Google on minun keittokirjani, eikä minulta mitään puutu

Tästä tulee nyt hiukan vähemmän ajatteleva postaus, mutta toivottavasti siitäkin on jollekulle iloa, ellei muuten niin motivoimassa ruoanlaittoon.

Köyhän ihmisen reseptejä on netti pullollaan. Laman lumo -blogista löytyy taloudellisia ruokaohjeita. Hakusanoilla "halpa resepti" löytyy sivu jos toinenkin, kuten Sentinvenyttäjän reseptit. Suuri osa resepteistä perustuu kuitenkin siihen, mitä kaupasta saa halvalla - niissä ei varauduta siihen, että osa raaka-aineista saattaa olla törkykalliita ja osa halvimmasta päästä, ja niiden yhdistäminen ennen pilaantumista on joskus haastavaa.

Ruokajonosta ei siis koskaan tiedä mitä saa. Ruoat ovat pääosin kauppojen vanhentuneita tai pian vanhenevia tuotteita eikä niitä yleensä voi itse valita, joten jonosta voi todellakin saada aivan mitä tahansa. Hummereista en ole vielä kuullut, lampaanpaisteista, hirvenlihasta, kasvis"makkarasta" ja tuoreista viikunoista kylläkin. Melkein mistä tahansa saa hyvää, jos on rahaa ostaa kaupasta pari sipulia. Mausteet kannattaa ostaa etnokaupoista isoissa pusseissa halvalla ja kasvattaa kesäisin yrttejä (salviaa, timjamia, korianteria, persiljaa, sitruunamelissaa...) ikkunalla kuivausta varten. Kohta alkaa jo idätysaika osalla hyvistä kesäkasveista, on vihoviimeinen aika etsiä halpoja parvekelaatikoita.

Ruokajonot tuovat kaivattua vaihtelua ja terveellisyyttä ruokavalioon. Luulen, että suurin osa on joskus kokeillut kuun viimeisellä viikolla kituuttamista muutamalla eurolla, kun tuet/palkka on vasta tulossa mutta rahat on käytetty, ja turhan moni syö säilyketonnikalaa makaronilla, alennusjauhelihaa perunoilla ja 90 sentin mikropizzoja vuodesta toiseen. Niillä pärjää hyvin viikon pari, mutta entä kolme vuotta? Tuoreet vihannekset ovat kalliita varsinkin useamman hengen ateriaa tehdessä, ja muutenkin vitamiinitaso ja rasvat ovat minimituloisen ruokavaliossa usein vähän niin ja näin koska jostain joutuu aina tinkimään. Ruoka on kuitenkin pidemmän päälle se, mihin kannattaa panostaa: mieluummin fyysisesti terve kauhtuneissa vaatteissa kuin huonossa hapessa hyvännäköisenä. Ellei vihanneksia halua syödä tuoreena, niin melkein mille tahansa sopii pannulla/uunissa paistaminen joko lihan tai pelkkien mausteiden kanssa.

En halua antaa ruokajonoista kuvaa luovan kulinaristin taivaana, koska loppujen lopuksi sieltä saa yleensä eineksiä, kuten broileripyöryköitä, tai sitten valmisruokaa, kuten kolmasosa-annoksen kokoisen kinkkukiusauksen tai "mummon" lihapullat muusilla. Valmisruoilla ei nälkä lähde pitkäksi aikaa yhdelläkään ihmisellä saati koko taloudella, mutta sokeakin kana saa joskus jyvän.

Suhteellisen perussetti ruokajonosta on leivän lisäksi esimerkiksi säkillinen hiukan ylikypsiä banaaneja, punajuuria, litra maitoa, tölkki smetanaa, kaurahiutaleita, muovipakattu kolmioleipä ja paketti vauhdilla vanhenevaa jauhelihaa. Jos rahaa on muutamia euroja, millä pitäisi saada pariksi päiväksi ruokaa kahdelle tai useammalle, kannattaa raaka-aineiden kulutus suhteessa ostettavien ainesten hintoihin optimoida.

Ensimmäisenä syöt kolmioleivän, koska nälkäisenä ei saa mennä kauppaan. Sitten ostetaan tai lainataan sujuvasti naapurilta leivinjauhetta, sipulia, muutama kananmuna ja vehnäjauhoja, ellei niitä löydy vielä kaapista. Näillä, kaurahiutaleilla, uunilla ja banaaneilla saa jo ison satsin mahtavia banaanipannukakkuja. Erilaisia ohjeita löytyy paljon netistä, ellei pannarinteko ole tuttua. Eli banaanit mössöksi taikinaan, tässä käytössä ylikypsyys ei haittaa.

Punajuuret pistetään kosteaksi soseeksi ja sotketaan yhteen jauhelihan kanssa. Sidosaineeksi taikinaan laitetaan loput kananmunat ja vehnäjauhoja (jos on perunoita tai tähteeksi jäänyttä perunamuussia, niin voi hyvin lisätä sekaan) ja paistetaan uunissa tai pannulla pihvejä. Tarjoiluun sopii lisukkeeksi vaikka perunat tai riisi, pihvit voi syödä myös ihan sellaisenaan smetanan ja sipulisilpun kanssa. Jos ei käytä maitoa ruokajuomana, sitä voi käyttää esim. soijarouheen liottamiseen tai tehdä kastikkeen. Maito myös säilyy pitkään (mitä rasvaisempaa sen pidempään, kaikkein kestävintä on laktoositon), joten jos sattuu saamaan lähiaikoina pienen palan juustoa voi tehdä halvalla ison kasan lasagnea.

