tiistai 4. tammikuuta 2011

Myyttinen oikeustaju

Yleiseen oikeustajuun vetoaminen on yksi populismin mässäilevimpiä muotoja. "Kansan oikeustajuun" vedotaan lähinnä rikosten rangaistusasteikoista puhuttaessa - viimeksi eilen törmäsin Muutos 2011:n vaalilinjauksiin, joissa vaadittiin "rikoslain uudistamista" eli linkin mukaan henkirikoksista määrättävien rangaistusten koventamista "kansan oikeustajua vastaaviksi".

Kun puhutaan rikoksista ja myyttisestä kansasta oikeustajuineen, ei unohdeta herkutella uhrien kärsimyksillä, vedota yleisön tunteisiin (entä jos sinut - tai äitisi! - ryöstettäisiin ja hakattaisiin?) ja heristellä varoittavasti sormea ja epämääräisesti "tilastoihin" viitaten todeta, että vapaalla jalalla kriminellit todennäköisesti jatkavat rikollista toimintaa. Etenkin toistuvien rikosten tekijät tulisi pakata banaanilaivaan ja rahdata sinne mistä ovat tulleetkin (ne, jotka eivät ole Suomen kansalaisia vähintään viidennessä polvessa) tai estää toiminnan jatkaminen rajoittamalla tekijän vapautta (kansalaiset).

Harvemmin vedotaan kansalliseen oikeustajuun silloin, kun kyseessä on rakenteellinen ongelmavyyhti, eikä mustavalkoistaminen uhreihin ja pahiksiin ole enää niin yksinkertaista. Epämääräinen sosiaaliturvahuijareita ja "väärinkäyttäjiä" käsittelevä loisretoriikka saattaa vielä upota, mutta kun puhutaan työttömien tukiloukusta, kotiäitien oikeudesta taloudelliseen riippumattomuuteen tai sanktiouhkaan perustuvan kikkatyöllistämisen mielekkyydestä, ei kukaan enää jaksa väittää, että olisi olemassa yleistä oikeustajua, että ns. kansalla olisi jonkinlaista yhtenäistä käsitystä oikeasta ja väärästä, kohtuusta ja kohtuuttomuudesta. Myytistä on tullut hyödytön.

Jokainen pitkäaikaistyötön on joskus kuullut, miten töitä pitää tehdä vaikka sairaanakin eikä jättäytyä tukien varaan, vaikka työnteko tuottaisikin persnettoa ja jokainen pätkä johtaisi kuukausien käsittelykatkoihin minimiturvassa. Toisille taas on itsestäänselvää, että järjestelmässä on vikaa, ja viallista järjestelmää saa kiertää parhaansa mukaan.

Nykyään ollaan jotakuinkin yhtä mieltä siitä, että työnteon tulisi olla aina kannattavaa ja tukijärjestelmässä saattaa jopa olla tässä kohtaa ongelma. Yhteisymmärrystä siitä, miten työttömän tulisi tilanteessa toimia tai mikä olisi edes hyväksyttävää, ei ole. Vaihtoehtoja on pelkistetysti kolme: 1) lain ja määräysten noudattaminen viimeiseen asti, 2) tukiloukkujen välttely ja kiertäminen laillisin keinoin ja 3) kikkailu pelkän omantunnon mukaan. Monet ajattelevat mielellään, että lakeja noudattamalla toimitaan oikein, niitä rikkomalla väärin. Mitä sosiaaliturvajärjestelmästä kertoo se, että sen piiriin ajautuneet joutuvat pidemmän päälle valitsemaan lain ja oikeuden välillä: sen, mitä papereissa lukee ja sen, mikä omasta mielestä on joka suhteessa oikein, järkevää ja hyödyllisintä sekä tuensaajalle että yhteiskunnalle ja sen taloudelle? Työkykyisistä työttömistä valtaosa haluaisi palata työmarkkinoille, nostaa elintasoaan ja maksaa veroja. Vajaakuntoisista samoin, rajoitustensa mukaan.

