Yhtenä sadoista työttömistä päivistä röhnötin nautinnollisesti kylpytakki auki nojatuolissa juomassa kaljaa ja katselemassa juuri sitä kanavaa, mikä oli sattunut jäämään edelliseltä katsojalta auki. Myytinmurtajissa testattiin sanonnan "paskaa ei voi kiillottaa" todenperäisyyttä: eläintarhasta koottiin eksoottinen valikoima jätöksiä, joista pyöriteltyjä kakkakuulia hiottiin ja hinkattiin, ja lopuksi verrattiin eri eläinsuolistojen lopputuotteiden kiiltoa mittaamalla heijastustasoa kalliin näköisellä laitteella. Kuulista tulikin ajan kanssa varsin hienopintaisia ja sileitä; satunnaisia pintakarvoja lukuunottamatta alkuperää olisi voinut olla mahdoton arvata. Muistaakseni leijona voitti.
Onko näissä ohjelmissa jonkun mielestä mielekästä sisältöä? Tietysti on. Paskan kiillottamiseen liittyvää hokemaa kuitenkin aina joskus kuulee, ja oli korkea aika kumota sen todenperäisyys. Aina on niitä, jotka ovat varmoja itsestään ja kyvystään lukea ihmisiä ja ympäristöä, tulkita tapahtumia ja muodostaa oikeita mielipiteitä siitä, mikä milloinkin on sitä itseään. Alentuva ja itsetietoinen ääni kertoo Suomen sosiaaliturvan kannustavan laiskuuteen ja loisimiseen, miten kaikki me ponnistamme samalta viivalta yhtäläisillä mahdollisuuksilla tai miten yhteiskuntamme kaltoinkohdelluin väestöryhmä on todellisuudessa sosiaalipummien riistämä keskiluokkainen ja keski-ikäinen valkoinen mies, joka on ikänsä tehnyt töitä ja maksanut veroja. Nämä alempiarvoisia väheksyvät äänet ovatkin todennäköisesti oppineet yhteiskuntarakenteen perusasiat tuijottamalla sanomalehdistä ja peilistä kiillotettua paskaa.
Lopputuotteen estetisointi on yhteiskuntarauhan säilymiseksi ilmeisen tarpeellista, koska myös valtionhallinto työllistää alalle satoja tai tuhansia.
Loppujen lopuksi minkä tahansa saa kiiltämään, ellei muuten niin rahalla. Koistisilla riittää pilkkuun saakka seuraa ja kusipääkin ansaitsee alipalkatulta aspalta hyvää palvelua, jos rahat riittää. Ilmaiseksi tai työvoimahallinnollisella yhdeksän euron päiväkorvauksella tehtävä työ ei ansaitse arvostusta tekijälleen, joka pysyy edelleen yhteiskunnan velallisena, mutta täsmälleen samaa työtä TES:n mukaisella liksalla tekevä on kelpo veronmaksaja. Miten moni vapaaehtoisduunari, kotiäiti/perhepäivähoitaja, omaishoitaja tai työvoimatyöllistetty on saanut kuulla (ja aina samalla tavalla, vaivautuneen vähättelevästi) työstään puhuttaessa, miten "sehän nyt ei olekaan oikeaa työtä". Puuhastelua, sitähän se.
Onhan ihan eri asia, että saa oikeaa palkkaa. Ja sitäpaitsi tässä maassa oikeasta työstä maksetaan aina oikea palkka. Ei olla Neuvostoliitossa, ei.
Työ - palkkatyö - kiillottaa jo käsitteenä kaiken mihin koskee. Etenkin tekijänsä, mutta samalla tekijän kulutusvalinnat, tavan hoitaa perhesuhteita, alkoholinkulutuksen ja hienhajun. Se oikeuttaa paremmuuteen ihmisenä ja kansalaisena, parempaan palveluun, lepoon työn ulkopuolisten velvollisuuksien sijasta ja pyhittää palkansaajasta yhteiskunnan tukipilarin. Koulutus- ja uraputkesta pullahtanut suurten ikäluokkien vielä voimissaan oleva palkansaaja käy parhaillaan läpi kollektiivista kanonisointia, sopivasti ennen kuin pakettimatkat ja mökkimaasturit vaihtuvat vanhainkodin vaippoihin (jotka vaihtaa joku muu kuin minä) ja hilpeään neuroleptipöhnään, jota voidaan lisätä sitä mukaa kun potilas - anteeksi, asiakas - tuo julki tarpeitaan muutenkin kuin vaipoissa.
Tein yli kymmenen vuotta töitä kolmannella sektorilla; nuorisotyötä, ympäristökasvatusta, oikolukua, kielenkääntämistä, yhteiskuntakoulutusta, erityissosiaalityötä, viestintää, sovittelua. Vapaaehtoisena, joskus kertaluonteisella urakkapalkkiolla, viime vuosina lähinnä työvoimatoimiston yhdeksän euron päiväkorvauksella, mutta ne työt merkitsivät jotain. Eivätkä edes pelkästään minulle, vaan niille muille, joiden vuoksi töitä tehtiin ja jotka arvostivat meitä tekijöitä. Ilman vapaaehtoisia moni niistä töistä olisi jäänyt tekemättä ja johtanut tilanteisiin, jotka eivät ole yhteiskunnalle ilmaisia. Silti ne eivät virastojen ja useimpien kanssaihmisten silmissä olleet minkään arvoisia. Sen sijaan saan selkääntaputuksia ja "tiesinhän minä että joskus sinäkin vielä teet oikeita töitä" -kommentteja nyt, kun myyn täydellisen merkityksetöntä krääsää pimeällä palkalla. Se työ ei ole kellekään minkään muun kuin pienen käteisrahan arvoista, mutta silti se näköjään toisten silmissä kohottaa minut palkkatyön sädekehän valaisualueelle. Kunnon ihminen, kun tekee töitä eikä vain puuhastele tai luuhaa. Yläpuolelleni jää enää vain veronmaksaja.
Hesarin kolumnissa Häkkinen (31.03.10) kuittaili työn idean käyttömahdollisuuksista, ja ehkä pyhistä lehmistä onkin parasta kirjoittaa kepeitä kolumneja. Jos kiiltäviä kuulia heittää seinään, näkee mistä ne on tehty.
Salsamar: Mettä
mie lähin methän
halusin mennä sinne ihan yksin,
ja selvittää ajatuksia
sielä oli kauhean kaunista,
koskematonta ja ikuista
ihan ku sielä ei olis kukkaan koskaan ees käyny!
hämähäkinseitikki oli ihan ehjinä,
kastepisaroita koivunoksilla ja ruskan lehet
jo tippuneina maahan
vaikka kaikki paikat näyttää sielä melkein samalta,
niin on niissä kuitenki hirveästi eroja!
missään kohtaa ei ennää samalla tavalla elä sopusoinnussa
männyt jänkällä ja
sienet koivumettässä
poroja mie en tännään nähny,
ehkä ne oli kaikki menneet paremmille apajille syömhän
tai ehkä ne nukku kaikki yhessä kasassa,
semmosessa sanattomassa yhteisymmärrykessä
ei niistä kukhan uhittele turhaan
eikä puhu toisista pahhaa
sammaa ei voi sanoa meistä ihmisistä,
meistä, jokka täälä yritämmä selvitä.
vissiin tämä on sitä ihmiskunnan uhmaikkää,
ko kaikki on "mie itte!" eikä muka tarvi toisten apua
ja vaikka sitä apua hakiski, niin ketäpä se kiinnostaa
pelkästhän niitä, jokka siitä saa palkkaa
olemmieki sielä lääkärissä joskus käyny, eikä ne muuta
ku kirjottivat reseptejänsä ja anto sairaslommaa
miten muka voipii ihminen levätä rauhassa kotona,
ko tietää, että jos se toistuu, niin ei ole ennää sitä peruskalliota
jota työpaikakski joskus sanothan
emmie jaksa ellää pelkästhän siks, että voisin tehhä työtä
tai että saisin mahollisimman paljon rahhaa, jota sitte tuhlata.
jumalilla on kyllä mahoton huumorintaju,
tai sitte ihmiset on tehneet jotaki tosi pahhaa
ko elämästä ei ennää ees sais nauttia
siks mie sinne mettään lähin,
kuulostelemhan lintujen laulua ja
kattelemmaan hilloja
maistelemmaan ja ihhailemmaan,
miten jotaki näin kaunista on voinu syntyä
sielä se pakopaikka aina pyssyy, ei se minnekhän katoa
mettä on aina mettä, siihen ei voi kukhaan kajota
ei ees isot päättäjät, ko eihän niitä kiinnosta
jonku pienen kylän osa taivhan valtakunnasta
torstai 8. huhtikuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Mitä on tehtävä? - Päivittyvä tynkälista lahjoituskohteista
Koneella ja nettipiuhan päässä aika on rajallista, ja sisällöntuottaminen on jäänyt tiedonkeruun varjoon. Artikkeleita, tutkimuksia, kirjallisuutta ja sitten sitä salaperäistä, yllättävää, keväistä sosiaalista elämää märillä kaduilla ja mutaisilla ostareilla. Pakastin on ollut kiitettävän täynnä, mutta alkavalla viikolla jääkaappi ja viipyvät tuet kannustavat kohti ruokajonoa, pitkästä aikaa.
Statistiikan ja kävijäpalautteen perusteella voi yleistää, että huomattava mutta hiljainen osa kävijöistä etsii tietoa saatavilla olevasta avusta ja minimituilla pärjäämisestä, kommentteja ja viestejä taas tulee enemmän niiltä, joilla olisi resursseja ja tahtoa jakaa niitä.
Tähän asti blogiin päätynyt tieto lahjoituskohteista ja vapaaehtoistyöllistymisestä on ollut hyvin hajanaista ja satunnaista, ja päädyin lopulta aloittamaan myös jatkossa päivittyvän postauksen johon listata tiedossa olevia ja tietoon tulevia solidaarisuuskohteita. Otan pysyvästi jatkossa mielelläni vastaan infoa erilaisista vapaaehtoistoimintaan perustuvista ja vähävaraisten/syrjäytettyjen auttamiseen keskittyvistä avustuskohteista ja päivitän niitä tähän postaukseen. Sivupalkkiin ei tosiaan hyvällä tahdollakaan mahdu enää auttamiseen ohjaavaa linkkilistaa, joten tyydyn liittämään palkkiin linkin tähän blogimerkintään.
Toistaiseksi lista ei ole kovin kattava, mutta päivitän sitä pikkuhiljaa aina sitä mukaa, kun törmään uusiin ja vahvistettaviin tietoihin.
Valtakunnallisia
Koti kaikille. Kansa pois kaduilta -keräyshaaste kerää lahjoituksia Sininauhasäätiölle, joka järjestää asunnottomille asuntoja mm. pyörittämällä asuntoloita ja tuetun asumisen yksiköitä.
(Päivitetty 05.06.10)
Suurella sydämellä -verkoston kautta haetaan vapaaehtoisia erilaisiin duuneihin laidasta laitaan. Vapaaehtoisduunariksi voi ilmoittautua esimerkiksi seurakunnan järjestämiin maksuttomiin ruokailuihin, vähävaraisten vaatevarastolle, maahanmuuttajan tukihenkilöksi, varamummoksi tai -vaariksi, avustamaan kouluikäisten retkille jne. Sivuston kautta voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi jo kymmenellä paikkakunnalla, ja kevään aikana toiminta käynnistyy lisäksi Nokialla ja Turussa.
Yksi parhaimmista ideoista ikinä on kirjastojen ja eräiden muiden julkisten paikkojen yhteydessä toimivat kirjojen vaihtohyllyt, joihin voi jättää kirjoja muiden lukijoiden napattaviksi ja joista voi löytää tilalle maksutonta luettavaa. Lista eri paikkakuntien vaihtohyllyistä löytyy BookCrossingFinlandin sivuilta.
