Haluaisin kertoa ruokajonoista pelkkää hyvää, mutta en voi. En työntekijöistä enkä asiakkaista. Inhoan niitä (yksittäisiä) duunareita, jotka tekevät asiakkaille selväksi tekevänsä koko hommaa vain siksi, että uskonnollisuus velvoittaa hyväntekeväisyyteen. Onneksi tuollaiset tapaukset ovat yksittäisiä ja helposti ohitettavissa.
Inhoan myös sitä yhtä äijää yhdessä jonossa, joka puhdistaa kulkuväyliä tarttumalla takaapäin ihmisiin kiinni ja riuhtomalla sivuun sanomatta sanaakaan. Jos ei osaa suutaan avata ja pyytää, on väärässä paikassa töissä.
Kaipaan syvästi yhden jakopaikkani pullamiestä, joka jakoi asiakkaille herkut, eli pullapitkot, piirakat ja kakkuset. Iloisen vanhahkon miehen iloiset sanat tekivät aina päivästä paremman. Oi pullasetä, miksi et ole enää töissä? Me kaipaamme sinua.
Ruokajonoissa suuri osa työntekijöistä on samalla linjalla asiakkaiden kanssa: eivät sen parempia, rikkaampia, puhtaampia tai eettisempiä. Ruokajonoissa on työvoimatoimistojen kautta töissä kuntoutettavia, korvaushoidossa olevia, pitkäaikaistyöttömiä, yhteiskuntapalvelijoita, maahanmuuttajia. Puhumattakaan vapaaehtoisista, joista osa on töissä uskonnollisesta kutsumuksesta, toiset vain ruokakassin ja sosiaalisten kontaktien takia. Olin monta kuukautta vapaaehtoisena yhdessä ruokajonossa ja arvostan toimintaa entistä enemmän tutustuttuani henkilökuntaan.
Tänään ei ole suurempaa sanottavaa. Katsotaan taas parin päivän päästä, kun viikon jonokierros alkaa. Tänään en osaa muuta kuin ilmaista halveksuntani S-ketjulle, jolla on huhun mukaan ketjulinjaus jonka mukaan vanhentuneita ja ylijäämäruokia ei lahjoiteta hyväntekeväisyyteen. Kuka tuollaisesta päätöksestä kehtaisi ottaa vastuun?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämä onkin erittäin mielenkiintoista informaatiota. Onko pirinisteistä usein iloa? Noista kaikkien rakastamista huumoriveikoista?
VastaaPoistaNo nyt on juttua Kulutusjuhlassakin, toivottavasti saat lisää kävijöitä ja hyviä kommentoijia ,D
VastaaPoistaEi kun jatkoja vaan - ehkä joskus tavataan niissä jonoissa, jos näin on käydäkseen!
Todella kiinnostava blogi! Päädyin tänne Kulutusjuhlan kautta, ja aion lukea säännöllisesti.
VastaaPoistaOn kammottavaa huomata itsessään, kuinka nopeasti sydän alkaa kovettua kun itsellä menee vihdoinkin hyvin, vaikka kokemusta köyhyydestäkin on. Kunpa saisi pidettyä jalat maassa, mutta sosiaaliryhmien eristäytyminen toisistaan rajoittaa keskiluokankin elämänpiiriä.
Osaatko sanoa, miten voisi auttaa? Vapaa-aikaa kuitenkin on rajallisesti, eikä sitä vähää ateistina viitisisi kuluttaa noiden mainitsemiesi "jeesustelijoiden" parissa.
Polga, kiitokset mainostusvaivasta, vielä kerran. :)
VastaaPoistaAnonyymi, tervetuloa. Helppo tapa auttaa on esimerkiksi toimittaa vanhoja lämpimiä vaatteita tahoille, jotka jakavat niitä eteenpäin. Jotkut ruokajonot jakavat myös talvitakkeja, villapaitoja ym, asunnottomien öiden (17.10.) yhteydessä on usein vaatejakoja, seurakunnat saattavat jakaa talvivaatteita ruoan kanssa jne.
Jos ei varastoon ole kertynyt vaatetta, niin jos on näppärä käsistään niin jokaiselle villasukkaparille on varmasti tarvitsija. :)
Jos on suhteita ruokakauppoihin, kannattaa kysellä antaako liike ylijäämät jollekin tai voisiko näin tehdä. Lahjoittajia ei ole ikinä liikaa, vaikka siitä tuleekin kaupalle vain säästöä.
