Tämä on silkkaa mutu-tuntumaa, mutta kuvittelisin ruokajonoihin ilmestyneen viime kuukausina entistä enemmän opiskelijoita, ja nimenomaan opiskelevia lapsiperheitä. Ihmettelen, ettei jonoissa käy vieläkin enemmän opiskelijoita, jotka rahan puolesta ovat tämän maan todellisia köyhiä. Mitään muuta ihmisryhmää ei pakoteta kustantamaan minimitoimeentuloaan lainarahalla ja maksamaan sitä takaisin korkojen kera.
Suurin osa minimituloisista nostaa yleisen asumistuen lisäksi kansaneläkettä, työmarkkinatukea tai toimeentulotukea, mahdollisesti paria noista yhdistettynä. Opiskelija saa opintorahana ja asumislisänä yhteensä noin 450 euroa (nykyään ilmeisesti noin 500 euroa opintorahan noustua sen vaivaiset 15%). Tällä rahalla opiskelijan oletetaan kustantavan vuokransa, laskunsa, terveydenhoitokulunsa ja elämisensä.
Lisäksi opiskelijalla on toki mahdollisuus saada opintolainaa kolmensadan euron edestä kuukautta kohti, jos luottotiedot ovat kunnossa. Jos luottotiedoissa on häiriömerkintä, on mahdollisuus saada toimeentulotukea. Jos terveydenhuoltokulut tai asumismenot ynnä muut ylittävät opintotuen, asumislisän ja opintolainan yhteissumman, voi toimeentulotukea hakea ylimenevään osuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijalla on välttämättömiin menoihin kuukautta kohti 300 euron suuruinen omavastuu, joka on katettava lainalla.
Opiskelijoiden pakottamista elämään reilusti alle minimituloilla ja lainarahalla perustellaan mitä kummallisimmilla syillä: opiskelu on investointi tulevaisuuteen, ja se kuuluukin maksaa yhteiskunnalle takaisin; opiskelu on väliaikainen vaihe; nykyopiskelijoilla menee hyvin, kun on sentään opintotuki ja kaikki; opiskelijan kuuluukin käydä töissä ja elättää itsensä eikä roikkua tukien varassa. Mutta mikä erottaa opiskelijan meistä tuhansista muista, jotka nostamme korkeampia tukia täysin vastikkeettomasti?
Monet minimituloilla elävät työttömät ja muut vähävaraiset olisivat valmiita uudelleenkouluttautumaan, etsimään uutta ammattia ja aktivoitumaan, jos siihen annettaisiin taloudellinen mahdollisuus. Halpoja opiskelija-asuntoja on vaikea saada, etenkin parisuhteessa elävien ja perheellisten. Asunnot korkeakoulupaikkakunnilla ovat kalliita, eikä Kelan tapa laskea samassa asunnossa asuvat eri sukupuolten edustajat automaattisesti avopuolisoiksi helpota muuten halvemmaksi tulevaa kimppa-asumista. Jos jo toimeentulotuella ja työmarkkinatuella on vaikeaa tulla toimeen, niin on oltava melkoinen usko ja luottamus tulevaisuuteen, jotta uskaltaisi siirtyä opiskelijaksi ja varautua maksamaan vuosikaudet lainan takaisinmaksuja työllisyystilanteen muuttuessa koko ajan vain epävarmemmaksi. Minua pelottaa tulevaisuus jo nyt.
Opiskelu on ehkä ainoa aktivoitumisen muoto, josta rangaistaan yhtä kovalla kädellä. Pidin jo aikanaan turhauttavana opiskelijajärjestöjen sinänsä realistista vaatimusta opintorahan 15% nostosta, koska minusta opiskelijat olivat munattomia nysviä joilla ei ollut kanttia vaatia sitä, mitä pitäisi: yhtenäisiä minimituloja kaikille. Opintotuen nostaminen muiden minimitukien tasolle aktivoisi ja ajan mittaan työllistäisi varmasti kohtuullisen osan nykyisistä työttömistä, samoin osa-aikaisen opiskelun mahdollisuus vajaakuntoisille ilman 300 päivän passivoivaa sairaslomavaatimusta ja kiven alle kätkettyjä kuntoutustukia.