Pääkaupunkiseutu
Vantaalla seurakuntien ylläpitämä vaatevarasto Tikkurilassa myy nimellistä korvausta (joitakin kymmeniä senttejä) vastaan vaatteita vähävaraisille. Hyväkuntoisten vaatteiden ja kenkien lahjoittamisesta voi sopia puhelimitse (09-830 6342). Lisäksi Vantaankosken seurakunta ylläpitää omaa vaatevarastoa Kivistön kirkolla (puh. 050-341 8381). Myyrmäessä Ruoka-apu Yhdistys ry jakaa lasten ja aikuisten vaatteita, kenkiä, leluja, lastenkirjoja ja muuta vastaavaa käyttökelpoista tiistaisin ruokajaon yhteydessä aina kesätaukoon asti. Ruoka-apu ry:lle voi toimittaa vaate- ja kenkälahjoituksia paikan päälle esim. ruokajaon aikana (tiistaisin klo 11-13) tai sopia toimituksesta ottamalla yhteyttä puhelimitse (Anneli, 0400-124 663).
Valmiiden vaatteiden lisäksi Vantaalla otetaan lahjoituksina vastaan myös villalankoja villasukkia, lapasia ja kaulaliinoja varten. Vantaan vihreiden nuorten vuoden mittaisen haasteen tavoitteena on koota ja lahjoittaa Asunnottomien yönä 2010 mahdollisimman paljon villasukkia asunnottomille ja vähävaraisille, ja järjestölle voi toimittaa valmiiden villasukkien ym. lisäksi lankoja neulottaviksi. Järjestön yhteystiedot löytyvät Vihreiden nuorten paikallisjärjestösivulta.
Työ & Toiminta ry ottaa pääkaupunkiseudulla vastaan "kaikkia kierrätyskelpoisia ATK-laitteita sekä muuta sähkö- ja elektroniikkaromua (SER), toimistokalusteita, kodin huonekaluja, kodinkoneita, vaatteita, leluja, urheiluvälineitä, astioita, kirjoja, työkaluja, romumetallia, lyijyakkuja ja kaikkea muuta kierrätyskelpoista." Yhdistys ylläpitää kierrätystavarataloa Myllypurossa. Vaatelahjoituksia voi Helsingissä tarjota ainakin Hurstille, Herttoniemen seurakunnalle ja Vailla vakinaista asuntoa ry:lle (lähinnä miesten vaatteita, takkeja, kenkiä ym.).
Satakunta
Satakunnan kansa uutisoi alkuviikosta mahdollisuudesta lahjoittaa leluja ja pelejä lastensuojelun ja ennaltaehkäisevän perhetyön piirissä oleville lapsiperheille Porissa. Huomasin jutun kuitenkin vasta nyt; lahjoituksia otettiin vastaan eilen. Näyttäisi kuitenkin, että tempauksen järjestänyt Parasta perheille -yhdistys ottaisi lahjoituksia vastaan varsinaisen tapahtuman ulkopuolellakin, joten tässä satakuntalaisille mahdollisuus lelujen järkevään kierrätykseen.
Statistiikan ja kävijäpalautteen perusteella voi yleistää, että huomattava mutta hiljainen osa kävijöistä etsii tietoa saatavilla olevasta avusta ja minimituilla pärjäämisestä, kommentteja ja viestejä taas tulee enemmän niiltä, joilla olisi resursseja ja tahtoa jakaa niitä.
Tähän asti blogiin päätynyt tieto lahjoituskohteista ja vapaaehtoistyöllistymisestä on ollut hyvin hajanaista ja satunnaista, ja päädyin lopulta aloittamaan myös jatkossa päivittyvän postauksen johon listata tiedossa olevia ja tietoon tulevia solidaarisuuskohteita. Otan pysyvästi jatkossa mielelläni vastaan infoa erilaisista vapaaehtoistoimintaan perustuvista ja vähävaraisten/syrjäytettyjen auttamiseen keskittyvistä avustuskohteista ja päivitän niitä tähän postaukseen. Sivupalkkiin ei tosiaan hyvällä tahdollakaan mahdu enää auttamiseen ohjaavaa linkkilistaa, joten tyydyn liittämään palkkiin linkin tähän blogimerkintään.
Toistaiseksi lista ei ole kovin kattava, mutta päivitän sitä pikkuhiljaa aina sitä mukaa, kun törmään uusiin ja vahvistettaviin tietoihin.
Valtakunnallisia
Koti kaikille. Kansa pois kaduilta -keräyshaaste kerää lahjoituksia Sininauhasäätiölle, joka järjestää asunnottomille asuntoja mm. pyörittämällä asuntoloita ja tuetun asumisen yksiköitä.
(Päivitetty 05.06.10)
Suurella sydämellä -verkoston kautta haetaan vapaaehtoisia erilaisiin duuneihin laidasta laitaan. Vapaaehtoisduunariksi voi ilmoittautua esimerkiksi seurakunnan järjestämiin maksuttomiin ruokailuihin, vähävaraisten vaatevarastolle, maahanmuuttajan tukihenkilöksi, varamummoksi tai -vaariksi, avustamaan kouluikäisten retkille jne. Sivuston kautta voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi jo kymmenellä paikkakunnalla, ja kevään aikana toiminta käynnistyy lisäksi Nokialla ja Turussa.
Yksi parhaimmista ideoista ikinä on kirjastojen ja eräiden muiden julkisten paikkojen yhteydessä toimivat kirjojen vaihtohyllyt, joihin voi jättää kirjoja muiden lukijoiden napattaviksi ja joista voi löytää tilalle maksutonta luettavaa. Lista eri paikkakuntien vaihtohyllyistä löytyy BookCrossingFinlandin sivuilta.
Pääkaupunkiseutu
Vantaalla seurakuntien ylläpitämä vaatevarasto Tikkurilassa myy nimellistä korvausta (joitakin kymmeniä senttejä) vastaan vaatteita vähävaraisille. Hyväkuntoisten vaatteiden ja kenkien lahjoittamisesta voi sopia puhelimitse (09-830 6342). Lisäksi Vantaankosken seurakunta ylläpitää omaa vaatevarastoa Kivistön kirkolla (puh. 050-341 8381). Myyrmäessä Ruoka-apu Yhdistys ry jakaa lasten ja aikuisten vaatteita, kenkiä, leluja, lastenkirjoja ja muuta vastaavaa käyttökelpoista tiistaisin ruokajaon yhteydessä aina kesätaukoon asti. Ruoka-apu ry:lle voi toimittaa vaate- ja kenkälahjoituksia paikan päälle esim. ruokajaon aikana (tiistaisin klo 11-13) tai sopia toimituksesta ottamalla yhteyttä puhelimitse (Anneli, 0400-124 663).
Valmiiden vaatteiden lisäksi Vantaalla otetaan lahjoituksina vastaan myös villalankoja villasukkia, lapasia ja kaulaliinoja varten. Vantaan vihreiden nuorten vuoden mittaisen haasteen tavoitteena on koota ja lahjoittaa Asunnottomien yönä 2010 mahdollisimman paljon villasukkia asunnottomille ja vähävaraisille, ja järjestölle voi toimittaa valmiiden villasukkien ym. lisäksi lankoja neulottaviksi. Järjestön yhteystiedot löytyvät Vihreiden nuorten paikallisjärjestösivulta.
Työ & Toiminta ry ottaa pääkaupunkiseudulla vastaan "kaikkia kierrätyskelpoisia ATK-laitteita sekä muuta sähkö- ja elektroniikkaromua (SER), toimistokalusteita, kodin huonekaluja, kodinkoneita, vaatteita, leluja, urheiluvälineitä, astioita, kirjoja, työkaluja, romumetallia, lyijyakkuja ja kaikkea muuta kierrätyskelpoista." Yhdistys ylläpitää kierrätystavarataloa Myllypurossa. Vaatelahjoituksia voi Helsingissä tarjota ainakin Hurstille, Herttoniemen seurakunnalle ja Vailla vakinaista asuntoa ry:lle (lähinnä miesten vaatteita, takkeja, kenkiä ym.).
Satakunta
Satakunnan kansa uutisoi alkuviikosta mahdollisuudesta lahjoittaa leluja ja pelejä lastensuojelun ja ennaltaehkäisevän perhetyön piirissä oleville lapsiperheille Porissa. Huomasin jutun kuitenkin vasta nyt; lahjoituksia otettiin vastaan eilen. Näyttäisi kuitenkin, että tempauksen järjestänyt Parasta perheille -yhdistys ottaisi lahjoituksia vastaan varsinaisen tapahtuman ulkopuolellakin, joten tässä satakuntalaisille mahdollisuus lelujen järkevään kierrätykseen.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
"Ihan riittävästi ruokaan"
Soininvaara: Paljonko ruoka maksaa (10.01.2010)
En mielelläni käytä tiettyjä homma-porukoiden ja arvotaantumuksellisten suosimia sanoja, mutta ajoittain Soininvaaralla häivähtää rivien välissä viitteitä moralistiseen viherfasismiin. Samaa retoriikkaa tosin käyttävät vielä hanakammin ne, jotka eivät sanan vihreään osaan päin tekisi tarpeitaankaan.
"Tällä laskelmalla haluan osoittaa, että 417 euron perusturva riittää hyvin itse valmistettuun ruokaan. Köyhyysongelman kanssa tällä havainnolla sinänsä ei ole mitään tekemistä. Olen joskus vakoillut, mitä pienituloisilta vaikuttavat ihmiset kaupasta ostavat. Heidän ruokakorinsa ei juuri muistuta tätä. Tämä laskelma osoittaa, että sille, jolla elämän perusasiat ovat kunnossa (ja joka asuu ehkä kommuunissa) matalinkin perusturva riittää mukavaan elämään, jos elämän sisältö löytyy muualta kuin kuluttamisesta."
Luin tekstin jo kauan sitten, pari viikkoa ilmestymisen jälkeen, ja olen yrittänyt ymmärtää sen motiivia. Miksi veteraanipoliitikolla, valtakunnallisesti arvostetulla yhteiskunta-analyytikolla ja entisellä peruspalveluministerillä on tarvetta todistella, että yhden hengen talouden 417 euron toimeentulotuella (työmarkkinatuki on 7 euroa vähemmän, yhteisasuvan perusturva taas 350e) tulee varsin hyvin toimeen, "jos vain on valmis näkemään vaivaa ja leipomaan itse leipänsä"? Useimpien kohdalla lähtisin suoraan siitä oletuksesta, että kohderyhmänä eivät ole tsemppausta ja isällisiä neuvoja kaipaavat vähävaraiset, vaan ne, joiden mielestä jokaisen tulisi ns. kantaa vastuu itsestään eikä yhteiskunnan vapaamatkustajana ole oikeutta valittaa, ja jotka kaipaavat tuon postauksen kaltaisia argumentteja tukemaan näkemyksiään. Soininvaaran kohdalla en tiedä, kummasta on kysymys: aavistelen, ettei Ode ole miettinyt motiiveja kovin pitkälle.
Soininvaaraa voi lukea kuin piru raamattua. Vanhana vihreänä Koijärvi-aktiiivina tunnettu pieni pyöreäpäinen mies kirjoittaa blogissaan usein asiaa, mutta tilastojen ulkopuolella pienen ihmisen todellisúus ja näkökulmat tuntuvat olevan ajattelijalle heikkoutta tai takertumista yksittäistapauksiin. Nyt myönnän yllättyneeni siitä, ettei köyhän tarvitsekaan olla viaton kuin vastasyntynyt - ruokalaskelmassa oli huomioitu kuukausittainen bissehampaan kolotus keskimäärin yhden annoksen päiväkulutuksen mukaan, eli kevyt päihtyminen kerran viikossa on siis vielä hyväksyttävää ylellisyyttä.
Vakava puutehan laskelmassa oli, että hinnat oli laskettu liikkeiden pullohintojen mukaan, vaikka tölkeistä saa 50% suuremman pantin... ;)
En tiedä mihin viitataan sillä, että "pienituloisilta vaikuttavat" eivät kanna ostoskorissaan terveellistä lanttua ja jauhoja leivän leivontaan. Ilman keittiötä ja/tai asuntoa ruoanlaitto on muutenkin haastavaa ja kallista, ja monet - etenkin vanhemmat yksinäiset miehet - eivät yksinkertaisesti osaa muuta kuin siivuta juustoa lenkkimakkaran viiltoihin ja vakavasti masentuneelle taas pelkästään syöminen voi olla työn ja tuskan takana kauppareissusta puhumattakaan. Tuoretiskin stroganoffeja ja muita paremman väen valmisruokia "pienituloisilta vaikuttavat" tuskin lappavat liukuhihnalle, mutta jos vihjaus koskee mäyräkoiria tai alennuslavoja, niin jokainen köyhä tietää varmasti kaljan olevan pois kaikesta muusta ja tekee itse valintansa. Toisaalta, pitäähän keppana nälän poissa.
