tiistai 14. heinäkuuta 2009

All your trash are belong to us

Yhtenä lauantai-iltana työnsin hikoillen polkupyörää (työnsin siksi, että toinen fillari olikin rikki) nelisen tuntia tyhjä reppu muovipusseineen toiveikkaasti selässä ja kartoitin melkein-naapurin kanssa dyykkausreviiriämme.

Selkä valui vettä jo ensimmäisen viiden kohteen jälkeen ja alkoi turhauttaa. Kolmen ketjun supermarketit, mäkkäri, huoltikset, pikkukaupat, kahvilat sun muut, minkä takapihan biojätteistä vain voisi löytyä jotain käyttökelpoista. Toisin kuin vielä kultaisella 90-luvulla, nykyään roskikset ovat rakennusten sisällä tai tehokkaasti munalukittuina teräshäkeissä. Kymmenen vuotta sitten dyykkaamisella oikeasti tuli toimeen, mutta tämän reviirikartoituksen perusteella vain yksi paikka noin kahdestakymmenestä jätti bioroskiksensa lukitsematta. Mitään siellä ei ollut, mutta käyn joskus toiste katsomassa.

Roskisten lukitsemiseen on joitakin hyviä syitä, kuten se, että kaikki syömäkelpoinen on jo lahjoitettu ruokajonoille tai se, että aikaisemmat dyykkarit ovat huomautuksesta huolimatta sotkeneet paikkoja. Dyykkarillakin on oltava sääntönsä, tai muuten apaja menee kiinni. Väitän kuitenkin, että suurimmalla osalla marketeista syy ei ole kumpikaan noista, vaan joku heikosti perusteltu mukaperiaate kaupan vastuusta olla päästämättä pilaantuvia elintarvikkeita ihmisten ulottuville. Lässynlässyn. Jos ylijäämää ei lahjoiteta, sen tulisi ainakin olla dyykattavissa. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään tuskin sopii dyykkarin kauppaa vastaan nostama korvausvaade ruokamyrkytyksestä.

Vuosituhannen vaihteessa silloisessa asuinkaupungissa kävin laajan tuttavapiirin kanssa säännöllisesti tiettyjen kauppojen takapihoilla dyykkaamassa. Pariin otteeseen paikalle tuli vartiointifirman väki tarkistamaan tilannetta, mutta kun totesivat ettei olla murtautumassa, niin kehottivat jatkamaan rauhassa. "Kunhan paikat pysyy siistinä." Siihen aikaan melkein jokaisen kaupan luona pystyi dyykkaamaan, toiset vain kaatoivat biotavaran päälle turskaa, toiset eivät.

Arnold'sin donitsiroskikset olivat lähes jokaisen isomman kaupungin turistikohde vieraileville dyykkareille, samoin niiden supermarkettien roskikset, missä oli erikoisjuustohylly. Silloin ei dyykattu eineksiä, koska pakatut elintarvikkeet menivät vielä härskisti sekajätteeseen, vaan kiiltäviä paprikoita ja tuoreita banaaneja. Ja joskus mäkkärin hampurilaisia, jos dyykkireissulla tuli pikanälkä.

Dyykkaamisessa on teoriassa etunsa ruokajonoihin nähden: sitä voi tehdä silloin kun haluaa, missä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Ruokajonojen kiistaton etu taas on se, että sieltä todennäköisemmin saa nykypäivänä ruokaa. Nyt dyykkaamisen osoittauduttua aika turhaksi tällä seudulla on ilmeisesti taas aika aktivoitua jonoissa, kun pakastin tyhjenee vauhdilla.

Elättelen toiveita siitä, että yhä useampi niistä kaupoista jotka suojelevat biojätteitään munalukoilla kantaisivat yhteiskuntavastuutaan lahjoittamalla ylijäämänsä hyötykäyttöön. Sama logiikka pätee pienemmässäkin mittakaavassa - jos jätät television tai dvd-soittimen taloyhtiön jätekatoksen lattialle, niin ei ole iso vaiva laittaa siihen lappua, jos se sattuu olemaan toimiva. Tai olla hajoittamatta käyttökelpoista hyllyä matkalla jätekatokselle. Pidän parhaillaan roskia viedessä ja jätelavojen ohi kulkiessa silmiä auki toimivien katto- tai jalkalamppujen ja hyväkuntoisten kivojen mattojen varalta.