Opiskelijoilla jos kellä olisi täysi syy käyttää ruokajonoja nykyistä enemmän, opiskelevilla lapsiperheillä varsinkin. Nostan hattua kaikille niille, joilla vielä riittää uskoa tulevaan lainanmaksuun ja voimia huolehtia itsestään ja perheestään. Ja rohkaisen vakavasti tulemaan ruokajonoon - helpotus se on pienikin helpotus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minäkin olen pohtinut voinko koskaan enää opiskella opintotuen turvin vai pitääkö tässä keksiä joku muu keino rahoittaa mahdollinen opiskelu (kuntoutustuki tms). Täyspäiväiseksi opiskelijaksi minusta ei juuri nyt ole jaksamisen suhteen, mutta vaikka joskus olisi ei välttämättä olisi jaksamista käydä töissä opiskelun rinnalla jotta elämisen voisi maksaa. Normaali jaksaminen ei riitä, sillä pelkällä opintotuella ei elä. Tai no, eläähän sillä moni ihminen, mutta minusta ei siihen elämään enää olisi.
VastaaPoistaTuo on on muuten äärimmäisen hyvä pointti, että työtön, sairas tms nostaa rahaa vastikkeettomasti, mutta opiskelijalle sitä ei suoda. Maksaisiko se muka niin paljon jos opiskelijallekin annettaisiin tarpeeksi rahaa (ei lainaa, se ei ole sama asia)? Ehkä sillä saataisiin ihmiset opiskelemaan nopeammin ja ulos kouluista työelämään. Suurempi kannuste se olisi kun laina, lainan kohdalla voi olla ottamatta lainaa ja mennä töihin ja sekö on nopea keino saada ihmiset ulos koulusta? Niin, ovathan ne opiskelijat sitten töissä, joten samapa kai tuo sitten onko tutkinto taskussa vai ei.
Jossain lehdessä muuten pohtittin, miten oli ok, että Matti Vanhanen (?) roikkui yliopistolla 14v, mutta hän ei halua suoda samaa nykyisille opiskelijoille. Kuinkahan monelta muulta politiikolta ne opinnot on oikeasti kesken vielä...
Mutta juu, käsittämätöntä on ettei opiskelijoihin olla valmiita laittamaan rahaa, mutta työttömiin ja sairaisiin ollaan. Tosin eipä niihinkään oikeasti rahaa laiteta, kiusataan vaan turhilla kursseilla, paljonkohan niihinkin menee rahaa. Joskus toivoisi, että tämä viidakko helpottaisi.
Kiitos tästä kirjotuksesta. Mielestäni on HULLUA että joudun elämään 421,40 eurolla kuukausittain. Opintolainaa olen myös hakenut, sitä on tällä hetkellä 6000 euroa maksettavana joku päivä takaisin. Kevään aikana saan 300 euroa kuukausittain lainaa opintorahojen lisäksi, muulloin saan 300 KAHDELLE kuukaudelle. Joka tapauksessa jään köyhyysrajan alle, joka kuukausi. Tiesitkö muuten, että on olemassa opiskelijoiden ruokajono erikseen, KERRAN KUUSSA. Sehän helpottaa. Jouduin aikoinaan olemaan töissä JA nostamaan opintolainaa jotta pysyisin edes hengissä, koska asuin sillon poikaystäväni kanssa yhdessä ja en saanut asumistukea koska poikaystäväni tulot ylittivät tulorajan sadalla eurolla. kela oletti poikaystäväni elättävän meidät kummatkin vähän päälle tonnilla kuussa. Yksinään vuokramme oli melkein 600 euroa.
VastaaPoistaHullua on, että minä ja muut opiskelijat tehdään jotain sen eteen, että meidän tulevaisuudessa meillä olisi ammatti ja toivoa työstä, kun taas työttömille ja sairaille (sekä esim. alkoholisteille) maksetaan ENEMMÄN rahaa "ei mistään" kun siitä että me opiskellaan ja usein tehdään myös työtä opiskelun ohessa että pysyttäisiin hengissä. Ei sillä, että pitäisin näitä jälkimmäisenä mainittuja millään tavalla huonompina, ajatus on se, että valtio pitää opiskelijoita rahallisesti "huonompina" kuin jälkimmäisenä mainittuja.
Tulen aina vihaiseksi puhuttaessa tästä aiheesta, en tiedä mitä voin tehdä asian puolesta jotta poliitkot ymmärtäisivät kannustamaan ihmisiä opiskelemaan antamalla opiskelijoille enemmän tukea rahallisesti. Olen kyllä käynyt monissa mielenosoituksissa, ja täyttanyt adresseja yms. Mitäs jos opiskeleville ihmisille annettaisiinkin enemmän rahaa kuin esimerkiksi työttömille ? Eikös se kannustaisi enemmän miettimään, mitä elämältään haluaisi, jos menisikin opiskelemaan eikä olisi "vaan" työttömänä.
no, niinkuin edellinen kommentoija sanoo, toivottavasti tää viidakko joskus helpottaa... On se vaan niin älytöntä, ettei päättäjät vaan TAJUA näitä asioita. Eikö niitä oikeasti kiinnosta vai onko ne vaan tyhmiä ?