Tunsin jonkinlaista epämiellyttävää kihinää lainaamani kappaleen sävystä. On liian luontevasti tulkittavissa, että köyhyysongelma johtuisi vähävaraisen valinnoista kuluttajana. Tiedostan varsin hyvin röökiaskien ja Karjala-tölkkien teoriassa laskevan elintasoani joissakin muissa asioissa, mutta jos toimeentulotuen tulisi ruoan lisäksi riittää kattamaan joukkoliikenteen lippukulut, harrastuskulut, tv-lupamaksu, itsehoitolääkkeet ja sanomalehtitilaus, niin noiden em. ylellisyyksien karsimisen jälkeen luulisi jo tuista jäävän rahat pariin keppanaankin.
Paljonko eläminen maksaa?
Lapsellisen kiukutteluvastarinnan saatua hetkeksi vallan arvioin, paljonko minimituloilla jää henkeä kohti käyttörahaa joko pakosta tai omasta valinnastaan yhteisasuvaksi katsotulla lapsettomalla/elatusvelvoitteettomalla toimeentulotukiasiakkaalla sillä oletuksella, että yhteistalouden kaikki asukkaat elävät minimituloilla. Toinen käyttämäni oletus laskelmissa on, että hypoteettinen tt-tukiasiakas hankkii halvimman mukaan niitä asioita, joihin tuen virallisesti pitäisi kohtuullisen elintason turvaamiseksi riittää. Internetyhteyttä listaan ei ole päivitetty, mutta sen kk-menoja voitaneen pitää vaihtoehtona sanomalehtitilaukselle.
15,00e - Elintarvikkeet (minimiarvio sillä oletuksella, että on harvinainen mahdollisuus asioida 2-3 kertaa viikossa seurakuntien ym. ruokajonoissa (matkakulut julkisilla) ja ostaa kaupasta vain sen, mitä jonoista tai EU-kasseista (joita tosin saa 1-2 kertaa vuodessa ja nekin aika tuurilla) ei saa: 2pkt kahvia, 1kg sokeria, 3-5 pussia mausteita, ketsuppia, 2-3kg perunoita/makaronia jne. Vihanneksiin ei ole varaa.)
19,95e - Tv-lupamaksun kuukausittain maksettava osamaksuosuus
25,33e - Sanomalehtitilaus/kk (mallihintana Helsingin Sanomat)
30,00e - Pakolliset matkat julkisilla työvoimatoimistoon, Kelaan, terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon, jokaiseen 1-2 kertaa kuussa, hinnat pk-seudun sisäisten lippujen mukaan)
27,40e - Harrastuskulut (matkat viikoittain päivätuvalle, missä on ilmainen biljardi, keran kuussa minigolfia ja kaksi kahvillakäyntiä McDonaldsissa ystävän kanssa matkoineen)
18,76e - Itsehoitolääkkeet (esim. kaksi pakettia Ibumaxia - Buranan halvempi versio - halvin huuliherpesvoide ja joku perusvoide iholle)
14e - Työnhakukulut (5 postimerkkiä kuorineen, työhakemusten ja cv:iden tulostus kirjastossa ja matkat 2-3 haastatteluun joista osa seutumatkoja)
11e - Hygienia (wc-paperi, shampoo 1/2kk, hammastahna 1/kk, saippua 1kpl/kk ja halpa hoitoaine 1kpl/2kk. Esteettisiä tuotteita kuten hiuslakkaa, deodorantteja tai meikkejä ei laskelmassa)
30e - Hiustenleikkuu 1krt/3kk ilman oheispalveluita kuten hiustenpesua, laskettu naissukupuolihinnoittelun mukaan joka on edelleen tosiasia kuluttajavalvonnan kannasta huolimatta)
Näiden kulujen yhteissumma olisi kuukautta kohden pyöristettynä (pyöristys siksi, että arvioin kahvin, hygieniatuotteet ym. ulkomuistista perusmarkettien halvempien tuotteiden mukaan) noin 148e.
Muihin kuluihin - vakuutukset, puhelinlaskut, vaatteet, elintarvikkeet, ei-välttämätön kosmetiikka ja lääkevalmisteet (meikit, vitamiinit, kosteus- ja kasvojenpuhdistustuotteet, kengät, yllättävät tai satunnaiset menot kuten astiat, uusi kahvinkeitin/pöytä/talvitakki/sukulaisvierailut/joululahjat...) jäisi yhteistaloudessa asuvalla käytettäväksi 200e/kk.
Haaveilen yhä ajokortista ja opiskelupaikasta, mutta jo yksien pääsykokeiden kirjat, joita ei voi ostaa käytettynä, maksavat yli 200e, useammista pääsykokeista tai niiden matkakuluista puhumattakaan.
Huolimatta pohjana käytetystä Soininvaaran blogitekstistä en halua hyökätä Soininvaaraa vastaan, vaan koko sitä ajattelutapaa, jossa vähävaraisten rahantarve pelkistetään pelkkiin ruokakuluihin ja köyhyydestä syyllistetään yksilöä. Tiedän toistavani itseäni, mutta näiden "oikeita" elämäntapoja noudattavien, itsensä jalustalle nostaneiden, aina paremmin tietävien "sossun tuilla eletään liian leveästi, poltetaan tupakkaa ja ostellaan merkkivaatteita ja sitten valitetaan, kun rahat eivät riitä auton ostoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin; kummasti ne opiskelijatkin litkivät lattea kahviloissa" -kommentaattoreiden sopisi kokeilla minimituilla elämistä ilman taustatukea useampi vuosi pätemisen tai parin kuukauden tuilla elämisen sijaan.
Perusturvasta puhuttaessa myös unohdetaan aivan liian usein ne, joilta lakisääteinen perusturva jää syystä tai toisesta saamatta, joiden elämäntilanne uuvuttaa selviytymisen ja elämänhalun äärirajoille ja joilla oma tai läheisen sairaus (liikuntakyvyttömyys, mielenterveys- tai päihdeongelma, vammaisuus, ilman tarvittavaa hoitoa jääminen) ja/tai esimerkiksi menetetyt luottotiedot rajoittavat mahdollisuuksia suosta nousemiseen.
Minimituilla eläminen vaatii usein luopumista. Rikkaita ovatkin ne, joilla on onni olla terveitä, elää osana sosiaalista ja solidaarista yhteisöä ja voimia etsiä ja löytää iloja pienistä, ilmaisista asioista.
En mielelläni käytä tiettyjä homma-porukoiden ja arvotaantumuksellisten suosimia sanoja, mutta ajoittain Soininvaaralla häivähtää rivien välissä viitteitä moralistiseen viherfasismiin. Samaa retoriikkaa tosin käyttävät vielä hanakammin ne, jotka eivät sanan vihreään osaan päin tekisi tarpeitaankaan.
"Tällä laskelmalla haluan osoittaa, että 417 euron perusturva riittää hyvin itse valmistettuun ruokaan. Köyhyysongelman kanssa tällä havainnolla sinänsä ei ole mitään tekemistä. Olen joskus vakoillut, mitä pienituloisilta vaikuttavat ihmiset kaupasta ostavat. Heidän ruokakorinsa ei juuri muistuta tätä. Tämä laskelma osoittaa, että sille, jolla elämän perusasiat ovat kunnossa (ja joka asuu ehkä kommuunissa) matalinkin perusturva riittää mukavaan elämään, jos elämän sisältö löytyy muualta kuin kuluttamisesta."
Luin tekstin jo kauan sitten, pari viikkoa ilmestymisen jälkeen, ja olen yrittänyt ymmärtää sen motiivia. Miksi veteraanipoliitikolla, valtakunnallisesti arvostetulla yhteiskunta-analyytikolla ja entisellä peruspalveluministerillä on tarvetta todistella, että yhden hengen talouden 417 euron toimeentulotuella (työmarkkinatuki on 7 euroa vähemmän, yhteisasuvan perusturva taas 350e) tulee varsin hyvin toimeen, "jos vain on valmis näkemään vaivaa ja leipomaan itse leipänsä"? Useimpien kohdalla lähtisin suoraan siitä oletuksesta, että kohderyhmänä eivät ole tsemppausta ja isällisiä neuvoja kaipaavat vähävaraiset, vaan ne, joiden mielestä jokaisen tulisi ns. kantaa vastuu itsestään eikä yhteiskunnan vapaamatkustajana ole oikeutta valittaa, ja jotka kaipaavat tuon postauksen kaltaisia argumentteja tukemaan näkemyksiään. Soininvaaran kohdalla en tiedä, kummasta on kysymys: aavistelen, ettei Ode ole miettinyt motiiveja kovin pitkälle.
Soininvaaraa voi lukea kuin piru raamattua. Vanhana vihreänä Koijärvi-aktiiivina tunnettu pieni pyöreäpäinen mies kirjoittaa blogissaan usein asiaa, mutta tilastojen ulkopuolella pienen ihmisen todellisúus ja näkökulmat tuntuvat olevan ajattelijalle heikkoutta tai takertumista yksittäistapauksiin. Nyt myönnän yllättyneeni siitä, ettei köyhän tarvitsekaan olla viaton kuin vastasyntynyt - ruokalaskelmassa oli huomioitu kuukausittainen bissehampaan kolotus keskimäärin yhden annoksen päiväkulutuksen mukaan, eli kevyt päihtyminen kerran viikossa on siis vielä hyväksyttävää ylellisyyttä.
Vakava puutehan laskelmassa oli, että hinnat oli laskettu liikkeiden pullohintojen mukaan, vaikka tölkeistä saa 50% suuremman pantin... ;)
En tiedä mihin viitataan sillä, että "pienituloisilta vaikuttavat" eivät kanna ostoskorissaan terveellistä lanttua ja jauhoja leivän leivontaan. Ilman keittiötä ja/tai asuntoa ruoanlaitto on muutenkin haastavaa ja kallista, ja monet - etenkin vanhemmat yksinäiset miehet - eivät yksinkertaisesti osaa muuta kuin siivuta juustoa lenkkimakkaran viiltoihin ja vakavasti masentuneelle taas pelkästään syöminen voi olla työn ja tuskan takana kauppareissusta puhumattakaan. Tuoretiskin stroganoffeja ja muita paremman väen valmisruokia "pienituloisilta vaikuttavat" tuskin lappavat liukuhihnalle, mutta jos vihjaus koskee mäyräkoiria tai alennuslavoja, niin jokainen köyhä tietää varmasti kaljan olevan pois kaikesta muusta ja tekee itse valintansa. Toisaalta, pitäähän keppana nälän poissa.
Tunsin jonkinlaista epämiellyttävää kihinää lainaamani kappaleen sävystä. On liian luontevasti tulkittavissa, että köyhyysongelma johtuisi vähävaraisen valinnoista kuluttajana. Tiedostan varsin hyvin röökiaskien ja Karjala-tölkkien teoriassa laskevan elintasoani joissakin muissa asioissa, mutta jos toimeentulotuen tulisi ruoan lisäksi riittää kattamaan joukkoliikenteen lippukulut, harrastuskulut, tv-lupamaksu, itsehoitolääkkeet ja sanomalehtitilaus, niin noiden em. ylellisyyksien karsimisen jälkeen luulisi jo tuista jäävän rahat pariin keppanaankin.
Paljonko eläminen maksaa?