Kun työttömälle toimeentulotukiasiakkaalle tulee mahdollisuus ottaa vastaan satunnaisia työkeikkoja omalta alaltaan ja pitää näin yllä ammattitaitoa tai ainakin työkykyä, on kyse rahasta. Jos odotettavissa olevat ansiotulot ovat pieniä ja ellei niiden suuruutta pysty ennakoimaan etukäteen tai ne vaihtelevat kuukausittain, tilanne on melkein mahdoton. Hypoteettisessa tilanteessa kuun puolivälissä maksettu palkkatulo - esim. 450 euroa - tulee ilmoittaa Kelalle, mikäli tuensaaja saa yleistä asumistukea tai työttömyyskorvausta. (Alle kolmensadan euron kuukausittaista tulomuutosta ei teoriassa tarvitse ilmoittaa, mutta jos Kelalle jostain tieto vuotaa, niin on ihan aiheellista varautua todistamaan Kelalle, että summa todellakin on jäänyt alle rajan.) Kela katkaisee työttömyysturvan maksun käsittelyn ajaksi ja tutkii, tyydytäänkö normaalimenettelyn mukaisesti vain vähentämään ansiotulosummasta 50% työttömyyskorvauksesta, vai onko syytä leikata myös asumistukea.

Tällä välin kuunvaihteessa sosiaalitoimisto on jo huomioinut tiliotteessa näkyvän summan laskelmissaan ja vähentänyt seuraavan kuun toimeentulotuesta (yleensä vuokraan ja terveydenhoitokuluihin osoitetusta osasta) noin 300e, koska asiakkaalla on nykyisen toimeentulotukilain mukaan oikeus saada käyttövaroikseen pienistä ansiotuloista 30%, mutta kuitenkin max. 150e/kk. Koska työttömyyskorvaus on tuloilmoituksen vuoksi katkaistu käsittelyn ajaksi, on kuun aikana haettava uudestaan sosiaalitoimelta täydentävää toimeentulotukea, koska käteen jääneellä 150 eurolla ei kateta 300 euron tt-tukivajausta eikä puuttuvaa työttömyyskorvausta. Kuukauden, kahden tai kolmen päästä takautuvasti maksettavista työttömyyskorvauksista on vähennetty 50% saadusta ansiotulosta, ja käsittelykuukausien tuet hyvitetään suoraan asiakasta ylläpitäneelle sosiaalitoimelle.

Haluaisin joskus nähdä tämän ylioppilaskirjoitusten matikantehtävänä. Paljonko työtön keikkaduunari hyötyy kuukausittaisesta xx työtuntimäärästä keskimääräisen tuntipalkan ollessa xx? Elämänkatsomustiedon kysymyksenä pyytäisin pohdintaa siitä, kuinka tämä vaikuttaa tuensaajan kokonaiselämäntilanteeseen ottaen huomioon mielenterveyteen, perhe-elämään ja työkykyyn vaikuttavat seikat.

Tukijärjestelmä jättää kaksi vaihtoehtoa. Olla tekemättä mitään - lukuunottamatta ehkä työvoimapoliittisia kurssituksia, joiden merkityksellisyys työmarkkinoille palaamisessa on joko urbaani legenda tai säännön vahvistavia poikkeuksia - tai kiertää pykäliä laillisin, laittomin ja/tai semilaittomin keinoin, jos haluaa vaikuttaa elintasoonsa voimiensa mukaan. Laillisia on käytettävissä harvoissa tilanteissa, kuten hankittaessa luvallisesti verovapaita tuloja esimerkiksi marjanpoiminnalla. Nämäkin tosin tulisi ilmoittaa sosiaalitoimelle, jos saa toimeentulotukea. Pimeästä duunista ovat kuulleet kaikki, ja muita laittomia keinoja en listaa, koska jotkut asiat vain on parempi pitää vertaistuen ja suusta suuhun -tiedotuksen piirissä.

Työttömyyskorvaus, asumistuki ja toimeentulotuki jokainen ylläpitävät köyhyyttä omalla tavallaan ja etenkin rinnakkaiselollaan. Pitkäaikaisen tuensaajan on aina vain hankalampaa rämpiä pois tukiviidakosta ja nousta jaloilleen tilanteeseen, jossa vastaisi ihan itse taloutensa toimeentulosta. Jokaiseen noista tukimuodoista sisältyy järjettömyyksiä, jotka pakottavat ihmiset joko järjettömiin elämäntilanteisiin tai kiertämään lakia tavalla tai toisella. Lomakkeisiin ei tarvitse sinänsä valehdella, mutta toisinaan on järkevää kikkailla parisuhde- ja huoltajuusstatuksilla, elatusmaksusopimuksilla, erillisillä asunnoilla, kulukorvauksina maksettavilla friikkuliksoilla ja pimeillä duuneilla.

En ole tavannut toimeentulotukiasiakasta, joka tekisi täyttä päivää pimeällä palkalla, eläisi liksallaan ihan ok mutta nostaisi silti tukia. Yleensä tuensaajan pimeä duuni on satunnaista ja keikkaluontoista ja kyse on kymmenistä euroista, joillakin ehkä satasesta tai parista kuussa; freelance-taittoa, torimyyntiä, remonttiapua, autokuskeilua tai siivouskeikkoja puolituttujen luona. Niistä summista ei ymmärrettävästi haluaisi luovuttaa kunnalle 70 prosenttia.