Minä onneksi selvisin osan opinnoistani ilman lainaa, kiitos vanhempien. Vetäisin ranteet auki, jos tässä tilanteessa eli työkyvyttömänä olisi tuhansia euroja opintolainaa maksettavana takaisin! Minua raivostuttavat joidenkin ihmisten kommentit siitä, että ei ennen ollut edes opintotukia (eli nykynuoret valittaa turhasta), ja että totta kai pitää panostaa koulutukseensa kun sen voi myöhemmin sitten työllä ansaita monin verroin takaisin. Joidenkin mielestä opiskelijan kuuluukin olla köyhä. Opintolainan automaattinen laskeminen kuukausituloksi on perseestä. Pakkolainaa en ole koskaan ymmärtänyt.
VastaaPoistaJa ahdistaa lapsiperheiden näkeminen leipäjonoissa...
Itse haluan taas opiskella, haluan työllistävän ja edes osapuilleen kiinnostavan tutkinnon, jossa koen voivani tehdä mielekästä työtä. Olen siis hakenut opiskelemaan ja pelkään pääsykokeiden lopputulosta. Entä jos pääsen sisälle? Miten maksan vuokrani? Joudunko muuttamaan? Ilman ruokaa tarvittaessa elän, mutta kuinka paljon nykyistä vajaakuntoisemmaksi se minut tekee? Onko ainoa keino opiskella inhimillisillä tuloilla ja voimiensa mukaan kuntoutustuki?
VastaaPoistaOn siis täysin mahdollista, että haen opiskelemaan vain todetakseni vuoden sisällä olevani edelleen opiskelu- ja työkunnoton, lööbaan taas vuoden ilman lupaa (!) tehdä yhtään mitään ja haen kuntoutustukea opiskeluun, joka todennäköisesti evätään. Juuri tällaista uraputkea toivoinkin.
Opiskelijan opintotuen määrä on pieni, sitä mieltä olen minäkin. Sitä pitäisi korottaa, satasen pari kuussa.
VastaaPoistaMutta muistaa pitäisi myös ne alennukset, jotka opiskelija saa, mutta ei työtön, eikä sairaslomalla oleva. Bussit, junat,uimahallit, kouluruokailu, joka 2 asteella on ilmainen ja korkeakoulussa maksanee 3e pintaan... ? Korkeakoulussa opiskeleva saa nämä alennukset opiskelijakorttia vilauttamalla, vaikka opiskelee usein työssä käymisen ohella.
MM, karulta kuulostaa! Aina halutaan kannustaa ihmisiä opiskelemaan, mutta jos se vie pahempiin rahaongelmiin niin kuka uskaltaa lähteä. Minä en enää halua opiskella mitään, koska ei ole rahaa ja lainaa en voi ottaa. Ei minun työkyvylläni lainoja maksella pois. Muuten kyllä voisin mennä johonkin kouluun! (En silti tiedä jaksaisinko joka pv jotain.)
VastaaPoistaNuo jotka valittavat että ennen ei ollut opintotukia ja silloinkin pärjättiin ovat joko niitä jotka opiskelivat joko vanhempien rahoituksen tai perinnön turvin tai sitten niitä jotka eivät päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin ja ovat siitä kateellisia. Tässä maassa näyttää olevan paljon sellaisia jotka ovat pienituloisillekin kateellisia.
VastaaPoistaAnonyymi: Moniin uimahalleihin, kuntosaleille ym. ei edes ole erillisiä opiskelija-alennuksia, ja ainakin täällä meillä päin sekä työttömät että eläkeläiset saavat molemmista 50% alennusta.
VastaaPoistaKouluruoka on bonusta, opiskelijaruokailuja taas en kotikokkina oikein osaa arvostaa (yleensä meillä samassa taloudessa asuu niitäkin joilla ei ole opiskelijastatusta, joten ruokaa tehdään joka tapauksessa). Paitsi jos on niitä ihmisiä, jotka pystyvät ahtamaan kerralla koko päivän ateriat seisovasta. ;)
Olisi vain kohtuullista, että opiskelijoille, työttömille, sairaslomalaisille ja minimieläkeläisille olisi yhtäläiset alennukset joukkoliikenteessä ja hyvinvointipalveluissa. Mutta minkäs teet, kun määrittely ja rajanveto ovat vaikeita.
