Viikon annos Jeesusta

Jos jaksan jatkaa tänne kirjoittamista, niin tarinoita tulee tulemaan joka lähtöön. Tulen haukkumaan joitain asioita ja ihmisryhmiä, tulen kertomaan hyviä ja huonoja juttuja ja kritisoimaan ruokajakojen järjestäjiä. Minkään sen tarkoitus ei tule kuitenkaan olemaan edistää rotukriittisyyttä (tämä "kriittisyyshän" on nyt muotisana, kun rasismi kuulostaa rumalta), väheksyä kenenkään tekemää työtä (päinvastoin) tai muutenkaan leimata ketään. Meissä kaikissa on vikamme, mutta silti monet meistä tarvitsevat ja ennen kaikkea ansaitsevat apua siinä missä kuka tahansa. Ruokajonojen hienous on juuri valikoimattomuudessa: kukaan ei kysy, mitä virheitä olet elämässäsi tehnyt tai miksi juuri sinä olisit muka oikeutettu apuun.

Ruokajonoon on tervetullut kuka tahansa. (Paitsi joissakin työttömien ruokajaoissa, joissa on toivottu hakijalta työvoimatoimiston asiakaskorttia, mutta jokaisella vapaaehtoista auttamistyötä tekevällä taholla on oikeus rajata asiakaskuntansa omien resurssiensa mukaan.) Liian siistien vaatteiden vuoksi ei käännytetä, ei myöskään silloin, jos olet juonut kaikki tukirahasi ja jäljellä on vain nälkä. Joissain paikoissa ruoan lisäksi saa myös maksuttoman kahvin ja pullan, ellei sitten ole suunnattoman allerginen hengelliselle ohjelmistolle ja tulisieluisille herätyssaarnoille, jotka usein kuuluvat ruokajonoissa kokonaispakettiin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että olisi kohtuullista jakaa ruokakassit suosiolla kaikille tarvitseville pakottamatta osallistumaan jeesusteluun. Mutta toisaalta, jos Jeesus on saanut jotkut ihmiset järjestämään ruokajakoa, niin parempi näin kuin ei ruokaa lainkaan. Kun jotain ilmaiseksi saa, on pakko kunnioittaa toistenkin motiiveja. Rukousten ajaksi voi onneksi poistua pihalle röökille.

Useimmat ruokajaot ovat tosiaan kristillisten yhdistysten ja seurakuntien järjestämiä ja rahoittamia, ja ruokakassia edeltävissä hartaustilaisuuksissa kiertää jos jonkinlaista vierailevaa puhujaa. Sitten lauletaan ja soitellaan kitaraa ja siunataan päivä ja kaikki paikalla olijat. Kunnallisvaalien jälkeen rukoiltiin palavasti Jumalan rakkautta ja johdatusta päättäjille, jotta he kääntäisivät kasvonsa meidän puoleemme ja näkisivät sen hädän, puutteen ja sairauden missä monet elävät. Minä rukoilisin päättäjille mieluummin unettomia öitä. Laman vallatessa uutiset mikrofoni ilmoitti, että lopun aikoina yhä useammat kääntyvät hädässään Jeesuksen puoleen, joten "jos Suomi putoaa, se putoaa polvilleen ja rukoukseen".

Tässä asiassa tulen toistamaan itseäni, mutta ruokajonoissa kehkeytyy väkisinkin omanlaisensa sosiaalinen kulttuuri ja ympäristö. Monesti samat ihmiset käyvät useammissa jonoissa, ja tutut kasvot bongaa usein istumassa ostarin penkeiltä, torinvieruksilta ja asemilta. Nimistä on harvoin mitään tietoa, mutta naama on tuttu ja tieto yhteisestä tarpeesta yhdistää sen verran, että aina kehtaa käydä pummimassa tupakkaa tai voi hakea toiselle Alkosta sen lestin, mitä myyjä ei enää suostunut myymään. Köyhä jeesaa vähästäänkin, ja tähän mennessä kaikki annettu on aina kiertänyt myös takaisinpäin.