Tämä koko setti voi maksaa joitakin euroja, mutta sillä saa helposti ruoan jälkiruokineen useammalle ihmiselle, pihvejä voi pakastaa ja ylijäämäraaka-aineet säilöä kaappiin jatkoa varten.

Jokaisen pienituloisen kaapeista tulisi rahojen täydellisen loppumisen varalta löytyä ainakin perunoita, vehnäjauhoja, soijarouhetta, kermaviiliä (säilyy jääkaapissa helposti kuukausiakin yli päiväyksen), riisiä/makaronia ja mausteita. Kohtuuhintaisia, makua-antavia ja helppoja mausteita ovat ainakin soijakastike, liemikuutiot, curry, garam masala, valkosipuli, pippurit, suola ja sokeri. Muutaman euron investointi silloin tällöin hätävarakaapin sisältöön saattaa antaa kummasti vaihtelua parin viikon kaurapuurokuuriin. Lähestulkoon jokainen makua antava asia sopii johonkin ruokaan, kuten edellisiltaisen oluen tai halvan punaviinin väljähtyneet jämät. Mitään ei kannata heittää pois, ellei se ole selvästi pilaantunutta.

Sain kerran jonosta samana päivänä lähes pelkästään aineksia, joista en joko pidä tai joiden käyttötavat jouduin selvittämään netistä. Liloja möykkyjä, joita luulin niiden tipahtaessa kassiin pieniksi punasipuleiksi ja niin luuli ilmeisesti jakajakin, homejuustoa, jota ajattelin inhoavani syvästi, epämääräisen köntin lihaa hedelmäpussissa (ilmeisesti tuoretiskin ylijäämiä), kermaviiliä ja perunoita, joihin olin läpeensä kyllästynyt syötyäni pienen ikäni perunaa muussina, perunaa keitettynä ja perunaa ranskalaisina. Kotona lähempi tarkastelu osoitti lihan mahdollisesti lampaaksi, homejuuston hajun perusteella suht miedoksi ja ne violetit pallerot viikunoiksi. En ole kovin luova, joten varastin ideani ehtymättömästä ilmaislähteestä pistämällä googleen hakusanoiksi "tuore viikuna lammas". Sopii kokeilla.

Perunoihin kyllästynyt saa niihin säväkkää vaihtelua maustamalla ne vaihteeksi muullakin kuin suolalla. Perunat lohkoiksi, vuokaan tai pannulle ja hiukan rasvaa, reippaasti valkosipulia ja salviaa tai rakuunaa, niin hyvällä tuurilla kyllästyminen helpottaa.

= =

Ja jos nyt tämän kerran.

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.

Haasteen jätän nyt välittämättä eteenpäin. Päätin jo Leipäjonoa aloittaessa etten meemeile aktiivisesti. Pidetään tätä nyt kuitenkin vaikka esittäytymisenä.

1. Olen elänyt pääsääntöisesti toimeentulotuella noin 7-8 vuotta. Sinä aikana on ollut yksi lyhyt lihavampi kausi opintotuella ja palkalla (jonka sain verojen jälkeen ihan kokonaan pitää!), lyhyitä kausia työmarkkinatuella ja paljon pidempiä sairaspäivärahalla.

2. Nautin hitaasta ruoasta. Tämä on yksi syyni käydä ruokajonossa, koska ruokamyrkytys on pieni riski siihen nähden, kuinka hyvää ruokaa jonotuomisista joskus saa tehtyä. Varsinkin vihannekset ja yrtit ovat ihana asia... Muuten söisin huomattavasti nykyistä useammin spagetti soijabolognesea ja kaurapuuroa.

3. Olen tehnyt paljon virheitä, mutta en osaa kovin vakavissani katua niistä ainuttakaan. Jos katuisin ja häpeisin kovin pahasti, ei olisi tätä blogiakaan.

4. Luen paljon, kirjastot ovat lähiön henkireikä. Raskas kirjallisuus ei pysy enää päässä, joten on dekkarikausi. Keräilin ennen hyviä kirjoja (varsinkin muinaispainoksia) divareista ja kirppareilta, se loppui rahapulaan ja raskaisiin muuttokuormiin. Nyt harkitsen vanhojen kirjojen myymistä, mutta eipä noista pölypalikoista mitään saisi.

5. Pelkään nykyään eniten asunnottomuutta. Asunto toistaiseksi voimassa olevalla vuokrasopimuksella on kiinteä, rakas ystävä, josta en halua enää joutua luopumaan. Tunnen olevani ns. hyvinvoiva köyhä, koska minulla on aina paikka mihin mennä.

6. Toivon olevani jonain päivänä niin vakavarainen yhteiskunnan tukipilari, että saan kotiseudulta maakunnista pienen kodin, jonka pihalle mahtuu iso kasvimaa. Pieni kanala olisi kiva. Päivät kävisin töissä vakituisella työsopimuksella, iltaisin makaisin nurmikolla napsimassa herneitä kasvimaalta, huitomassa hyttysiä ja hätistämässä kanoja sisälle kuopsuttamasta, ettei kettu vie.