Sivupalkin ruokajakopisteiden listaan on nyt lisätty hakuehdoissa kovasti kaivattu Kuopio. Hiukan vaati googlaamista, mutta löytyihän se.

5 kommenttia:

  1. Vaikka se ei käytännön dyykkaamisessa näy, on hyvä muistaa, että kaupan kiinteistöllä olevan jäteastian sisältö kuuluu yhä kaupalle. Kauppa voi halutessaan pitää tästä periaatteesta kiinni; tässä yksi syy, miksi lukolliset roskikset ovat lisääntyneet. Olen ymmärtänyt, että enemmistö kauppiaista ei pidä dyykkaamisesta - syyt ovat enemmän tai vähemmän ilmeiset, vaikkakin kyseenalaiset.

    Dyykkaaminenhan on - ja ainakin se pitäisi sellaisena nähdä - kierrättämisen muoto. Inhimillisestä ja ekologisesta näkökulmasta on hankala nähdä pätevää syytä, miksi esim. huonekalujen kierrättäminen olisi hyväksyttävämpää kuin ruuan.

    VastaaPoista
  2. Jan T: Kauppojen virallista oikeutta roskiinsa en missään nimessä kiistä - moraalisen kyllä.

    Lähinnä toivoisin tulevan yrityksillä ja kauppaketjuilla hyväksi tavaksi julkistaa tiedot jätteenkäsittelystään, mm. siitä lahjoitetaanko ylijäämäelintarvikkeita Viroon ja/tai Suomeen eteenpäin jaettaviksi.

    Roskisten lukitseminen häkkeihin on varmaan yleistynyt turvallisuussyistäkin roskakatosten paloturvallisuuden saatua viime vuosina entistä enemmän huomiota. Juuri noiden ekologisten ja inhimillisten syiden vuoksi toivoisinkin ylijäämien lahjoittamisen olevan yrityksille positiivista pr:ää "tappion" sijaan...

    VastaaPoista
  3. Hmph, meidän ostarilla mm. eräs kauppa murskaa suoraan kaikki jätteensä! Lisäksi siellä kiertelevät myös vartijat ja häätävät porukan pois. Ainoa siedettävä dyykkauspaikka on Sokkari, jonka sijainti keskellä aukiota ja kierrätyspisteiden vieressä ilm. on teettänyt sen, että roskikset ovat ns. vapaassa käytössä. Olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä - roskiksen vapaaksi tai ainakin toivoisi lahjoituksia sitten eri ruuanjakeluihin tms. paikkoihin.

    Kerroinko jo, että kaikki mattoni on dyykattu muuttopäivien tienoolla (kuun vaihde)kotiroskiksesta. Ihmiset eivä enää edes pese mattojaan, näistäkin 2 oli ihan uutta - vain kammmottavan likaisia. Ja talossa on matonpesukone ;D Olin oikein tyytyväinen, heh. Eikä meidän huushollissa ole uutena ostettu... joo, yksi Ikean pikkuhylly ja lukulamppu. Ei muuta, joko kierrätetty, dyykattu, ostettu käytettynä joltakin tai jostakin jne. Onnea etsintään!

    VastaaPoista
  4. Polgara: Näyttää siltä, että monella muullakin on uneton yö?

    Ah, matonpesukone... Täällä käytetään pesutuvan lattiaa, harjaa ja vesiletkua. Jos saisin dyykattua puhtaammat tilalle voisi jäädä itseltäkin kesäpesu väliin; toisilla taas raha on löysällä niin kai se on sama ostaa uudet?

    VastaaPoista
  5. Mä olin kuolla nauruun kun ystävä esitteli tulevaa asuntoaan/pihapiiriään ja sanoi että katsos, heillä on roskiksissakin oikeen ovikoodi!!! Me ei voitu käsittää moista... Minä olen roskiskatokselta saanut hienot rottinkiset parvekekalusteet! Mies omastaan löysi upouuden kahvinkeittimen jossa oli lappu että saa ottaa. =) Sillä on roskis lukossa, mulla ei oo ees kattoa kaikkien roskisten päällä mutta syvistä molokeista ei mitään ulos saa. Tosin en dyykkausta ole harrastanut kuin pienenä lehtiroskiksissa. =D

    Kaupat varmaan pelkäävät että jos jätteet pannaan saataville, kukaan ei enää osta vaan hakee ilmaiset ruuat myöhemmin. Mieluummin voisivat sitten lahjoittaa jakeluun...

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.