maanantai 24. lokakuuta 2011

yuvvuufkuuuut

Kelan nettisivujen asiointipalvelun ansiosta lafkan vaatimien lomakkeiden ja päällekkäisten tietojen täyttäminen huvittaa enemmän kuin ärsyttää.

Alkuvuodesta Kela pyysi tavalliseen tapaan vuositarkistuttamaan asumistuen. Kaksi viikkoa myöhemmin siirryin työmarkkinatuelta minimivanhempainpäivärahalle, ja Kelan mielestä asumistukeni piti tarkistaa tulojen muututtua. Kolmas tarkistuspyyntö tuli lapsen synnyttyä, kun Kela havaitsi talouden asukasmäärän muuttuneen. Muutimme kesällä, ja asumistuki tarkistettiin neljännen kerran, ja nyt, kun jään kotiin hoitamaan lasta, tulee varmaan viides tarkistus. Ja kohta onkin taas vuositarkistuksen aika.

En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi papereiden mukaan alle 300e/kk -tulomuutoksia ei tarvitse ilmoittaa asumistuen takia, kun kuitenkin asumistuen tarkistus todellisuudessa vaaditaan pienemmistäkin summista. Taannoin kaverilta perittiin asumistuet takaisin ilmoittamatta jääneen 170e/kk-muutoksen takia. Iltamyöhään käytiin papereita läpi ja varmistettiin, että kaveri on ihan oikeassa ja kyhättiin vastinetta. Hyvä yritys, mutta tappio tuli, sitten puolitoista vuotta myöhemmin.

Leipäjono-blogi on ollut pitkään tauolla, enkä lupaa säännöllisyyttä jatkossakaan. Huomio vaaditaan muualle, ja vapaina hetkinä ei luovuustaso ole huipussaan. Tällä hetkellä lelulaatikon tutkiminen antaa vapaa-aikaa, ja nimenomaan se laatikko, ei niinkään lelut.

Taloushallinta lapsen kanssa on niin erilaista kuin yksin. Loppukuuksi on pakko aina varata jemmarahaa, jotta korvikkeet, vaipat ja purkkiruoat eivät pääse loppumaan kesken. Ja erilaisia poikkeustilanteita varten, kuten nyt, kun jouduin kauhistelemaan Nenä-Friidan kalleutta (herranen aika, ruokkisin lapsen sillä rahalla vähintään viikon!) ja hakemaan lisää Panadolia mansikkaesanssilla.

Ruokajonolla on suurempi merkitys kuin aikoihin, kun talouden toinen jäsen on alkanut popsia banaaneja ja kalaa. Onneksi sen mitä ruoassa menettää melkeinpä vaatteissa säästää, kun vaatekoko ei enää muutu kuukauden välein. Kohta tosin alkavat kulua polvet.

2 kommenttia:

  1. Me toivotaan että laatikko pysyy kiinnostavana jatkossakin. Saadaan sit lukea uusia juttuja täältä! :)

    Hahaa, Nenä-Frida on supertyyris mutta ainakin meillä on maksanut itsensä tuhat kertaa takaisin. :D Ostin sen jo raskausaikana ja kyllä sitä on tarvittukin, nytkin räkärusakko taas pörisee sängyssä...

    Muistan myös tuon asumistukirumban vauvan synnyttyä. :( Eihän siinä tuoreena äitinä tosiaan muuta tekemistä ois ollutkaan kuin infota Kelaa....

    Ruokaan menee liikaa rahaa nyt kun lapsi syö kaikkea ja paljon. Hinnat kauhistuttavat. :'( Ja minunkin pitäisi oppia laittamaan pahan päivän varalle syrjään rahaa! Siis sellaista että jos lapsi jotain äkillistä tarvitsee.

    Pikaisia paranemisia!

    VastaaPoista
  2. Mukava, että ehdit taas blogiinkin Uudelta Tulokkaalta!

    Saa nähdä, miten meikäläisen käy; siirryn osatyökyvyttömyyseläkkeelle (joka maksetaan kuntoutustukena toistaiseksi vuoden ajan *huokaus*) vuoden alusta. Jo nyt alkaa nyrppiä lomakkeet, vaikka omasta mielestäni olen niissä asioissa varsin rutinoitunut *ruti-ruti-ruti*.

    Taidan taas ja jälleen kerran jäädä kiikkumaan siihen rajatilaan kuten ennenkin eli hiinä-ja-hiinä ettei mistään saa mitään. Mutta - en minä valita - parempi niin kuin jatkuvasti ylilääkityksellä ja väkisin työssä!

    VastaaPoista

Kommentointi vapaa. On mukava huomata joskus kirjoittavansa ihmisille pelkän kasvottoman internetin sijaan.