Ja jos liikutaan ihan tosi ruohonjuuritasolla, niin jokainen jonka budjetti ei ole senteistä kiinni, voi jättää pullonsa ja tölkkinsä roskiksen viereen tai jalkakäytävän laidalle odottamaan jotakuta kerääjää ja Alkon pullot muovikassissa lasinkeräyspisteen luo, jos Alko on kaukana. Nimimerkillä "monta kahvimaitoa ja leipäpussia kadunvarsilta kerännyt" ;)
Kiitos tästä blogista. Olen hyvin matalapalkkainen yh, ja jäin työttömäksi vähän aikaa sitten. En ole koskaan kuluttanut, olen ostanut aina vain välttämättömät ruuat, mutta työn loppumisessa oli yllättävän hyvä puoli: Kun tein töitä, ei ollut ikinä rahaa ruokaan (muuhun kuin makaroni-jauheliha), mutta ei ollut aikaa mennä leipäjonoonkaan, vaikka olisi ollut tarve! Nyt ilman duunia on iso apu kun voi jonottaa ruokakassin perheelle.
VastaaPoistaLapseni saivat appelsiineja ekan kerran kuukausiin Hurstilta, kun normaalisti ei ole ikinä rahaa mihinkään oikeasti terveelliseen.
Pienipalkkaisessa osa-aikatyössä, joka kuitenkin vie kaikki päivät, ei tosiaan saa palkkaa niin että voisi elättää perheensä.
Aivan käsittämättömän hienoa, ja samalla häpeä yhteiskunnalle, että on tahoja, jotka jakavat ruokaa ihmisille.
Eläkeläinen ystäväni tosin kertoi, että kun tarpeeksi kauan syö makkaraa ja taas makkaraa leipäjonosta, tajuaa, että se on hyvin yksipuolista. Jo kuitenkin pelkästään se, että leipää saa ottaa vapaasti, on tärkeää, sillä pelkkä leipä on hirvittävän kallista, ja kasvaville lapsille sitä kuluu. Ilman leipäjonoja voi ostaa kaksi halpaa, vaaleaa leipää viikossa, ja yleensä ei leivän päälle mitään.
DNA on taas aloittanut "kallista, elämä on" mainoksensa, jotka joskus olivat hulvattoman hauskoja övereine hintoineen. Muutaman vuoden tauon jälkeen tajusin tänään mainosta katsoessani, että ei tuo 7460 euron hinta ei enää naurata, vaan just tuolta tuntuu ruokakaupassakin. Hinnat ovat tähtitieteelliset.
S-kaupoista sen verran, että ne laski myös näitä laputettujen ruokien alennusprosentteja. Ennen viimeisen myyntipäivän tuotteet sai 50 (joskus jopa 70) %:n alella. Nyt ale on 30 % eikä tuotteita juuri näy - erittäin harvoin! Aikaisemmin jo ihmettelin, minne ne menevät ja arvelin, että jospa tuohon meidän jakeluun ja soppamyyntiin. No eipä näköjään sitten. Henkilökunta joko jakaa ne keskenään tai sitten ne heitetään suoraan puristimeen (kuten naapurikaupassa on määrätty tekemään)! Shit!
VastaaPoistaHei. Ryhdyn seuraamaan säännöllisesti blogiasi, kiitos kun olet valinnut näin, mmh, antoisan? aiheen. Suomessa leivästä on jotenkin tehty ylellisyystuote. Ikäviä nuo S-ketjua koskevat uutiset. Toivotan hyvää viikon alkua ja vankkoja jalkoja jonottamiseen.
VastaaPoistaHei, kirjoitat hyvin vakavasta aiheesta. Koeta jaksaa jatkaa, teet hyvää työtä näin kirjoittaessasi. Tässä maailmassa ja nyky-Suomessakin on niin monenlaisia todellisuuksia. Tekstisi on myös miellyttävää luettavaa, vaikka aihe on raskas. Seuraan blogiasi säännöllisesti. Hyvää viikkoa: iloa ja valoa;)
VastaaPoistaAnonyymi yh: onneksi monessa jonossa saa muutakin kuin makkaraa - kaupoista lähetetään jonoille mitä uskomattomimpia tavaroita, joten koskaan ei tiedä mitä saa. Joskus saan paketin lenkkiä tai pakastepizzan, mutta tällä viikolla syötiin savulammasta, joskus aiemmin mm. poronkäristystä. :) Pitää vain syödä heti tai laittaa äkkiä pakkaseen, kun päiväys on yleensä jo ehtinyt mennä. Ruokajono on ainoa, mikä joskus tarjoaa annoksen ylellisyyttä, vaikka se ylellisyys olisikin jo kertaalleen poisheitettyä.