Lapsellisen kiukutteluvastarinnan saatua hetkeksi vallan arvioin, paljonko minimituloilla jää henkeä kohti käyttörahaa joko pakosta tai omasta valinnastaan yhteisasuvaksi katsotulla lapsettomalla/elatusvelvoitteettomalla toimeentulotukiasiakkaalla sillä oletuksella, että yhteistalouden kaikki asukkaat elävät minimituloilla. Toinen käyttämäni oletus laskelmissa on, että hypoteettinen tt-tukiasiakas hankkii halvimman mukaan niitä asioita, joihin tuen virallisesti pitäisi kohtuullisen elintason turvaamiseksi riittää. Internetyhteyttä listaan ei ole päivitetty, mutta sen kk-menoja voitaneen pitää vaihtoehtona sanomalehtitilaukselle.
15,00e - Elintarvikkeet (minimiarvio sillä oletuksella, että on harvinainen mahdollisuus asioida 2-3 kertaa viikossa seurakuntien ym. ruokajonoissa (matkakulut julkisilla) ja ostaa kaupasta vain sen, mitä jonoista tai EU-kasseista (joita tosin saa 1-2 kertaa vuodessa ja nekin aika tuurilla) ei saa: 2pkt kahvia, 1kg sokeria, 3-5 pussia mausteita, ketsuppia, 2-3kg perunoita/makaronia jne. Vihanneksiin ei ole varaa.)
19,95e - Tv-lupamaksun kuukausittain maksettava osamaksuosuus
25,33e - Sanomalehtitilaus/kk (mallihintana Helsingin Sanomat)
30,00e - Pakolliset matkat julkisilla työvoimatoimistoon, Kelaan, terveyskeskukseen ja sosiaalitoimistoon, jokaiseen 1-2 kertaa kuussa, hinnat pk-seudun sisäisten lippujen mukaan)
27,40e - Harrastuskulut (matkat viikoittain päivätuvalle, missä on ilmainen biljardi, keran kuussa minigolfia ja kaksi kahvillakäyntiä McDonaldsissa ystävän kanssa matkoineen)
18,76e - Itsehoitolääkkeet (esim. kaksi pakettia Ibumaxia - Buranan halvempi versio - halvin huuliherpesvoide ja joku perusvoide iholle)
14e - Työnhakukulut (5 postimerkkiä kuorineen, työhakemusten ja cv:iden tulostus kirjastossa ja matkat 2-3 haastatteluun joista osa seutumatkoja)
11e - Hygienia (wc-paperi, shampoo 1/2kk, hammastahna 1/kk, saippua 1kpl/kk ja halpa hoitoaine 1kpl/2kk. Esteettisiä tuotteita kuten hiuslakkaa, deodorantteja tai meikkejä ei laskelmassa)
30e - Hiustenleikkuu 1krt/3kk ilman oheispalveluita kuten hiustenpesua, laskettu naissukupuolihinnoittelun mukaan joka on edelleen tosiasia kuluttajavalvonnan kannasta huolimatta)
Näiden kulujen yhteissumma olisi kuukautta kohden pyöristettynä (pyöristys siksi, että arvioin kahvin, hygieniatuotteet ym. ulkomuistista perusmarkettien halvempien tuotteiden mukaan) noin 148e.
Muihin kuluihin - vakuutukset, puhelinlaskut, vaatteet, elintarvikkeet, ei-välttämätön kosmetiikka ja lääkevalmisteet (meikit, vitamiinit, kosteus- ja kasvojenpuhdistustuotteet, kengät, yllättävät tai satunnaiset menot kuten astiat, uusi kahvinkeitin/pöytä/talvitakki/sukulaisvierailut/joululahjat...) jäisi yhteistaloudessa asuvalla käytettäväksi 200e/kk.
Haaveilen yhä ajokortista ja opiskelupaikasta, mutta jo yksien pääsykokeiden kirjat, joita ei voi ostaa käytettynä, maksavat yli 200e, useammista pääsykokeista tai niiden matkakuluista puhumattakaan.
Huolimatta pohjana käytetystä Soininvaaran blogitekstistä en halua hyökätä Soininvaaraa vastaan, vaan koko sitä ajattelutapaa, jossa vähävaraisten rahantarve pelkistetään pelkkiin ruokakuluihin ja köyhyydestä syyllistetään yksilöä. Tiedän toistavani itseäni, mutta näiden "oikeita" elämäntapoja noudattavien, itsensä jalustalle nostaneiden, aina paremmin tietävien "sossun tuilla eletään liian leveästi, poltetaan tupakkaa ja ostellaan merkkivaatteita ja sitten valitetaan, kun rahat eivät riitä auton ostoon tai kalliisiin merkkivaatteisiin; kummasti ne opiskelijatkin litkivät lattea kahviloissa" -kommentaattoreiden sopisi kokeilla minimituilla elämistä ilman taustatukea useampi vuosi pätemisen tai parin kuukauden tuilla elämisen sijaan.
Perusturvasta puhuttaessa myös unohdetaan aivan liian usein ne, joilta lakisääteinen perusturva jää syystä tai toisesta saamatta, joiden elämäntilanne uuvuttaa selviytymisen ja elämänhalun äärirajoille ja joilla oma tai läheisen sairaus (liikuntakyvyttömyys, mielenterveys- tai päihdeongelma, vammaisuus, ilman tarvittavaa hoitoa jääminen) ja/tai esimerkiksi menetetyt luottotiedot rajoittavat mahdollisuuksia suosta nousemiseen.
Minimituilla eläminen vaatii usein luopumista. Rikkaita ovatkin ne, joilla on onni olla terveitä, elää osana sosiaalista ja solidaarista yhteisöä ja voimia etsiä ja löytää iloja pienistä, ilmaisista asioista.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Lahjoitustarvetta inkeriläiskylään Venäjälle
Vantaalla sijaitsevan Laurea-ammattikorkeakoulun sosiaalialan opiskelijat vievät avustustavaraa Venäjälle inkeriläiseen Kikkerin kylään. Koska statistiikan mukaan suuri osa lukijoista on pk-seudulta, niin välitän tiedon blogin kautta eteenpäin. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaisi viedä ylimääräisiä tavaroitaan lahjoitettavaksi roskakatoksen sijaan; Venäjälle, Hurstille, seurakunnalle, Vantaan ruoka-apu-yhdistykselle... Vastaanottajia riittää varmasti, käyttökelpoista tavaraa on synti ja häpeä heittää kaatopaikalle.
"Kikkerin kylä sijaitsee Keski-Inkerin ylängöllä ja alueella asuu vielä suomea puhuvia vanhuksia. Tarkoituksenamme on tutustua Venäjällä tehtävään perhe- ja vanhustyöhön sekä laajemmin sosiaali- ja terveysalaan. Vierailemme paikallisessa lastenkodissa, sairaalassa, psykiatrisessa sairaalassa ja vanhusten palvelutalossa. Lisäksi teemme kotikäyntejä Kikkerin ja lähiseudun vanhusten koteihin ja järjestämme yhteistä tekemistä yksinhuoltajaäideille ja heidän lapsilleen.
Tarvitsisimmekin nyt teidän kaikkien apua! Haluamme viedä alueen vanhuksille
tuliaispaketteja, jotka sisältäisivät käyttökelpoisia tavaroita ja elintarvikkeita. Lisäksi olisi mukava viedä paikallisille lapsille, heidän vanhemmilleen sekä sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköihin tervehdyksiä Suomesta.
Mikäli sinulla on kotona vuodevaatteita, lasten ja aikuisten vaatteita, leluja tai muuta tavaraa, jota et enää tarvitse, nyt sinulla on mahdollisuus lahjoittaa ne Venäjälle!
Erityisesti Kikkeriin vietäväksi kaipaamme:
- Hyväkuntoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä
- Lastenleluja ja -pelejä
- Lasten sukkahousuja ja sukkia aikuisille, sekä lapsille
- farkkuja
- Piirustusvälineitä
- Hygieniatarvikkeita
- Kasvisten siemeniä esim. porkkanan ja kaalin
Lahjoittaa voi tuliaisiksi sopivia elintarvikkeita (pannukahvia!, suklaata, makeisia, keksejä jne.), mikäli sinulla on kontakteja kauppoihin, tehtaisiin tai tukkuliikkeisiin. Myös pienemmät elintarvikelahjoitukset ovat tervetulleita.
Olemme Tikkurilan Laureassa (Ratakatu 22, Vantaa) vastaanottamassa lahjoitustavaroita
maanantaina 22.3. kello 11.30 - 15.30 luokassa B408."
"Kikkerin kylä sijaitsee Keski-Inkerin ylängöllä ja alueella asuu vielä suomea puhuvia vanhuksia. Tarkoituksenamme on tutustua Venäjällä tehtävään perhe- ja vanhustyöhön sekä laajemmin sosiaali- ja terveysalaan. Vierailemme paikallisessa lastenkodissa, sairaalassa, psykiatrisessa sairaalassa ja vanhusten palvelutalossa. Lisäksi teemme kotikäyntejä Kikkerin ja lähiseudun vanhusten koteihin ja järjestämme yhteistä tekemistä yksinhuoltajaäideille ja heidän lapsilleen.
Tarvitsisimmekin nyt teidän kaikkien apua! Haluamme viedä alueen vanhuksille
tuliaispaketteja, jotka sisältäisivät käyttökelpoisia tavaroita ja elintarvikkeita. Lisäksi olisi mukava viedä paikallisille lapsille, heidän vanhemmilleen sekä sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköihin tervehdyksiä Suomesta.
Mikäli sinulla on kotona vuodevaatteita, lasten ja aikuisten vaatteita, leluja tai muuta tavaraa, jota et enää tarvitse, nyt sinulla on mahdollisuus lahjoittaa ne Venäjälle!
Erityisesti Kikkeriin vietäväksi kaipaamme:
- Hyväkuntoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä
- Lastenleluja ja -pelejä
- Lasten sukkahousuja ja sukkia aikuisille, sekä lapsille
- farkkuja
- Piirustusvälineitä
- Hygieniatarvikkeita
- Kasvisten siemeniä esim. porkkanan ja kaalin
Lahjoittaa voi tuliaisiksi sopivia elintarvikkeita (pannukahvia!, suklaata, makeisia, keksejä jne.), mikäli sinulla on kontakteja kauppoihin, tehtaisiin tai tukkuliikkeisiin. Myös pienemmät elintarvikelahjoitukset ovat tervetulleita.
Olemme Tikkurilan Laureassa (Ratakatu 22, Vantaa) vastaanottamassa lahjoitustavaroita
maanantaina 22.3. kello 11.30 - 15.30 luokassa B408."
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Sairaslomalakko
Asunnon etsiminen alkaa kuluttaa voimia, ja kiukkuturhaudun virastojen, tukilaskelmien ja lomakkeiden liitepyörityksen viidakossa, jossa tosiaan välillä tekee mieli ratkoa asiat machetella.
Sosiaalitoimisto ilmoitti laskevansa tämän kuun alusta alkaen työttömälle työpäivää kohti verollisena maksettavan 4,40 euron aktrvointilisän tuloksi, jolloin vuokraosuuden jälkeen taloudellinen lopputulos on hyvin lähellä persnettoa. Muuttunutta linjausta perustellaan STM:n tarkentavilla ohjeistuksilla, joilla aktivointilisä vesitetään yhtenäisesti koko maassa. Odotan mielenkiinnolla, montako kitinäsoittoa ja oikaisuvaatimusta on edessä tammi-helmikuun takautuvasti maksuun tulevista aktivointilisistä, jotka tulevat tilille ("käytettäviksi varoiksi") tämän kuun aikana. Minähän en rahoistani suosiolla luovu.
Aktivointilisä on toimeentulotukilaskelmissa tuloksi huomioitaessa pelkkä julma vitsi. Koska Kelan asumistuki on perinteisesti harvalla ollut edes 50% vuokrasummasta ja teoreettisessa maksimissakin 80%, jää käytännössä kaikilla minimituilla elävillä osa vuokrasummasta sosiaalitoimen maksettavaksi. Aktivointilisän kasvattaessa tuensaajan tuloja se voidaan vähentää sosiaalitoimen vuokraosuudesta ja siten kunnan sosiaalitoimen menoista. Käytännössä aktivointilisä on vesitetty melko puhtaasti tulonsiirroksi valtiolta kunnille.
