Kuponkiloma

Pahoittelen pitkää taukoa. Kirjoittaminen ei vain ole sujunut, enkä jaksa vääntää kovin väkisin.

Jonkun aikaa sitten oli kuitenkin sellainen päivä, jolloin maailma huutaa "mitä väliä!" kaikelle turhautumiselle, itsesäälille ja vitutukselle. Lumi ei paakkuuntunut kengänpohjiin, kevätaurinko paistoi ja puista kimitti titityykuoro. Oikaisin sirpakasti luistinradan poikki liukastelusta huolimatta, joku vastaantullut kersa kikatti ja osoitteli vaunuistaan, ruokajonossa seisoi vanha (toisilleen) hymyilevä pariskunta, joka piti toisiaan tiiiviisti kädestä kiinni koko jonotuksen ajan... sinä päivänä ruokakassin sisältökin tuntui jotenkin juuri sopivalta ruokalistasuunnitelmiin.

Kun mieli piristyy vaatii myös arki selvästi enemmän virikkeitä, haaveita ja aktivointia, joten olen alkanut kerätä puhelinluetteloiden tarjouskuponkeja. Postiluukustakin tulee aina välillä tarjousinfoja ja mainoksia, mutta niistä erittäin pieni osa on säästämisen arvoisia. Kupongeista ei tietenkään ole mitään hyötyä, ellei ole jo valmiiksi rahaa, kun eihän niillä mitään ilmaiseksi saa. Mutta vaikka köyhän kuinka pitäisi joidenkin mielestä olla vaatimaton ja nöyrä, ansaitsee jokainen meistä joskus pientä hemmottelua, irtautumista arjesta ja jotain pientä kivaa. Jos joku ajattelee toisin, ruoskikoon itsensä verille ja työntäköön päänsä ämpäriin.

Jos pihistelee loppukuusta, saattaa joskus uskaltaa investoida alennushupeihin, kuten kympin päiväristeilyyn Tallinnaan (jos on kiva sää, siellä voi vain kävellä puistoissa ja vanhassa kaupungissa, ostaa torilta villasukat halvalla tai käydä vaikka femmalla ravintolassa), häppärin kaljaan kaverin kanssa ihan oikeassa baarissa, lapsenvahtiin siksi aikaa, että menee kerrankin rakkaan kanssa kahdestaan johonkin, parin tunnin museoreissuun (jotkut museot ovat maksuttomia, toisista saa opiskelijan/työttömän alennusta), neljän euron (!) seutulippuun Nuuksion laitamille, muutaman kympin tutustumiskäyntiin ampumaradalle (kohta hallitus varmaan kieltää kuponkialet radoille, etteivät köyhät ja syrjäytyneet saa mitään ideoita päähänsä) tai vaikka hömppäherkutteluun Hesessä, joka muuten syytää muka-alekuponkeja joka luukusta.

Ja kyllä, kaikki nuo ovat periaatteessa ihan turhia, paitsi ne villasukat. Ne ovat kuitenkin myös saavutettavissa suht pienellä rahalla, ja mikä tahansa niistä voi tuntua poikkeukselliselta lomalta omasta elämästään. Jos päiväristeily Tallinnaan tai lapsenvahti yön yli ovat yhtä saavuttamattomissa kuin kahden viikon Thaimaan rantaloma, niin mistä haaveilu voisi enää piristää matkalla kohti seuraavaa loppukuuta?

(Kommenteissa suositellun Hesarin Nyt-liitteen artikkelin "Lounas: 1 euro" löytää muuten tuosta linkin takaa, linkitän sen vielä jossain vaiheessa myös sivupalkkiin. Luin jutun itsekin vasta nyt, ja täytyy pistää talteen, ihan kattavankuuloinen lista. Onpa kiva, että aiheesta kirjoittavia pulpahtelee siellä täällä...)