Kauniit köyhät

Selailin Leipäjono Foorumia ja törmäsin ylläpidon viestiin:

"- Ilmoita tiedossasi olevasta leipäjonosta joko suoraan ylläpidolle leipajonon.yllapito[ät]suomi24.fi . Voit ilmoittaa niistä myös tähän foorumiin. Ylläpidon tiedossa olevat leipäjonot näet tästä.

- Suomalainen asiallinen ja laadukas aikakausilehti etsii haastateltavakseen äitiä ja äitejä, jotka ovat joutuneet turvautumaa ruoka-avustuksiin. Mikäli olet halukas haastateltavaksi niin lähetä sähköposti ylläpidolle niin välitän antamasi yhteystiedot lehden toimittajalle. Tässä olisi tilaisuus havahduttaa ihmisiä huomaamaan, ettei kaikilla nyky-Suomessa todellakaan mene hyvin."

Tuon sivuston ongelma on, että juuri minkään tietojen yhteydessä ei ole päiväystä, josta voisi päätellä onko tieto mahdollisesti vanhentunutta vai ei. Käyttäjiäkään ei näytä huimasti olevan, vaikka sivuston idea on hyvä. Mutta jos satut olemaan ruokajonossa asioiva äiti (miksei isä?!), niin tuon sivuston ylläpitoon voi ottaa yhteyttä, jos olet kiinnostunut antamaan haastattelun. En tosin tiedä, voiko haastattelun antaa anonyymina. Voi olla monille ratkaiseva tieto.

Edelliseen postaukseen viitaten kyllästyttää joskus se, että näissä "annetaan köyhyydelle kasvot" -artikkeleissa kasvoiksi valikoituu yleensä terveitä, kunnollisia ihmisiä, niitä ns. parempia köyhiä, joita köyhyys parhaimmassa tapauksessa on jalostanut entistäkin paremmiksi ja jotka yrittävät viimeiseen asti. On totta, että tällaisen köyhyyskäsityksen levittäminen voi parantaa suuren yleisön suhtautumista avuntarvitsijoihin, mutta ei ole ehkä silti täysin tarkoituksenmukaista levittää käsitystä, jonka mukaan köyhyys johtuu vain jostain systeemin porsaanreiästä, josta huonolla tuurilla voi pudota ja kaikki korjaantuu kun vain saa riittävästi rahaa.

Tuntuu, että inhimillistämällä köyhyyttä kantamalla lukijan kahvipöytään esimerkillisiä ja kauniita köyhiä suljetaan entistä enemmän ulos niitä, joilla köyhyyssuosta rämpiminen edellyttää muutakin kuin lisää rahaa: kuntoutusta, joustavuutta työmarkkinoilta, terapiaa, katkaisuhoitoa, tukiryhmiä, asuntoa. Köyhyyden ainoa alkulähde ei ole rahan puutteessa.

Tilaajien kahvipöytiin ei kanneta niitä, joita pöytään ei huolittaisi oikeastikaan. Ikäisekseen kuluneita, moniongelmaisia ihmisiä joille apua annetaan tipoittain tai joita kokonaisvaltaisempikaan apu ei ehkä enää tavoita. Toisia vaivaa pelkkä rahan puute, toisia syvä fyysinen ja sosiaalinen köyhyys. Esittelemällä raikkaita, terveitä ja kameralle hymyileviä köyhiä suljetaan toiset entistä kauemmas hyväksynnästä ja tietoisuudesta.

Ymmärrän toisaalta myös sen, että köyhät opiskelijat, pätkätyövanhemmat ym. haluavat karsia köyhyyteen liittyviä stereotyyppisiä ennakkoluuloja juuri niistä karvaisista örisevistä spurguista ja kaksikymmentä vuotta ikäistään vanhemmalta näyttävistä kovaäänisistä ryyppyruusuista ja vakuuttaa julkisesti olevansa erilaisia, hyviä investointikohteita, tulevia tuottavia kansalaisia. En voi sanoa, että tämäkään olisi väärin. On ihan luonnollista jakaa omaa näkökulmaansa. Sitähän minäkin teen.

(Päivityksenä aiempaan kommentteihin tullut tieto, että toimittaja etsii edelleen haastateltavia ja haastattelun voi antaa myös anonyymina, joten ottakaahan ruokajonojen äidit yhteyttä leipajonon.yllapito(at)suomi24.fi.)