Positiivista on, että avoeron edetessä ja asunnonhaun jatkuessa sosiaalitoimisto ilmoitti käsittelevänsä talouttamme jatkossa erillishakijoina ja maksavansa toimeentulotukiosuudet eri tileille. Siitäkin voi tulla oma selvitysrumbansa, mutta sen kanssa elää. Pääasia on, ettei kukaan ole enää riippuvainen toisen pankkikortista.
Työharjoittelupaikalla tapahtuneiden organisaatiomuutosten vuoksi alkuvuosi on ollut varsinaista huonon johtamisen intensiivikurssia. Osana työporukkaa toimineen ja kannustavaa ja hyväksyvää ilmapiiriä luoneen, vaikkakin säheltävän palkatun koordinaattorin tilalle työporukkamme sai tuplasti ilkeitä idiootteja. Palaverista toiseen duunareiden niskaan on ryöpytetty alentuvaa halveksuntaa, vähättelyä, mielivaltaista holhoamista ja auktoriteettivetoista johtamista silkasta pätemisen ilosta, ei siitä että johtaminen perustuisi millään tasolla pätevyyteen, johtamiskykyihin tai edes tulosvastuuseen. Kunnioituksesta puhumattakaan, kumpaankaan suuntaan.
Olemme työttömiä, eläkeläisiä ja vapaaehtoisia; meillä on monilla taustamme, ongelmamme ja fyysiset rajoitteemme. Kuntoutuminen ei tarkoita holhouksentarvetta eikä kuntouttavuus toistuvaa vähättelyä ja mielivaltaisen epämääräistä vallankäyttöä. Kahvitilassa istuu aamuisin aikuisia ihmisiä, jotka odottavat tulevansa kohdelluiksi sellaisina. Mikäli Esimies vaivautuu ylipäätään saapumaan paikalle pitämään aamupalaverin, saadaan kuunnella tunti huutoa, haukkumista, syytöksiä ja vähättelyä, epämääräisyyksiä ja "sääntömuutoksia", joita ei koskaan kuitenkaan määritellä.
Kun työn tavoitteet käytännössä estävistä muutoksista kysytään, saadaan hitaasti, holhoavalla ja korotetulla äänellä kuulla, että näin tehdään, koska esimies niin sanoo. Jos joku vielä uskaltaa pyytää tarkennusta, on esimiesasemastaan joka lauseessa muistuttavalla Esimiehellä usein takanaan uusi kasvoton auktoriteetti - Lafka, hallituksen pj, "laki" - johon vedota perusteluiden jäädessä edelleen nollatasolle. Paikan toimivuutta pitkälti ylläpitänyt duunari, joka uskalsi kysyä mihin lakiin mielivaltaisissa päätöksissä vedotaan ja olla myös Lafkan nykytoiminnasta yhteydessä ylemmäs, huudettiin eräässä painajaismaisessa palaverissa seiniä tärisyttävällä karjumisella pihalle, lopullisesti.
Entisestä neljästäkymmenestä duunarista on jäljellä puolet. Vapaaehtoiset eivät enää halua olla mukana, ja monet työvoimatyöllistetyt lakkauttavat sopimuksensa. Oman sopimukseni lusin loppuun uhman ja tupakkapaikkakiroilun voimalla yhdeksäneuroisten takia, ja lähtiessäni tulen olemaan oikeasti pahoillani. Pidin duunia mielekkäänä, tärkeänä ja kuntouttavana, ja täysiarvoisena ihmisenä kohtelu oli edellytys kuntouttavuudelle. En usko Lafkan pyörivän enää kauaa, ainakaan saavuttavan ennen niin korostettuja tavoitteita hyvän ja ihmistä tukevan kuntouttavan toiminnan tarjoamisessa. Onneksi duunareiden kesken yhteisöllisyys pysyy, mutta väki vähenee viikko viikolta. Johdon ratkaisu on hankkia työvoimatoimistolta uusia, sopimuksiin sidottuja duunareita, jotka talo sitten voi kouluttaa nykytavoille alusta alkaen. Tottelemaan ilman oma-aloitteisuutta, pelkäämään auktoriteetteja ja olemaan puuttumatta työympäristön kehittämiseen.
Anteeksi, unohdin, että pitäähän olla Esimiehelle kiitollinen. Kela vaatii nykyään työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuvalta kuntoutujalta/harjoittelijalta lääkärin kirjoittaman sairaslomatodistuksen jo yhdestä poissaolopäivästä. Palaverissa annettiin ymmärtää, että jokainen sairaslomaton poissaolo voi katkaista sopimuksen tai tuet, mutta tietääkseni kyse kuitenkin on vain poissaolopäivien ylläpitokorvausten ja aktivointilisien menettämisestä. Olimme aika lailla duunareiden kesken yhtä mieltä siitä, että jos ensimmäisenä sairaspäivänä hakeudutaan viiden kilometrin päähän päivystykseen ruuhkauttamaan terveyskeskusjonoja, niin sairaslomaa pyydetään takuuvarmasti viikko sen sijaan, että ravattaisiin päivystysjonossa joka pirun aamu. Duunareiden vähennyttyä muutenkin puoleen olisi koko lafka muutaman viikon lamassa ensimmäisen flunssa-aallon iskiessä.
Nyt voimme kuitenkin tuntea kiitollisuutta, kun Esimies ilmoitti ottaneensa puolestamme sellaisen vastuun, mitä "yksikään toinen Esimies ei olisi valmis duunareidensa eteen tekemään, ei yksikään, ymmärrättekö", eli vaatimaan sairaslomatodistusta vasta kolmen päivän poissaolosta.
Kuka vajaaälyinen virkamies Kelassa/TEM:ssä on pitänyt hyvänä ideana edellyttää aktivoituneelta tai kuntoutuvalta työttömältä lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä, kun oikeaa palkkaa maksavilla työpaikoilla saa sairastaa kolme päivää rauhassa?
Seuraavan influenssa/norovirusaallon iskiessä tulisi jokaisella pitkälti aktivointityöllistettyjen voimin toimivalla työpaikalla duunareiden ihan hyvällä omallatunnolla lamauttaa duunipaikkansa (samalla tk-päivystys...) muutaman päivän ajaksi hakemalla porukalla sairaslomatodistuksia joka päivälle erikseen. Työttömät ovat näkymätöntä, ilmaista ja oikeudetonta työvoimareserviä, jolle ei kerrota oikeudesta taukoihin, mutta velvollisuuksista virallisin sanoin ja uhkaava ukkonen äänessä, ja erimielisyystilanteessa työsuojelupiirin ja ammattiliiton sijaan on vakuutusoikeus.
Työttömällä ei ole muuta keinoa työtaisteluun kuin sairaslomalakko.
Sosiaalitoimisto ilmoitti laskevansa tämän kuun alusta alkaen työttömälle työpäivää kohti verollisena maksettavan 4,40 euron aktrvointilisän tuloksi, jolloin vuokraosuuden jälkeen taloudellinen lopputulos on hyvin lähellä persnettoa. Muuttunutta linjausta perustellaan STM:n tarkentavilla ohjeistuksilla, joilla aktivointilisä vesitetään yhtenäisesti koko maassa. Odotan mielenkiinnolla, montako kitinäsoittoa ja oikaisuvaatimusta on edessä tammi-helmikuun takautuvasti maksuun tulevista aktivointilisistä, jotka tulevat tilille ("käytettäviksi varoiksi") tämän kuun aikana. Minähän en rahoistani suosiolla luovu.
Aktivointilisä on toimeentulotukilaskelmissa tuloksi huomioitaessa pelkkä julma vitsi. Koska Kelan asumistuki on perinteisesti harvalla ollut edes 50% vuokrasummasta ja teoreettisessa maksimissakin 80%, jää käytännössä kaikilla minimituilla elävillä osa vuokrasummasta sosiaalitoimen maksettavaksi. Aktivointilisän kasvattaessa tuensaajan tuloja se voidaan vähentää sosiaalitoimen vuokraosuudesta ja siten kunnan sosiaalitoimen menoista. Käytännössä aktivointilisä on vesitetty melko puhtaasti tulonsiirroksi valtiolta kunnille.
Positiivista on, että avoeron edetessä ja asunnonhaun jatkuessa sosiaalitoimisto ilmoitti käsittelevänsä talouttamme jatkossa erillishakijoina ja maksavansa toimeentulotukiosuudet eri tileille. Siitäkin voi tulla oma selvitysrumbansa, mutta sen kanssa elää. Pääasia on, ettei kukaan ole enää riippuvainen toisen pankkikortista.
Työharjoittelupaikalla tapahtuneiden organisaatiomuutosten vuoksi alkuvuosi on ollut varsinaista huonon johtamisen intensiivikurssia. Osana työporukkaa toimineen ja kannustavaa ja hyväksyvää ilmapiiriä luoneen, vaikkakin säheltävän palkatun koordinaattorin tilalle työporukkamme sai tuplasti ilkeitä idiootteja. Palaverista toiseen duunareiden niskaan on ryöpytetty alentuvaa halveksuntaa, vähättelyä, mielivaltaista holhoamista ja auktoriteettivetoista johtamista silkasta pätemisen ilosta, ei siitä että johtaminen perustuisi millään tasolla pätevyyteen, johtamiskykyihin tai edes tulosvastuuseen. Kunnioituksesta puhumattakaan, kumpaankaan suuntaan.
Olemme työttömiä, eläkeläisiä ja vapaaehtoisia; meillä on monilla taustamme, ongelmamme ja fyysiset rajoitteemme. Kuntoutuminen ei tarkoita holhouksentarvetta eikä kuntouttavuus toistuvaa vähättelyä ja mielivaltaisen epämääräistä vallankäyttöä. Kahvitilassa istuu aamuisin aikuisia ihmisiä, jotka odottavat tulevansa kohdelluiksi sellaisina. Mikäli Esimies vaivautuu ylipäätään saapumaan paikalle pitämään aamupalaverin, saadaan kuunnella tunti huutoa, haukkumista, syytöksiä ja vähättelyä, epämääräisyyksiä ja "sääntömuutoksia", joita ei koskaan kuitenkaan määritellä.
Kun työn tavoitteet käytännössä estävistä muutoksista kysytään, saadaan hitaasti, holhoavalla ja korotetulla äänellä kuulla, että näin tehdään, koska esimies niin sanoo. Jos joku vielä uskaltaa pyytää tarkennusta, on esimiesasemastaan joka lauseessa muistuttavalla Esimiehellä usein takanaan uusi kasvoton auktoriteetti - Lafka, hallituksen pj, "laki" - johon vedota perusteluiden jäädessä edelleen nollatasolle. Paikan toimivuutta pitkälti ylläpitänyt duunari, joka uskalsi kysyä mihin lakiin mielivaltaisissa päätöksissä vedotaan ja olla myös Lafkan nykytoiminnasta yhteydessä ylemmäs, huudettiin eräässä painajaismaisessa palaverissa seiniä tärisyttävällä karjumisella pihalle, lopullisesti.
Entisestä neljästäkymmenestä duunarista on jäljellä puolet. Vapaaehtoiset eivät enää halua olla mukana, ja monet työvoimatyöllistetyt lakkauttavat sopimuksensa. Oman sopimukseni lusin loppuun uhman ja tupakkapaikkakiroilun voimalla yhdeksäneuroisten takia, ja lähtiessäni tulen olemaan oikeasti pahoillani. Pidin duunia mielekkäänä, tärkeänä ja kuntouttavana, ja täysiarvoisena ihmisenä kohtelu oli edellytys kuntouttavuudelle. En usko Lafkan pyörivän enää kauaa, ainakaan saavuttavan ennen niin korostettuja tavoitteita hyvän ja ihmistä tukevan kuntouttavan toiminnan tarjoamisessa. Onneksi duunareiden kesken yhteisöllisyys pysyy, mutta väki vähenee viikko viikolta. Johdon ratkaisu on hankkia työvoimatoimistolta uusia, sopimuksiin sidottuja duunareita, jotka talo sitten voi kouluttaa nykytavoille alusta alkaen. Tottelemaan ilman oma-aloitteisuutta, pelkäämään auktoriteetteja ja olemaan puuttumatta työympäristön kehittämiseen.