Opiskelijabudjetille täysin kohtuuton rasite nykyään on kustantamoiden ja tiedekuntien tapa uusia oppi- ja tenttikirjat vuoden välein. Yliopistolla vanhoja painoksia (jos niitä on) voi sentään käyttää, lukion kirjoissa tuppaavat helposti vaihtamaan koko sarjan.
Osa kevään pääsykoekirjoistani olisi uusia teoksia, jotka haisevat vielä painomusteelta. Niitä ei saa kuin ostamalla. Sama koskee lukuisia tiedekuntien itse tuottamia kurssikirjoja, jotka maksavat helposti kymmeniä euroja kpl ja joihin on kirjastoissa puolen vuoden jono. Repivät tuhkatkin pesästä.
Niistä alennuksista ei muuten kukaan kerro. Itse sain 9kk kuntsarilla oltuani tietää yhdeltä nettipalstalta, että voin HKL:n lipusta saada alea! Se ei ole 50 prossaa mutta auttaa kuitenkin. Kympin verran on halvempi kuukauden kortti nyt. Kyllä näistä asioista pitäisi tiedottaakin paremmin. Itse en saikun ja kuntsarin alkaessa edes jaksanut selvitellä kaikkea, kun sitä paperisotaa ja muuta stressiä oli muutenkin vaikka muille jakaa.
VastaaPoistaOho. Ensimmäinen kerta kun kuulen tuommoisesta alesta. Pitäisiköhän nyt tehdä oma postauksensa harkinnanvaraisen toimeentulotuen häikäilemättömästä hyväksikäytöstä ja alennuksista? :)
VastaaPoistaTee! Moni kuntoutustukelainen ei tiedä voivansa saada alennuksia. Mutta mitä se harkinnanvaraisen tt-tuen hyväksikäyttö on? Viittaatko mun postaukseen siitä että kuka parhaiten itkee, se saa rahaa?
VastaaPoistaOpiskelusta vielä: jos minä lähtisin opiskelemaan, se olisi jotain taidealaa, joten eipä siitä työllistyisi lainaa takaisin maksamaan! Heko heko!
Ofelia: En, kun ihan sitä miksi jotkut kutsuvat olemassa olevien laillisten tukien hyödyntämistä niissä tilanteissa, joihin ne on tarkoitettu. Usein vielä ne samat joiden mielestä kaikki lailliset tuet on käytettävä "oikein" ennen kuin on "oikeutta" "kerjätä" ruokajonosta.
VastaaPoistaNo kyllä sun nyt pitää kirjoittaa tuosta kun en ihan tajunnut! =D Jälkimmäisen lauseen tajusin, kun itsekin tuollaiseen ajatteluun joskus syyllistyn mutta ekaa lausetta en. Hamlet tuli kotiin ja mun järki tais siinä hötäkässä lähteä...
VastaaPoistaValitan, etten ole taas päivittänyt hetkeen. Kokoilen hiljalleen materiaalia ja ihmisten kokemuksia ja yritän aktivoitua arkielämässä hiukan entistä enemmän. Lisääntyvä valo lisää energiaa ja sosiaalinen elämä ilman rahaa on paljon helpompaa nyt kun sää lämpiää. :) Luvassa siis jotain liittyen harkinnanvaraisiin toimeentulotukiin, niiden hyödyntämiseen, hyväksikäyttöön ja myöntämiseen.
VastaaPoistaAurinkoista kevättä muillekin!
Hyvähän se on sanoa, että aikanaan opiskeltiin ilman opintotukia kun kansakoulusta pääsi suoraa työelämään ilman koulutuksia! Ja mitenköhän pitkä mahtoi insinöörin koulutus olla 1970-luvulla? Nykyään siihen menee lähemmäs 10v peruskoulun jälkeen. Sairaanhoitajatkin kävi vain jonkun opistotason, nyt menee 3v jo ennen kun pääsee aloittamaan itse sairaanhoitaja opinnot.
VastaaPoistaHyvä blogi, hyviä kirjoituksia, erinomaisesti kirjoitettu. Opintotuista. 1980-luvulla sai jo opintotukea mutta se oli esim. avopuolisoilla naurettava 25-50 mk kuussa, joka ei silloinkaan riittänyt edes vuokraan (600 mk/kk). Vanhempien rahoilla ei eletty mutta lainaa oli pakko ottaa, jos aikoi opiskella täyspäiväisesti. Lainaa myönnettiin n. 10000 mk koko vuodeksi, josta puolet syys- ja puolet kevätlukukaudelle. Koko lainaa ei voinut nostaa kerralla. Usean vuoden opiskeluista kertyi markka-aikaankin muhkea lainasumma eikä ainakaan humanisteilla työtilanne ollut sen parempi kuin nytkään.