VastaaPoistaPolgara, sen perusteella mitä olen kuullut niin kaupoissa on pääsääntöisesti äärimmäisen tiukka kielto henkilökunnalla ottaa mitään vanhentunutta itselleen. En tiedä miksi, mutta parikin kaupankassatuttua on manaillut sitä. Ja tuo 50% safkojen loppuminen tuli huomattua, ennen niitä pystyi aina kahmimaan hullunkiilto silmissä pakastimeen pahan päivän varalle, nykyään ei ole enää mitään.
Jan T: Tervetuloa lukijaksi, olen ollut todella yllättynyt lukija- ja kommenttimääristä. Aivan mahtavaa kuulla kohtalotovereista ja niistä, jotka symppaavat muuten vaan. Nyt vain odottelemaan ensimmäisiä loanheittäjiä... ;)
Laman lumo: Samaa kuin edelliselle. Kiitän.
"Kaupoissa on pääsääntöisesti äärimmäisen tiukka kielto henkilökunnalla ottaa mitään vanhentunutta itselleen. En tiedä miksi, mutta parikin kaupankassatuttua on manaillut sitä."
VastaaPoistaTämä perusteltiin sillä ettei henkilökunta alkaisi piilotella omia suosikkituotteitaan jonnekin hyllyn taakse: "ups tämä onkin jo vanhentumassa, voinkin viedä sen sitten kotiin".
Kersa, kuulostaa ihan loogiselta.
VastaaPoista(Hmm, miten en tullut ajatelleeksi että oikeilla työpaikoillakin on omaan ojaan vetäviä? ;D Mitäköhän olen mahtanut luulla... Taitaa vakavaa todellisuusvieraantumista olla täälläkin päässä.)
S-ketjulta todella tökerö päätös etenkin näinä aikoina. Itse sain muuten viime viikolla juuri naudan filettä RuokaNyssestä vaikka olin ihan viimosia käviöitä, ei huono!
VastaaPoistaTuo on niin totta että työntekijöitä on laidasta laitaan.
VastaaPoistaEn ymmärrä miksi avoimen halveksivasti asiakkaita kohtaan käyttäytyvät ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä josta eivät selvästikään pidä. Välillä saa tuntea olevansa niin pohjasakkaa, että pelottaa lähteä ruokaa hakemaan, kun ei ikinä tiedä onko välttämätöntä kassia antamassa hymyilevä vai vittuileva täti.
Jos sanon että ei tarvitse laittaa kalaa, kun meillä ollaan allergisia, se ilkeä täti pääsee kuittaamaan: "tämä ei ole mikään ruokakauppa!" Jos tiskille sattuu kiltti täti, hän kysyy että ottaisitko tämmöstä ja tämmöstä tilalle.
Nykyisin käyn mieluummin huutokauppaa pihalla. "Kuka haluaa vaihtaa lohisuikaleita johonkin muuhun?"
"Tänään ei ole suurempaa sanottavaa. Katsotaan taas parin päivän päästä, kun viikon jonokierros alkaa. Tänään en osaa muuta kuin ilmaista halveksuntani S-ketjulle, jolla on huhun mukaan ketjulinjaus jonka mukaan vanhentuneita ja ylijäämäruokia ei lahjoiteta hyväntekeväisyyteen. Kuka tuollaisesta päätöksestä kehtaisi ottaa vastuun?"
VastaaPoistaTervetuloa Ranskaan, jossa 98% kauppojen vanhentuvasta kamasta heitetään roskiin ja valellaan kloorilla päälle, ettei kukaan pääse hyötymään.
joku eurodirektiivi kuulemma, joka velvoittaa kaupan valvomaan vanhentuvien tuotteiden poistoa.
...minun näkökulmastani tasan kapitaalisuuden ja kulutusyhteiskunnan pahinmia piirteitä.
ahsk: Sun kommenttiin viittasinkin jo uusimmassa tekstissä. Olisi kiva kuulla tuosta puolesta enemmänkin muiden kokemuksia... Itse olen joskus lähinnä pettynyt siihen, että olen saanut tomaatteja jotka kotona olen huomannut umpihomeisiksi...
VastaaPoistaStazzy: Klooria? Reilu peli. Suomessa dyykkaamista on perinteisesti vaikeutettu kaatamalla biojäteastian vihannesten päällimmäiseksi nk. "turskaa", eli about mitä tahansa pilaantunutta kalaa, sisälmyksiä tai muuta vastaavaa.
Mitenköhän iso prosentti Suomessa kauppojen yijäämäruoista menee kaatopaikalle? Tietääkö joku?