Anteeksi, unohdin, että pitäähän olla Esimiehelle kiitollinen. Kela vaatii nykyään työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallistuvalta kuntoutujalta/harjoittelijalta lääkärin kirjoittaman sairaslomatodistuksen jo yhdestä poissaolopäivästä. Palaverissa annettiin ymmärtää, että jokainen sairaslomaton poissaolo voi katkaista sopimuksen tai tuet, mutta tietääkseni kyse kuitenkin on vain poissaolopäivien ylläpitokorvausten ja aktivointilisien menettämisestä. Olimme aika lailla duunareiden kesken yhtä mieltä siitä, että jos ensimmäisenä sairaspäivänä hakeudutaan viiden kilometrin päähän päivystykseen ruuhkauttamaan terveyskeskusjonoja, niin sairaslomaa pyydetään takuuvarmasti viikko sen sijaan, että ravattaisiin päivystysjonossa joka pirun aamu. Duunareiden vähennyttyä muutenkin puoleen olisi koko lafka muutaman viikon lamassa ensimmäisen flunssa-aallon iskiessä.
Nyt voimme kuitenkin tuntea kiitollisuutta, kun Esimies ilmoitti ottaneensa puolestamme sellaisen vastuun, mitä "yksikään toinen Esimies ei olisi valmis duunareidensa eteen tekemään, ei yksikään, ymmärrättekö", eli vaatimaan sairaslomatodistusta vasta kolmen päivän poissaolosta.
Kuka vajaaälyinen virkamies Kelassa/TEM:ssä on pitänyt hyvänä ideana edellyttää aktivoituneelta tai kuntoutuvalta työttömältä lääkärintodistusta jokaisesta poissaolopäivästä, kun oikeaa palkkaa maksavilla työpaikoilla saa sairastaa kolme päivää rauhassa?
Seuraavan influenssa/norovirusaallon iskiessä tulisi jokaisella pitkälti aktivointityöllistettyjen voimin toimivalla työpaikalla duunareiden ihan hyvällä omallatunnolla lamauttaa duunipaikkansa (samalla tk-päivystys...) muutaman päivän ajaksi hakemalla porukalla sairaslomatodistuksia joka päivälle erikseen. Työttömät ovat näkymätöntä, ilmaista ja oikeudetonta työvoimareserviä, jolle ei kerrota oikeudesta taukoihin, mutta velvollisuuksista virallisin sanoin ja uhkaava ukkonen äänessä, ja erimielisyystilanteessa työsuojelupiirin ja ammattiliiton sijaan on vakuutusoikeus.
Työttömällä ei ole muuta keinoa työtaisteluun kuin sairaslomalakko.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Asuntoa odotellessa
Oli ihan toista olla köyhä yksin.
Eilen kokosin kanakassin naapurille ja schäferille, tänään vien toiseen naapuriin tortilloja, toscakakkua ja tulppaaneja. Jostain kaupasta oli tullut rehuja enemmänkin, ja sain ruokajonosta vielä autokyydin kotiovelle, ettei ylijäämistä haalimani orkidea palellu. Ja hyvällä tuulella kun olin, kävin viemässä tulppaanikimpun kioskimyyjälle, joka taannoin lahjoitti löytötavaroissa puoli vuotta lojuneet hanskat jonon vaatejakoon vietäväksi. Loppuviikolle sovin jonon ulkopuolella hytistessä treffit päivätuvalle, jossa yksi ostarin kasvoista lupasi opettaa lopultakin pelaamaan biljardia.
Vie mennessäs, tuo tullessas, opetti äiti. Melkein aina liikkeelle lähtiessä on jotain vietävää, ja harvoin kotiin palaa tyhjin käsin. Muutan asumaan yksin heti tilaisuuden tullen, ja tulevaan kämppään on jo viherkasvitkin tiedossa, kun yksi naapureista lupasi laittaa pistokkaita. Asuntoa odotellessa aloin hamstrata käyttötavaraa ja täyttää kaappeja ja pakastinta sillä ajatuksella, että uusi koti tuntuu paljon nopeammin kodilta, jos sen kaapeissa on ruokaa. Sosiaalityöntekijä antoi asunnonhakuun lausunnon ja diakoni suosituksensa - kun takana on fatta ja Herra, niin mikä muka voisi mennä vikaan?
En ymmärrä miten joskus saatoin masentua ruokajonossa. Elämäntilanteen muutos, lisääntynyt päivänvalo ja uuden kodin etsintä varmasti nostavat osaltaan mielialaa, mutta hyväntuulisesta sosiaalisuudesta tulee riippuvaiseksi. Vuorovaikutus, jeesaaminen puolin ja toisin ja ihmisten alttius olla loppujen lopuksi kuitenkin hyviä toisilleen (ainakin silloin, kun se ei maksa) saavat aikaan tietynlaista tulevaisuudenuskoa ja varmuudentunnetta. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Eilen kokosin kanakassin naapurille ja schäferille, tänään vien toiseen naapuriin tortilloja, toscakakkua ja tulppaaneja. Jostain kaupasta oli tullut rehuja enemmänkin, ja sain ruokajonosta vielä autokyydin kotiovelle, ettei ylijäämistä haalimani orkidea palellu. Ja hyvällä tuulella kun olin, kävin viemässä tulppaanikimpun kioskimyyjälle, joka taannoin lahjoitti löytötavaroissa puoli vuotta lojuneet hanskat jonon vaatejakoon vietäväksi. Loppuviikolle sovin jonon ulkopuolella hytistessä treffit päivätuvalle, jossa yksi ostarin kasvoista lupasi opettaa lopultakin pelaamaan biljardia.
Vie mennessäs, tuo tullessas, opetti äiti. Melkein aina liikkeelle lähtiessä on jotain vietävää, ja harvoin kotiin palaa tyhjin käsin. Muutan asumaan yksin heti tilaisuuden tullen, ja tulevaan kämppään on jo viherkasvitkin tiedossa, kun yksi naapureista lupasi laittaa pistokkaita. Asuntoa odotellessa aloin hamstrata käyttötavaraa ja täyttää kaappeja ja pakastinta sillä ajatuksella, että uusi koti tuntuu paljon nopeammin kodilta, jos sen kaapeissa on ruokaa. Sosiaalityöntekijä antoi asunnonhakuun lausunnon ja diakoni suosituksensa - kun takana on fatta ja Herra, niin mikä muka voisi mennä vikaan?
En ymmärrä miten joskus saatoin masentua ruokajonossa. Elämäntilanteen muutos, lisääntynyt päivänvalo ja uuden kodin etsintä varmasti nostavat osaltaan mielialaa, mutta hyväntuulisesta sosiaalisuudesta tulee riippuvaiseksi. Vuorovaikutus, jeesaaminen puolin ja toisin ja ihmisten alttius olla loppujen lopuksi kuitenkin hyviä toisilleen (ainakin silloin, kun se ei maksa) saavat aikaan tietynlaista tulevaisuudenuskoa ja varmuudentunnetta. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Kapitalismi, tuo neuvostososialismin vetoruuna
Vuodenvaihteen tienoilla ja sen jälkeen on tapahtunut ja muuttunut aika lailla. Työvoimapoliittisen aktivointitoimenpiteen (työkokeilu, kuntouttava työtoiminta, kurssitukset...) aktivointipäivittäinen ylläpitokorvaus nousi kahdeksasta yhdeksään euroon (verottomana, fatta ei huomioi), ja kohti neuvostohenkisen tasapäistä ilmaistyövoimayhteiskuntaa rynnistävä Sata-komitea kiskoi varmaankin valkohehkuisilla hohtimilla kirstusta ilmaisduunareille 4,40e päiväpalkan. Sitä sanotaan aktivointilisäksi, koska ylläpitokorvaus on tarkoitettu kattamaan vain aktivoitumisesta syntyvät kulut.
Kun kuntouttavasta työtoiminnasta tuli vuodenvaihteessa velvoittavaa, jokainen vuodenvaihteessa pakkotyöllistysuhan alle joutunut yli 25-vuotias 500 päivää työttömänä ollut varmasti hihkuu riemusta; pakkotyön päivätulojen noustua kahdeksasta eurosta reiluun kymppiin oppii nirsompikin hippi, mitä työnteon kannattavuudella tarkoitetaan. Kuntoutukaa, perkele, talkoilla tämä maa on rakennettu. Sitäpaitsi kuntoutus on parasta terapiaa. Uusien säädösten mukaan kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat tahot tästä lähtien kilpailutetaan ja kilpailutuksessa pärjänneille aletaan maksaa korvausta päälukumäärän mukaan.
Se 4,40e on ilmeisesti verotettavaa tuloa. Urbaani gettolegenda yllyttääkin nyt hankkimaan muutosverokortin mahdollisimman pienelle veroprosentille, koska tarinan mukaan sillä saisi laskettua Kelassa myös työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotusastetta siitä reilun parinkymmenen oletusprosentista. On siinä ja siinä välitänkö tuosta neuvosta, koska jos kaikki nykyisen lisäksi käteenjäävä hyödyttää vain sosiaalitoimistoa vuokraosuuksien siirtyessä asiakkaalle, niin hakekoot kunta ja valtio minun rahojani toisiltaan ilman minua. Muutosverokortille tosin on tilaus joka tapauksessa, mutta en ole vielä kuullut kenenkään saaneen työmarkkinatukeaan maksatukseen minimiprosenteilla.
Kela ja työkkärit ovat olleet sormi suussa aktivointilisästä kyselijöiden kanssa. Ei ole poikkeuksellista, ettei Kelan virkailija löydä maksatukseen sopivaa lomaketta, kun asiakas haluaa tietää, pitääkö aktivointilisää erikseen hakea. Tietääkseni sen kuitenkin pitäisi tulla automaattisesti aktivointitoimenpiteeseen osallistuvan tilille joko työmarkkinatuen tai ylläpitokorvausten mukana. Ensi viikolla sen näkee.
Ensi viikolla on myös historian suurin lottopotti. Vuodenvaihteen lukuja ovat ainakin 4, 8, 9, 25, tämänhetkinen kunnallinen veroäyri, lakkautettavien koulujen määrä ja keskioluen alkoholiprosentti, joka on noista ainoa joka ei ainakaan nouse.
Kun kuntouttavasta työtoiminnasta tuli vuodenvaihteessa velvoittavaa, jokainen vuodenvaihteessa pakkotyöllistysuhan alle joutunut yli 25-vuotias 500 päivää työttömänä ollut varmasti hihkuu riemusta; pakkotyön päivätulojen noustua kahdeksasta eurosta reiluun kymppiin oppii nirsompikin hippi, mitä työnteon kannattavuudella tarkoitetaan. Kuntoutukaa, perkele, talkoilla tämä maa on rakennettu. Sitäpaitsi kuntoutus on parasta terapiaa. Uusien säädösten mukaan kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavat tahot tästä lähtien kilpailutetaan ja kilpailutuksessa pärjänneille aletaan maksaa korvausta päälukumäärän mukaan.
Se 4,40e on ilmeisesti verotettavaa tuloa. Urbaani gettolegenda yllyttääkin nyt hankkimaan muutosverokortin mahdollisimman pienelle veroprosentille, koska tarinan mukaan sillä saisi laskettua Kelassa myös työmarkkinatuen ja peruspäivärahan verotusastetta siitä reilun parinkymmenen oletusprosentista. On siinä ja siinä välitänkö tuosta neuvosta, koska jos kaikki nykyisen lisäksi käteenjäävä hyödyttää vain sosiaalitoimistoa vuokraosuuksien siirtyessä asiakkaalle, niin hakekoot kunta ja valtio minun rahojani toisiltaan ilman minua. Muutosverokortille tosin on tilaus joka tapauksessa, mutta en ole vielä kuullut kenenkään saaneen työmarkkinatukeaan maksatukseen minimiprosenteilla.
Kela ja työkkärit ovat olleet sormi suussa aktivointilisästä kyselijöiden kanssa. Ei ole poikkeuksellista, ettei Kelan virkailija löydä maksatukseen sopivaa lomaketta, kun asiakas haluaa tietää, pitääkö aktivointilisää erikseen hakea. Tietääkseni sen kuitenkin pitäisi tulla automaattisesti aktivointitoimenpiteeseen osallistuvan tilille joko työmarkkinatuen tai ylläpitokorvausten mukana. Ensi viikolla sen näkee.