VastaaPoistaSinulle opiskelija, joka kehtaat kadehtia työttömien "suuria" päivärahoja haluan kertoa, että minä olen opiskellut saamatta penniäkään opintorahoja. Opintolaina oli se lähde ja omat säästöt, työssä hankitut. Teille nykyopiskelijoille pitäisi kattaa pöytä vamiiksi, että saisitte sitten kovalla palkalla vain kartuttaa omaisuuttanne ja matkustella sun muuta. Joka natiainen lentelee monta kertaa vuodessa ympäri maailmaa, niin opiskelijan kirjoissa kun kulkee. Niin se vaan on, että työ ensin ja huvit sitten.
VastaaPoistaAjatelkaapa vähän. Työttömällä on usein työelämä takana, nuorilla opiskelijoilla vasta edessä.
Minä olen sitä mieltä, ettei alle 25-vuotiaalle saisi maksaa mitään tukia. Olisi järjestettävä ennemmin työ- tai opiskelupaikka. Siihen voisi sitten kehittää järjestelmän, josta saisi ruokaa ja asumista voisi myös tukea, mutta taskurahat pitää tienata itse, ei se opiskelu niin raskasta ole.
Ja vielä sen verran, että aina voi kokeilla olla työtön, ettei tarvitse kadehtia niitä, joilta työ on viety. Ja joka työ kenties myöhemmin annetaan juuri näille korkeammin koulutetuille napisijoille.
VastaaPoistaAnonyymi: Ai ettei alle 25-vuotiaalle saisi maksaa tukia? Tarkoitat tällä varmaan työttömyys- ja toimeentulotukea?
VastaaPoistaAsioin ensimmäistä kertaa sosiaalitoimistossa 19-vuotiaana ja aloitin urani sosiaalitoimiston vakiasiakkaana. Kävin tuolloin tutkintoa suorittavana täyspäiväopiskelijana aikuislukiota, joka ei siis oikeuta opintotukeen. Työvoimatoimisto ei tarjonnut mahdollisuutta tutkinnon suorittamiseen työmarkkinatuella, joten ainoaksi tuenlähteeksi jäi toimeentulotuki.
Ensimmäinen vastaanottoni erityissosiaalitoimistossa (olin tuolloin virallisesti vailla vakinaista asuntoa, siksi tuo erityissosiaalipuoli) sisälsi mm. äärimmäisen töykeän ja ylimielisen kysymyksen, mitä muka kuvittelen saavuttavani käymällä lukion läpi. Vastasin haluavani yliopistoon, jolloin sosiaalityöntekijä hymähti ivallisesti ja ihmetteli, onko minulla mitään käsitystä mitä opiskelisin.
Silloin halusin vielä valtiotieteelliseen, mihin työntekijä kuittasi tylysti, että "tässä maassa on aivan liikaa akateemisia, emme voi tukea tuollaista opiskelua, aamuyösiivoojille löytyy kyllä töitä."
Kysyin, mikä mahtoi olla sosiaalityöntekijän oma koulutus, ja tuli ylpeä vastaus "no minä olen tietysti valtiotieteen maisteri".
Että niinpä niin. Loppujen lopuksi sain tukeni (monien tappeluiden ja itkujen ja sosiaaliasiamiespuheluiden jälkeen), päätin opintoni normaaliajassa hyvin arvosanoin ja jatkoin yliopistoon hyvin työllistävälle alalle. En kuitenkaan valtiotieteen maisteriksi...
Valtiolla/kunnalla on oltava velvollisuus järjestää parhaansa mukaan työelämään valmentavaa toimintaa, työharjoittelupaikkoja ym., ellei opiskelupaikkoja ole riittävästi ja tarjottava työharjoitteluja myös niille, jotka eivät edes hakeneet mihinkään.
Kannattaa muistaa, että jos työttömälle tarjotaan työharjoittelupaikkaa tai työhönosoitusta työvoimatoimiston puolesta, siitä kieltäytyminen johtaa 20-40% vähennykseen tuista. Siinä mielessä tukien epääminen ikään vedoten on aika omituinen ajatus, kun sanktioita tahallaan lusmuilemisesta saattaa hyvin saada jo nykysysteemissä.