Alibi yllättää ja uudet tennarit

Viime aikojen säillä sisällä koneen ääressä istuminen ei ole juuri huvittanut. Stereotyyppisen tuillaeläjän tavoin olen viettänyt päiväni remuten helteisissä puistoissa ja kuluttanut tehokkaasti ruokajonon vaatepisteestä saamiani tennareita. Ne ovat muuten aika hienot.

Omista saamisista kehkeytynyt hyvä mieli sai kevätsiivouksen yhteydessä käymään poistotavarat läpi tiukemmalla syynillä, jotta josko saisin puolestani säkin kierrätettäviä hyväkuntoisia vaatteita vietyä jakoon. Vie mennessäs, tuo tullessas, sanoi äidin suosima sananlasku.

Pikkulintu kertoi ikäviä uutisia Itä-Vantaan ruokajaon jatkuvuudesta. Lehdissäkin kirjoitettiin joskus Simonkallion jakopisteen huimista vuokrista, joihin uppoaa suuri osa jakotoimintaa pyörittävän yhdistyksen rahoituksesta, ja nyt tila ilmeisesti poistuu pian käytöstä. Huhujenkin mukaan ruoanjako Simpparissa jatkuu kuitenkin kesätaukoon asti, joten ei paniikkia. Toivottavasti aiheesta kuullaan vielä hyviä uutisia.

Viime aikoina vakava-aiheisiin artikkeleihin (!) panostaneessa Alibissa oli pitkä ja asiallinen juttu Hurstin Hesarin ruoanjakopisteen toiminnasta. Netistä juttua ei valitettavasti löydy, mutta jos joku skannaa niin linkitän mielelläni artikkelilistaan. Myös Alibin jutussa viitattiin siihen, miten tietyt kauppaketjut antavat pelkkää leipää perustellen sitä kylmäketjun katkeamisella, mutta minusta tuo kuulostaa edelleen S-ketjun selittelyltä.

Jokainen on huomannut, että säät ovat lämmenneet. Ruokajonoissa se tarkoittaa lisää lastenvaunuja, ei-niin-piilopulloja pihalla naukkailtaviksi henkilökunnan silmän välttäessä, jaon jälkeen torinlaidalle ja lähipenkeille kerääntyviä pieniä ryppäitä ihmisiä syömässä saamisistaan samantien sen mitä voivat, kauan sitten kadonneiden tuttujen kasvojen ilmestymistä takaisin kuvioihin. Toisin kuin kylminä viimapäivinä, nyt värjöttelyn ja pikaisen kotimatkan sijaan keräännytään jaon jälkeen juttelemaan, ihastelemaan lapsen saamaa mekkoa, vaihtamaan jugurtteja ja vihanneksia (kuka muka osaa käyttää kyssäkaalia?) ja ehkä suunnataan torikahveille ihmisten kanssa, joista ei tiedä muuta kuin yhden yhteisen viikkoaktiviteetin.

Jonoihin on alkanut ilmestyä lisää nuoria, alle kolmekymppisiä suomalaisia. Nuorempi väki ilmestyy paikalle yleensä porukalla, tsemppaamassa toisiaan menemään edeltä. Uusia taitaa vielä hävettää.