Ensi viikolla on myös historian suurin lottopotti. Vuodenvaihteen lukuja ovat ainakin 4, 8, 9, 25, tämänhetkinen kunnallinen veroäyri, lakkautettavien koulujen määrä ja keskioluen alkoholiprosentti, joka on noista ainoa joka ei ainakaan nouse.
Tekohengitystä artikkelipäivityksillä
Yritän pitää blogia pystyssä edes jossain määrin, vaikka tekniikan maailma pistääkin vastaan. Ilmastoinnin uusimisen lisäksi kone vaatii käyttöjärjestelmän päivityksen ja avausräpellysruuvikiroilun jälkeen myös vaurioituneen johdonpätkän kolvauksen. Puhelin hajosi, uusi tilalle hankittu sekosi ensimmäisenä käyttöpäivänä ja myyjälle tuttu vika vaatii ohjelmistopäivityksen, joka hoituisi kuulemma viikossa. Kaiken lisäksi kotoa väliaikaisesti evakuoituminen vei nettiyhteydenkin. Lehtijuttujen perusteella Rkp taitaa viedä sen ensi vuonna lopullisesti.
Kiitos Ofelialle joulukuisista artikkelilinkeistä - sain ne ja suunnilleen tammikuun puolestavälistä alkaen lisää artikkeleita päivitettyä linkkilistaan. Takaraivossa oli viikkojen mediapimennon jälkeen pieni toivo; jos maailmassa olisi tapahtunut jotain mullistavaa. Ja olihan siellä; Haiti.
Otsikkokaupalla huonoja uutisia, sivukaupalla vitutusta ja turhaakin turhempien tahojen turhaakin turhempia mediareaktioita naruihin, joiden kiskomisen tahdissa toiset täällä nytkii ja venkoilee mukana parhaansa mukaan. Onneksi päivän uutisissa oli hyväntuulinen juttu Hurstin jonossa kuukausittain vapaaehtoistyötä tekevistä kampaajista. Oli pakko hymyillä.
Elämäntilanne on vaihdellut melko radikaalisti kuuden viikon hiljaiselon aikana. Parisuhdetta, paniikkia, poliiseja, pakkaamista ja pyörimistä muiden nurkissa. Muutokset syövät voimia, jatkuva epävarmuus ja varuillaanolo lannistavat ja vievät kyvyn pitää silmät auki ympärillä tapahtuvien, blogauksen arvoisten pienten tapahtumien ja ilmiöiden varalta. Viimeksi ruokajonossa olin täysin lukossa ja uupunut, epätoivoisen väsynyt elämään ja pettynyt itseeni, kun tuntematon, juuri ja juuri ulkonäkötuttu asiakas kävi työntämässä käteeni pieneksi taitellun lapun. En tiedä, olenko koskaan ennen edes saanut tuollaista "haluaisin tutustua, tässä numero" -lappua ja tuijotin sitä varmaan leuka rinnuksilla. Loppupäivänä en osannut juuri muuta kuin virnuilla. Vaikkei lapusta olekaan seurannut tapaamista, niin ehkä elämästä ei sittenkään ole niin raskasta kaivaa esiin jotain uutta ja yllättävää.
Kiitos Ofelialle joulukuisista artikkelilinkeistä - sain ne ja suunnilleen tammikuun puolestavälistä alkaen lisää artikkeleita päivitettyä linkkilistaan. Takaraivossa oli viikkojen mediapimennon jälkeen pieni toivo; jos maailmassa olisi tapahtunut jotain mullistavaa. Ja olihan siellä; Haiti.
Otsikkokaupalla huonoja uutisia, sivukaupalla vitutusta ja turhaakin turhempien tahojen turhaakin turhempia mediareaktioita naruihin, joiden kiskomisen tahdissa toiset täällä nytkii ja venkoilee mukana parhaansa mukaan. Onneksi päivän uutisissa oli hyväntuulinen juttu Hurstin jonossa kuukausittain vapaaehtoistyötä tekevistä kampaajista. Oli pakko hymyillä.
Elämäntilanne on vaihdellut melko radikaalisti kuuden viikon hiljaiselon aikana. Parisuhdetta, paniikkia, poliiseja, pakkaamista ja pyörimistä muiden nurkissa. Muutokset syövät voimia, jatkuva epävarmuus ja varuillaanolo lannistavat ja vievät kyvyn pitää silmät auki ympärillä tapahtuvien, blogauksen arvoisten pienten tapahtumien ja ilmiöiden varalta. Viimeksi ruokajonossa olin täysin lukossa ja uupunut, epätoivoisen väsynyt elämään ja pettynyt itseeni, kun tuntematon, juuri ja juuri ulkonäkötuttu asiakas kävi työntämässä käteeni pieneksi taitellun lapun. En tiedä, olenko koskaan ennen edes saanut tuollaista "haluaisin tutustua, tässä numero" -lappua ja tuijotin sitä varmaan leuka rinnuksilla. Loppupäivänä en osannut juuri muuta kuin virnuilla. Vaikkei lapusta olekaan seurannut tapaamista, niin ehkä elämästä ei sittenkään ole niin raskasta kaivaa esiin jotain uutta ja yllättävää.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Radiohiljaisuus voimassa toistaiseksi
Nimi: Tietokone
Oireet: Lämmönnousua, toimintakyky heikentynyt. Kuvailee tilaansa ilmaisuilla kRRuttSSSKRRRkriiiikk ja KRUTSRUTSKRUTSRUTS.
Diagnoosi: Paikallinen kulumavaurio, uhkaava loppuunpalaminen.
Toimenpiteet: Sairaslomaa työkyvyn palauttamiseksi ja lopullisen burn outin välttämiseksi. Pitkäaikaisena hoitokeinona uusi tuuletin. Kontrollitarkistus varaosan takuuajan puitteissa.
Blogi on edelleen puolipakollisella tauolla, koska en jaksa raapia harakanvarpaita sottaisille muistilapuille ja yrittää keskittyä kirjoittamiseen jossain työkkärin koneella, vaan odotan rahaa varaosaan.
Palataan asiaan ensi vuoden puolella, toivottavasti pian. Kiitos kommenteista edelleen, aiheideoita saa pistää ja erityisen kiitollinen olen artikkelilinkeistä, koska uutissurffaus ei nyt onnistu.
Parempaa tai edes voimakkaampaa uutta vuotta kaikille.
Oireet: Lämmönnousua, toimintakyky heikentynyt. Kuvailee tilaansa ilmaisuilla kRRuttSSSKRRRkriiiikk ja KRUTSRUTSKRUTSRUTS.
Diagnoosi: Paikallinen kulumavaurio, uhkaava loppuunpalaminen.
Toimenpiteet: Sairaslomaa työkyvyn palauttamiseksi ja lopullisen burn outin välttämiseksi. Pitkäaikaisena hoitokeinona uusi tuuletin. Kontrollitarkistus varaosan takuuajan puitteissa.
Blogi on edelleen puolipakollisella tauolla, koska en jaksa raapia harakanvarpaita sottaisille muistilapuille ja yrittää keskittyä kirjoittamiseen jossain työkkärin koneella, vaan odotan rahaa varaosaan.
Palataan asiaan ensi vuoden puolella, toivottavasti pian. Kiitos kommenteista edelleen, aiheideoita saa pistää ja erityisen kiitollinen olen artikkelilinkeistä, koska uutissurffaus ei nyt onnistu.
Parempaa tai edes voimakkaampaa uutta vuotta kaikille.
perjantai 4. joulukuuta 2009
Vajaakuntoisuus ja väliinputoaminen
Heikki Hiilamo ja Helena Hiila: Sata-komitean ei annettu auttaa huono-osaisia (HS: Vieraskynä 04.12.09)
Hesarin tämän päivän pääkirjoitusosastolla on Diakin yksikönjohtaja Heikki Hiilamon ja Väestöliiton pj Helena Hiilan kirjoitus Sata-komitean saavutuksista eli niiden puutteesta. Vaikka teksti on hyvin asiallinen, siitä paistaa turhautuminen, jonka monien Sata-komitean jaostolaisten lisäksi jakavat ne (me), jotka joskus komitean perustamisvaiheessa elättelivät suuria toiveita, mutta ovat joutuneet pettymään uutisointi uutisoinnilta. Perusturvaremontti jäi vain haaveeksi eturyhmien kiistelyn vesittäessä parannuksen toisensa jälkeen ja lyhytnäköisen kustannusarvioinnin jättäessä sosiaaliset epäkohdat kasvattamaan kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Rahallisen arvioinnin ulkopuolelle jäävästä inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Niille, jotka eivät lue blogin kommenttiosioita, mainitsen vielä tässä yhteydessä 27.12.09 asti Ylen Areenassa katsottavissa olevan A-Zoomin (Taistelu perusturvasta, esitetty 27.11.09). "Onko kukaan köyhän asialla? Miksi ay-liike jarruttaa perustoimeentulon korottamista? Studiovieraana Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo."
Hiilamo nostaa Hesarin tekstissä esille vajaakuntoisten tilannetta. Työttömyys ja tuensaanti (ja tuensaannin tarve) nähdään usein mustavalkoisena: joko teet töitä tai et. Opiskelet tai et, nostat tukia tai et. Jos et kykene täyspäivätyöhön tai täyspäiväopiskeluun Kelan opintopistevaatimusten mukaisesti, tukijärjestelmä kieltää tekemästä sitä vertaa mitä kykenisit. Jos ajattelemattomasti kerrot Kelassa yrittäväsi pitää vähäistä opiskelu- tai työkykyä yllä vapaaehtoistyöllä tai omakustanteisella opiskelulla avoimessa yliopistossa, sairauspäivärahasi saatetaan siirtää uudelleenharkintaan.
Itse valitun osa-aikaisen työn tai opiskelun kuntouttavuutta ei tunnusteta, mutta työpajoille, kaupungin puisto-osastolle ja valtionhallinnon virastoihin ja ministeriöihin ohjataan 8e/työpäivä-ylläpitokorvauksella "kuntouttaviin" ilmaistöihin, joista monet vastaavat helposti tuntimääriltään, vastuultaan ja osaamisvaatimuksiltaan jopa korkeakoulutusta vaativaa "oikeaa työtä". Toisena ääripäänä tarjotaan kuntoutustyötä kuminauhojen pakkaajana. Pääasia tuntuu olevan, ettei vahingossakaan pääse edistämään työllistymistään ja kuntoutumaan tekemällä vajavaisten voimiensa mukaan sitä, mitä teki ennen vajaakuntoisuutta.
Työn sanotaan olevan parasta terapiaa. Silti vajaakuntoisen opiskelijan edellytetään luopuvan määräaikaisesti opinto-oikeudestaan saadakseen toimeentulo- tai työttömyystukea ja palkansaajan on irtisanouduttava työpaikastaan. Kuulin, että olisi mahdollista b-lausunnon turvin saada työttömyyspäivärahaa ilman työpaikasta irtisanoutumista, mutta tästä mahdollisuudesta ei te-toimistoissa tiedoteta, tuskin tiskillä edes tiedetään. Yksi vajaakuntoisten kohtaama ongelma onkin siinä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta ohjata tukien ja lääkärinlausuntojen yhteensovittamisessa - lääkärit (etenkään ulkomaalaiset) eivät tunne tukikäytäntöjä ja te-toimistojen työntekijät taas eivät osaa ohjata hoitoonhakeutumisessa oikean tukimuodon selvittämiseksi. Potilaan on usein osattava pyytää b-lausuntoa, vaihtaa tukimuotoa ja ennakoida kuntoutustuen mahdollisuutta ja tarvetta ajoissa, ettei sairaspäivärahakauteen esimerkiksi tule vahingossakaan katkoksia vaikkapa turhan optimismin takia. "Jos sittenkin yrittäisin opiskella edes nämä lukukauden viimeiset kuusi viikkoa."