Ehkä tässäkin tulisi koventaa rangaistusasteikkoa ja lisätä valtuuksia, kun syyllinen jää aina vaille riittävää rangaistusta. Mutta mitä sanktioita voi antaa SATA-komitealle, virkamiehille ja lainsäätäjille, ja mistä minun oikeustajuni saa siihen valtuudet?

11 kommenttia:

  1. Olipa harvinaisen hyvä kirjoitus! Harva tuntuu tajuavan, että tukiviidakkoon saattaa joutua aivan yllättäen, omaa syyttään. Köyhiä on helppo syyllistää, eipä tarvitse miettiä sen enempää, miksi järjestelmä on, mitä on.

    VastaaPoista
  2. Kiva että kirjoitat tästä! <3

    t. inka puu

    VastaaPoista
  3. Olipa hemmetin hyvä teksti, tarkka ja perusteltu sekä niin totta. Olenkin sanonut tukiviidakossa rämpiville, jotka ovat päässeet ansion reunasta kiinni, että kestää noin puoli vuotta saada kuralla oleva talous kuntoon.

    Takakäteen tulevat "rangaistukset" tukiviidakosta irtautuvalle asettavat pitkäaikaistyöttömän todella outoon tilanteeseen. Koeaikakin asettaa omat pelkokertoimensa ja mikäli työ päättyy koeaikana, alkaa tukihumppa uudelleen, entistä karmaisevampana ja rankaisevampana. Kiitos loistavasta kirjoituksesta.:)

    VastaaPoista
  4. Minulla oli yritys, josta en enää saanut täyttä toimeentuloa. Opiskelin uuden ammatin, ja ennen valmistumista lopetin yritykseni, koska työllistyminen uuteen ammattiin näyttikin heikolta. Otin selvää, että osa-aikayrittäjänä ja osatyöttömänä olisin joutunut täyspäiväiseen paperisotaan viranomaisten kanssa. Valmistuttuani jouduin ensin todistamaan, että olin varmasti lopettanut yritykseni, myynyt koneeni, luopunut työhuoneestani ja kenelläkään läheisellä sukulaisellani ei ole yritystä. Sitten jouduin todistamaan, että olin elättänyt itseni yrityksellä. Viimein sain työttömyyspäiväraha-automaatin toimimaan.

    Aloitin atk-opintoja iltakurssina kahtena iltana viikossa ja päivärahani meni heti käsittelyyn, kun ilmoitin siitä. Ilmoitin, koska täydennän CV:täni kurssitodistuksella. Nyt en uskalla tehdä yhtään mitään, vaikka voisinkin työllistää osin itseni entisen yrityksen jäännöksillä. Systeemi estää täysjärkisen toiminnan. Olen yhteiskunnan elätettävä, joutoväkeen kuuluva, vaikka olen ihan terve ja työkykyinen. Tämä olotila ei ole ainakaan minun oikeustajuni mukainen.

    VastaaPoista
  5. Mieletöntä!!! Herttinen miten järkevää, osuvaa ja totta! <3

    Ajatelkaas, jos näitä todella pohdittaisiin ja laskettaisiin yo-kirjoituksissa, moni nuori ehkä jäisi miettimään vastauksia ja sitä myöten hakeutuisi vaikka alalle jossa voidaan tehdä muutoksia tähän tukiviidakkoon. (Vai olenko ylioptimisti?)

    Heh, me muuten Hamletin kanssa todella kikkailemme juuri huoltajuus- ja parisuhdestatuksilla, elatusmaksuilla JA asumisjärjestelyillä! =D Hamlet on aina ollut sitä mieltä ettei tässä maassa rehellinen pärjää, pakko huijata jos meinaa saada rahat riittämään.

    VastaaPoista
  6. Olisi kyllä hauska nähdä kevään yo-kirjotuksissani joku tälläinen tosi elämään liittyvä kysymys. Matikan opettaja kaverini teettää joskus oppilailla tehtäviä vuokrista ja muusta elämisestä, sekin on kuulma avannut monen nuoren silmät sille mitä elämä maksaa.

    Tämä on niitä tilanteita missä ei voi kun toivoa, että joskus, joskus vielä saadaan se perustulo Suomeen, miten monta ongelmaa se ratkaisisikaan (jos on tarpeeksi korkea tietysti ettei tarvitse täydentää muilla tuilla).

