllä ihan totta, että ihmisten omakohtaiset kokemukset ovat hajallaan netin eri piiloissa, ja valitettavan monen nettikeskustelijan tilitykset tukipolitiikan käsillekusemisesta perustuvat siihen, ettei ole jaksettu ottaa selville, mitä tukia on mahdollista saada... Ihme kyllä, usein tuntuu että Leipäjonon kommenttipalstoille on löytänyt se internetin fiksuin porukka... Missä kaikki trollit on?
VastaaPoistaMut joo, kiitos. Kai tuo siis oli kohteliaisuus? ;)
Mitä lie niille trolleille tapahtunut, ovat (kopkop) olleet pahaenteisen hiljaa minunkin blogissani..
VastaaPoistaNyt sää sait joulutunnustuksen multa!
VastaaPoistaKuulostaa pelottavan tutulta, ja voin iloksenne ilmoittaa, että myös psykiatrit ovat liittyneet joukkoon, joka kehottaa joko olemaan kunnolla sairas tai kunnolla terve. Aion vähäisillä voimavaroillani käydä kaksi kertaa viikossa valmennuskurssilla ja lueskella itsekseni pääsykokeita varten, jotta viimein saisin opiskelupaikan. Sairausloma katkesi kuin seinään kun psykiatri tästä kuuli. En ole oikeutettu opintorahaan, työttömyystukeen, eivätkä voimavarani riitä työntekoon. Ei kun sossun luukulle jonottamaan ja häpeämään kun jaksaa hiukan tehdä, eikä ole kunnolla sairas tai kunnolla terve.
VastaaPoistaTuike: Tuttu tilanne. Jaksamisia ja keskity vaan pitämään ittes kunnossa... Opiskelupaikat odottaa ja tukijutuillakin on taipumus järjestyä, mutta jos nuppi pettää niin koko rumba lähtee taas alusta. Tai turhahan itsestäänselvyyksiä on sanoa, kunhan itselleni hoen...
VastaaPoistaTaidan olla juuri putoamassa tuohon kuoppaan. Luulisi lakkaavan jo murehtimasta kymmenessä vuodessa, ja toivomasta, mutta nälkä tuntuu silti. Virastoviidakossa voidaan kohdella miten halutaan.
VastaaPoista