Opiskelijan ja vielä työelämässä mukana olevan ei kannata jäädä sairaslomalle, jos kaipaa Kela-korvattua terapiaa. Kelan ja lääkärien mukaan terapiakorvauksia myönnetään ensisijaisesti työkyvyn ylläpitämiseksi, ei sen palauttamiseksi. Työelämästä jo pudonneelle tai opinnot jo keskeyttäneelle ei ojenneta sitä oljenkortta, jos sairasloma- ja terapiantarvelausuntoja on mennyt hakemaan väärässä järjestyksessä. Terapiakorvauksia ei kannattanut myöskään hakea loppuvuodesta, koska määrärahat olivat yleensä lopussa; Hyssälän lupaukset tilanteen muuttamisesta ja terapiakorvausten takaamisesta "kaikille tarvitseville" eivät loppujen lopuksi juuri muuttaneet hakijan tilannetta, koska lopullisen arvion terapian tarpeesta tekee edelleen Kelan lääkäri potilasta tapaamatta ja riippumatta hoitavan lääkärin esityksestä. Terapian tarpeen määrittelee siis edelleen Kela, ei hoitava lääkäri.
Hain aikanaan sairaslomaa myönnettyäni lopulta kyvyttömyyteni opiskella täysipäiväisesti Kelan opintotuen vastineeksi vaatimien opintopisteiden edestä. Selitin vastaanotolla, etten jo aiemmin diagnosoitujen oireiden vuoksi kykene opiskelemaan riittävästi ja pelkään opintotukien takaisinperintää. Sain pitkäaikaisen saikun ja poliklinikkalähetteen sijaan kaksi nyrpeää viikkoa sairaslomaa ja kuittauksen, miten se "kaksi viikkoahan voidaan sitten vähentää takaisinperinnästä, onhan se jotain". Käynnin jälkeen olin pitkään lamaantunut ja varasin samantien uuden ajan seuraavan sairaslomapätkän hakemista varten. Ensimmäisestä ajanvarauksesta meni toistuvista pyynnöistä huolimatta puoli vuotta lähetteen saamiseen eteenpäin, koska omalääkärillä "oli kiire".
Työkyvyttömyyseläkkeellä on mahdollista tehdä osa-aikaista työtä. Tämä tietääkseni pätee myös määräaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka tunnetaan paremmin kuntoutustukena. Kuntoutustuki on myös ainoa tukimuoto, joka mahdollistaa vajaakuntoiselle osa-aikaisen opiskelun. Kuntoutustuelle pääsyyn tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto ja kolmensadan päivän yhtämittainen sairasloma. Tai näin ennen luulin: liian myöhään selvisi, että kuntoutustuen hakuun tarvittavan 300 päivän tulee koostua Kelan myöntämistä sairauspäivärahapäivistä, ei sairaslomapäivistä. Tyhmänä ja asiantuntemattomana optimistina en ollut katkaissut opintotukeani heti saatuani ensimmäisen kahden viikon saikun, vaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin sairasloman edelleen jatkuessa. Onneksi lääkärinlausunnon perusteella vältyin opintotuen takaisinperinnältä, mutta mahdollisuus kuntoutustuen hakuun jäi siitä kahdesta kuukaudesta kiinni.
Vajaakuntoisten tukineuvonta on huonossa jamassa. Kukaan ei kerro sairastuneelle, että minimisairauspäivärahalle tai työmarkkinatuelle pudonneella on mahdollisuus hakea lääke- ja terveydenhoitokulunsa ja sähkölaskunsa sosiaalitoimistosta. Joukkoliikenteen kausilipusta on kuulemma mahdollisuus saada alennusta, jos on kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Vajaakuntoisena tasapainotellaan monien eri minimitukimuotojen välillä ja niitä yhdistellen: opintotuki, työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, kuntoutustuki, toimeentulotuki... Terveydenhuollon, työvoimatoimiston, Kelan ja sosiaalitoimiston välillä pyöriessä mikään taho ei opasta siinä, mitä palveluita tai tukia muilta tahoilta on saatavilla ja miten ne voi sovittaa yhteen.
Hesarin tämän päivän pääkirjoitusosastolla on Diakin yksikönjohtaja Heikki Hiilamon ja Väestöliiton pj Helena Hiilan kirjoitus Sata-komitean saavutuksista eli niiden puutteesta. Vaikka teksti on hyvin asiallinen, siitä paistaa turhautuminen, jonka monien Sata-komitean jaostolaisten lisäksi jakavat ne (me), jotka joskus komitean perustamisvaiheessa elättelivät suuria toiveita, mutta ovat joutuneet pettymään uutisointi uutisoinnilta. Perusturvaremontti jäi vain haaveeksi eturyhmien kiistelyn vesittäessä parannuksen toisensa jälkeen ja lyhytnäköisen kustannusarvioinnin jättäessä sosiaaliset epäkohdat kasvattamaan kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Rahallisen arvioinnin ulkopuolelle jäävästä inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Niille, jotka eivät lue blogin kommenttiosioita, mainitsen vielä tässä yhteydessä 27.12.09 asti Ylen Areenassa katsottavissa olevan A-Zoomin (Taistelu perusturvasta, esitetty 27.11.09). "Onko kukaan köyhän asialla? Miksi ay-liike jarruttaa perustoimeentulon korottamista? Studiovieraana Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo."
Hiilamo nostaa Hesarin tekstissä esille vajaakuntoisten tilannetta. Työttömyys ja tuensaanti (ja tuensaannin tarve) nähdään usein mustavalkoisena: joko teet töitä tai et. Opiskelet tai et, nostat tukia tai et. Jos et kykene täyspäivätyöhön tai täyspäiväopiskeluun Kelan opintopistevaatimusten mukaisesti, tukijärjestelmä kieltää tekemästä sitä vertaa mitä kykenisit. Jos ajattelemattomasti kerrot Kelassa yrittäväsi pitää vähäistä opiskelu- tai työkykyä yllä vapaaehtoistyöllä tai omakustanteisella opiskelulla avoimessa yliopistossa, sairauspäivärahasi saatetaan siirtää uudelleenharkintaan.
Itse valitun osa-aikaisen työn tai opiskelun kuntouttavuutta ei tunnusteta, mutta työpajoille, kaupungin puisto-osastolle ja valtionhallinnon virastoihin ja ministeriöihin ohjataan 8e/työpäivä-ylläpitokorvauksella "kuntouttaviin" ilmaistöihin, joista monet vastaavat helposti tuntimääriltään, vastuultaan ja osaamisvaatimuksiltaan jopa korkeakoulutusta vaativaa "oikeaa työtä". Toisena ääripäänä tarjotaan kuntoutustyötä kuminauhojen pakkaajana. Pääasia tuntuu olevan, ettei vahingossakaan pääse edistämään työllistymistään ja kuntoutumaan tekemällä vajavaisten voimiensa mukaan sitä, mitä teki ennen vajaakuntoisuutta.
Työn sanotaan olevan parasta terapiaa. Silti vajaakuntoisen opiskelijan edellytetään luopuvan määräaikaisesti opinto-oikeudestaan saadakseen toimeentulo- tai työttömyystukea ja palkansaajan on irtisanouduttava työpaikastaan. Kuulin, että olisi mahdollista b-lausunnon turvin saada työttömyyspäivärahaa ilman työpaikasta irtisanoutumista, mutta tästä mahdollisuudesta ei te-toimistoissa tiedoteta, tuskin tiskillä edes tiedetään. Yksi vajaakuntoisten kohtaama ongelma onkin siinä, ettei kenelläkään ole velvollisuutta ohjata tukien ja lääkärinlausuntojen yhteensovittamisessa - lääkärit (etenkään ulkomaalaiset) eivät tunne tukikäytäntöjä ja te-toimistojen työntekijät taas eivät osaa ohjata hoitoonhakeutumisessa oikean tukimuodon selvittämiseksi. Potilaan on usein osattava pyytää b-lausuntoa, vaihtaa tukimuotoa ja ennakoida kuntoutustuen mahdollisuutta ja tarvetta ajoissa, ettei sairaspäivärahakauteen esimerkiksi tule vahingossakaan katkoksia vaikkapa turhan optimismin takia. "Jos sittenkin yrittäisin opiskella edes nämä lukukauden viimeiset kuusi viikkoa."
Opiskelijan ja vielä työelämässä mukana olevan ei kannata jäädä sairaslomalle, jos kaipaa Kela-korvattua terapiaa. Kelan ja lääkärien mukaan terapiakorvauksia myönnetään ensisijaisesti työkyvyn ylläpitämiseksi, ei sen palauttamiseksi. Työelämästä jo pudonneelle tai opinnot jo keskeyttäneelle ei ojenneta sitä oljenkortta, jos sairasloma- ja terapiantarvelausuntoja on mennyt hakemaan väärässä järjestyksessä. Terapiakorvauksia ei kannattanut myöskään hakea loppuvuodesta, koska määrärahat olivat yleensä lopussa; Hyssälän lupaukset tilanteen muuttamisesta ja terapiakorvausten takaamisesta "kaikille tarvitseville" eivät loppujen lopuksi juuri muuttaneet hakijan tilannetta, koska lopullisen arvion terapian tarpeesta tekee edelleen Kelan lääkäri potilasta tapaamatta ja riippumatta hoitavan lääkärin esityksestä. Terapian tarpeen määrittelee siis edelleen Kela, ei hoitava lääkäri.
Hain aikanaan sairaslomaa myönnettyäni lopulta kyvyttömyyteni opiskella täysipäiväisesti Kelan opintotuen vastineeksi vaatimien opintopisteiden edestä. Selitin vastaanotolla, etten jo aiemmin diagnosoitujen oireiden vuoksi kykene opiskelemaan riittävästi ja pelkään opintotukien takaisinperintää. Sain pitkäaikaisen saikun ja poliklinikkalähetteen sijaan kaksi nyrpeää viikkoa sairaslomaa ja kuittauksen, miten se "kaksi viikkoahan voidaan sitten vähentää takaisinperinnästä, onhan se jotain". Käynnin jälkeen olin pitkään lamaantunut ja varasin samantien uuden ajan seuraavan sairaslomapätkän hakemista varten. Ensimmäisestä ajanvarauksesta meni toistuvista pyynnöistä huolimatta puoli vuotta lähetteen saamiseen eteenpäin, koska omalääkärillä "oli kiire".
Työkyvyttömyyseläkkeellä on mahdollista tehdä osa-aikaista työtä. Tämä tietääkseni pätee myös määräaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka tunnetaan paremmin kuntoutustukena. Kuntoutustuki on myös ainoa tukimuoto, joka mahdollistaa vajaakuntoiselle osa-aikaisen opiskelun. Kuntoutustuelle pääsyyn tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto ja kolmensadan päivän yhtämittainen sairasloma. Tai näin ennen luulin: liian myöhään selvisi, että kuntoutustuen hakuun tarvittavan 300 päivän tulee koostua Kelan myöntämistä sairauspäivärahapäivistä, ei sairaslomapäivistä. Tyhmänä ja asiantuntemattomana optimistina en ollut katkaissut opintotukeani heti saatuani ensimmäisen kahden viikon saikun, vaan vasta kaksi kuukautta myöhemmin sairasloman edelleen jatkuessa. Onneksi lääkärinlausunnon perusteella vältyin opintotuen takaisinperinnältä, mutta mahdollisuus kuntoutustuen hakuun jäi siitä kahdesta kuukaudesta kiinni.
Vajaakuntoisten tukineuvonta on huonossa jamassa. Kukaan ei kerro sairastuneelle, että minimisairauspäivärahalle tai työmarkkinatuelle pudonneella on mahdollisuus hakea lääke- ja terveydenhoitokulunsa ja sähkölaskunsa sosiaalitoimistosta. Joukkoliikenteen kausilipusta on kuulemma mahdollisuus saada alennusta, jos on kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Vajaakuntoisena tasapainotellaan monien eri minimitukimuotojen välillä ja niitä yhdistellen: opintotuki, työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, kuntoutustuki, toimeentulotuki... Terveydenhuollon, työvoimatoimiston, Kelan ja sosiaalitoimiston välillä pyöriessä mikään taho ei opasta siinä, mitä palveluita tai tukia muilta tahoilta on saatavilla ja miten ne voi sovittaa yhteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