    VastaaPoista
  7. Oikeaan osunut kirjoitus. Suomessa on todella sellaiset systeemit nykyään (ja oikeastaan hyvin kauankin ollut), että työttämäksi joutunut on työtön, jos aikoo edes jotenkin pärjätä. Pätkätyöläisellä on hirveä byrokratia. Kelan byrokratian kanssa tappelemiseen eivät kaikkien voimat riitä. Siinä tuppaa vielä jäämään toiseksi. Nykyään saa sentään työtönkin opiskella, mikä vielä hetki sitten oli sekin utopiaa.

    Tuollaiset perustulojutut minä pidän höpöhöpönä. Ensiksikin sille tarvitaan maksaja. Mistäs otat, kun kukaan ei haluaisi maksaa, edunottajia kyllä riittää. Ja niitä "kikkailijoita".

    Ymmärrän kyllä paljon veroa maksaviakin. Ei ole oikein tuollaiset kikkailut. Jokaisen pitäisi tajuta, että siinä lopulta sahaa myös omaa oksaansa, koska näitä "porsaanreikiä" koko ajan syynätään ja tukitaan. Siinä yleensä kärsivät myös ne, jotka eivät kikkaile.

    Ihan eri asia on, jos on aidosti ja oikeasti työtön. Ei onnistu, vaikka miten yrittää mennä läpi harmaan kiven. Kova totuus kuitenkin monille. Enkä nyt tarkoita, että pitäisin jotain 9 euron duuneja yhtään minään muuna, kuin paljonpuhuttuna tempputyöllistämisenä. Vanhaan hyvän aikaan sai tukitöistä kunnon palkan. Niin pitäisi asiat olla edelleen. Mihinkäs ne muuten katosivat ne työt? Kuka kehitti nämä nykyjärjestelmät? Ja kuka ei uskalla myöntää virheitään?

    Olen satavarma, että asiat olisivat eri mallilla, jos edelleenkin maksettaisi tukitöistä ihan niin kuin kuuluu. Se vanha hokemahan on, että tekemätöntä työtä kyllä olisi, mutta palkanmaksuhalukkuutta ei.

    VastaaPoista
  8. Kurjaa, ettei enää edes Romanian noidat(!) voi olla tuloveroista vapaita. Tulee juuri kolmosen uutisissa tällaista faktaa. :)


    Kirjoitapas joskus työttömien kohtelusta noin yleensä, kun tunnut tuon kirjoittamispuolen hallitsevan. Eri keskustelupalstoilta löytyy runsaasti aivan uskomatonta materiaalia. Kun on olemassa rangaistussäädökset kiihottamisesta ties ketä ja mitä vastaan, niin minua on ihmetyttänyt, saako todella työttömiä pilkata ja uhkailla ihan henkeen ja terveyteen asti.

    Eikä tunnu puolestapuhujia virallisilta tahoilta löytyvän. Ministerien tappouhkaukset päätyivät oikeuteen ja maahanmuutajien aiheellinenkin arvosteleminen on rasismia, mutta tavallisen suomalaisen kansalaisryhmän eli työttömien kohdalla ei yksikään virallinen
    taho lotkauta korvaansa. Ihmeellisintä on, että yhdessä yössä, työn menetettyäsi, löydät itsesi halveksittujen joukosta. En tarkoita ollenkaan näitä elämäntapatyöttömiä, he ovat itse osansa valinneet. Moni muu ei ole, vaan on työtön pakosta. Joko ei saa työtä tai ei voi korvausten menettämisen pelossa olla muuta, kuin hiljaa kolossaan.

    Olisi mielenkiintoista lukea juttua tästäkin puolesta.

    VastaaPoista
  9. Kiitokset kommenteista!

    Anonyymi yrittäjä: Yrittäjien tuensaantiprosesseista ei tosiaan juuri muuta kuule kuin kauhutarinoita. En tiedä aiheesta paljoakaan, mutta sen verran ettei vahingossakaan kateeksi käy. Kuulen mielelläni lisää, jos joskus jaksat kommentoida.

    Anonyymi[3]: Sanos muuta. Eikä ole edes hirveän kauaakaan siitä, kun kaupungin puutarhaosastolle ja työvoimatoimiston tiskin taakse haettiin väkeä ihan kuukausipalkalla. Nykyään molempia hoidetaan työllistysvoimin.

    Anonyymi[4]: Työttömien ym. kohtelusta virallisten tahojen puolesta taitaakin kertoa jotakuinkin koko blogi, ja ns. normikansan asenneongelmiakin luulisin sivunneeni aika säännöllisesti. Nettikeskustelupalstojen loanheitto taas on jo sitä luokkaa, jonka jättäisin ihan omaan arvoonsa; työttömyyttä ja muita tuensaajastatuksia hierotaan päin naamaa ihan riittävästi niissä oikeissa ihmistenkohtaamistilanteissakin.

    Äkkiseltään tulee mieleen http://leipajono.blogspot.com/2010/04/paskaa-voi-kiillottaa.html. On niitä kai muitakin, varsinkin vanhemmassa päässä.

    VastaaPoista
  10. Kiitos tästä jutusta! Olen saanut seurata alle 25-vuotiaan kohtelua työvoimaviranomaisten taholta ja sehän on ylimielistä, ala-arvoista ja epäeettistä.

    Joskus kai on väitetty, että nuorten työllisyys ja toisaalta syrjäytymisen estäminen ovat tällekin hallitukselle tärkeitä asioita. Missähän se näkyisi?

    VastaaPoista
  11. Köyhyys ei ole sama asia kuin törkeä väkivaltarikollisuus.

    Henkilökohtaisesti puhun väkivaltarikoksista ja niiden rangaistuksista, sekä erityisesti törkeistä väkivaltarikoksista ja rikoksen uusijoista. Näihin rikoksiin syyllistyvien ihmisten rangaistuksia tulee korottaa, tällä hetkellä esimerkiksi taposta voi päästä muutamalla vuodella ulos, mikä on todella vähän ja ei todellakaan toimi pelotteena eikä vastaa minkäänlaista oikeudentajua.

    Köyhä kunnollinen ihminen ei lähde tappamaan ketään tai sarja raiskaamaan lapsia. Tähän syyllistyy ihminen rahallisesta omaisuudesta huolimatta. Kuten esimerkiksi tapauksessa jossa poliisi syyllistyi alaikäisen raiskaukseen ja pääsi käytännössä ilman tuomiota. Kovemmat rangaistukset suojelevat erityisesti yhteiskunnan heikoimpia koska heihin kohdistuu myös yleisesti enemmän rikollisuutta, erityisesti väkivaltarikollisuutta.

    Toiminta rikollisuutta kohtaan tulisi olla tämä:

    1: Ensiksi pyritään estämään ja luomaan tilanteet jossa rikollisuus on pääasiallisesti tarpeetonta.
    2: Jos rikollisuutta tapahtuu silti pyritään avustamaan pois rikollisuudesta ja opettamaan tarvittavat taidot rikollisuuden lopettamiseen.
    3: Jos tämä ei auta tulee suojelun ja avun siirtyä rikolliselta yhteiskunnalle. Jatkuvalla erityisesti törkeillä väkivaltarikoksilla pitää häkki heilahtaa, mahdollisesti pysyvästi riippuen rikoksen vakavuudesta. Esimerkiksi henkilöä kuten tätä Porvoon autokaista-ampujaa ei tulisi ikinä päästää vapaaksi.

    Tämänkaltainen väkivaltarikollisuus ei ole sidottu köyhyyteen, rikkaat ja köyhät ovat yhtä lailla alttiita impulssihallinnan menetykselle ja rikollisuudelle. Tähän on otettava kova kanta siinä vaiheessa kun auttava toimi ei riitä.

    Mitä taas tulee omaisuusrikollisuuteen ja erityisesti köyhyyden luomaan näpistys ja pienrikollisuuteen. Tämä poistuu helposti sillä kun poistetaan tekstissäsikin mainitsemat tukiloukut. Ehdottomasti tulisi tehdä kaikki mahdollinen jotta saadaan voimaan kansalaispalkka jonka ansiosta kaikki työ olisi aina hyödyllistä. Sen jälkeen laskea palkkauksen ja pienyrittämisen verotusta ja pyrkiä saamaan ihan oikea työvoimapula käyntiin johon sitten luodaan kysyntää niin voimakkaasti että työttömyys pääosin poistuu.

    Sosiaaliturva on epäonnistunut järjestelmä täynnä kuoppia joka tuhoaa ihmisen omatoimisuuden kattavasti ja tehokkaasti, sen tietää kaikki.

    Eli, lyhyesti:

    Enemmän töitä

    Järkevämpi sosiaaliturva, erityisesti kansalaispalkka.

    Väkivaltarikoksista, erityisesti toistuvista väkivaltarikoksista tulee häkin heilahtaa kunnolla.

    www.akigreus.fi

    Olen M11 eduskuntavaaliehdokkaana Helsingissä.

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.